Bruuveri Time Ain't Nothing Triple IPA, vielä kerran

Lopulta tilaisuus nauttia Time Ain't Nothing Triple IPAa kaikessa rauhassa synnyinseudullaan. Olut on samea, lähes läpitunkemattoman vaalean keltainen. Belgihiiva aukoo sieraimia, intensiivinen täyteläinen sitrushedelmäisyys täyttää kaikki makusensorit. Lievästi yllättäen takapotku on säilynyt ruudikkaana, siinä on pippurisuutta ja streittiä katkeruutta pitkällä loivalla liu'ulla. Jälkihöyryssä on lämmittävää alkoholia, mutta ei se varsinaisesti maistu. Tämä on nyt sellaista kuin se suunniteltiinkin, kypsyminen on tehnyt hyvää. Festivaalilla runsas viikko sitten olut vaikutti turbosaisonilta tai runsaasti humaloidulta tripeliltä. Nyt tämä on vahva belgi-IPA , niin kuin pitikin. Bruuveri, 18.4.2015.

Stadin Panimobaarin avajaiset

Nykyistä asuinpaikkaani vielä hetkisen lähimpänä sijaitseva panimo ilmoitti jo aikaa sitten panimobaarin avaamisesta ja tänään se sitten lopulta toteutui. Stadin Panimo sijaitsee teollisuusromanttisella paikalla Suvilahden kaasukellojen kainalossa ja uudisrakentaminen lähialueilla korostaa sijainnin olennaisuutta. Odotukset ovat siis kovat. Saavuin paikalle pari minuuttia ennen ilmoitettua avaamisaikaa ja eiköhän paikka ollut jo lähes täynnä, hörhöjä oli päästetty sisään etuajassa.

Kahdeksan omaa olutta hanassa, pullokaappi täynnä belgejä. Starttasin Tallinnassa missaamallani Sunshine at the Gasometer -oluella, vaatimattomasti voin tässä kohtaa taas todeta, että Gasometer-sarjan nimi on omaa ideointiani. Kevyen hedelmäinen, persikkaa, pihkaa, katkeruutta, 5,9%. Aika näppärä tasapaino, tämä putoaa hienosti. Porukkaa pukkasi sisään tungokseksi asti, mutta onnistuin seuraavaksi tilaamaan upouutta Motuweka IPAa, 7%. Käytetty humala tietysti uusiseelantilainen Motueka, w-lisäys tyypillistä Timo Konttisen huumoria, wekahan on paikallinen lintu. Intensiivistä trooppista hedelmää tässäkin, mutta nyt jotain on vialla. Katkeruuskin on voimakasta, mutta tasapaino horjuu, tämä IPA ei toimi toivotulla tavalla.

Asetuin istumaan alan miesten pöytään ja pullojakohan oli väistämättä edessä. Stillwaterin ja Hof Ten Dormaalin yhteistyöspelttisaison Bronze Age maisteluun, 6%. Hyvin puhdas, hedelmää ja hiilihappoa, ei katkeruutta. Ok-kamaa, mutta ei kohottanut kulmakarvoja. Pöytään sattui osumaan legendaarisen saarijärveläisen Palvasalmi-riilipanimon lasi 90-luvulta, kuten kuvasta näkyy. Seuraavaksi kiskaisin sosiaalisissa oloissa Stadin Birch Sap Lageria, koivumahlalla maustettua maitokauppaolutta, koivuisen mausteinen maku hallitsi selvästi kokonaisuutta. En erityisemmin tykännyt, mutta mielenkiintoinen sekin. Pääsin pyörähtämään panimon puolellakin, ei suurempia muutoksia edellisen vierailun jälkeen. Luottamuksellisia maistiaisia tarjottiin, joten niistä ei tässä sen enempää.

Takaisin baarin puolelle, ilahduttavasti tungosta edelleen. Pääsin jo aiemmin maistelemaan Stadin Bourbon Imperial Porteria, otin nyt varsinaisen annoksen. Vaniljaa, paahtoa, hieman nihkeää hedelmää, 9,5%. Katkeroakin hieman, mutta ehkä tässä tyylisuunnassa pitäisi edetä vielä pitemmälle tupladigittien suuntaan, hieman vaisuksi kokonaisuus jäi. Toinen pullojakosysteemi De Brabandere 1894 -oluesta. 8%, happamuutta, puuta, mausteita hillitysti. Pullossa lisämääre Oak & Hops, mutta hopsit tästä oli ehtineet häippäistä muualle. Kohtuullisen mukavaa kamaa, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Tässä vaiheessa siirryin jo muihin aktiviteetteihin. Baari siis erittäin lupaava, ehkä tässä on jopa ainesta uudeksi kantabaarikseni Helsingissä, viime kesän etsintäkierroshan jäi käytännössä tuloksettomaksi.

Permon Stout

Tšekkiläisen modernin panimon stoutissa kevyt paahto, kuiva keskiosa ja kohtuullisen ryhdikäs loppuunvientikin lievän katkerasti. 5%, liian kylmää. Ei kolahtanut kunnolla, mutta taas uusi osoitus Tšekin olutskenen laajentumisesta globaalimmalle, ehkä tylsemmällekin, tasolle. Hilpeä Hauki, 16.4.2015.

Vakka-Suomen William K Frühjahr Märzen

Kaunis kuparin väri baarin nimikkokevätoluessa. Maussa metallia ja marjaa, hyvin hämmentävästi. Marjaisuus ei minusta kuulu keväiseen saksalaisolueen ollenkaan, joten lähtökohta pettymys. En saanut oluesta otetta muutenkaan, varmaan liian innovatiivinen minun käsityskyvylle. Viljaisuus tulee oluesta esiin lämmetessä, kyllä tämän lageriksi loppujen lopuksi tunnistaa. William K Kurvi, 16.4.2015. 

Smuttynose Bouncy House IPA

New Hampshiresta yllättäen IPAa hanassa Kurvin kolmosbaarissa, vain 4,7%. Kuivahkoa sitrusta, lievästi hartsia, mutta loistavasti katkeroa. Ei tyrmäävän raikasta, mutta ei tässä tunnu tuoreusongelmaa. Livemusiikkiaktia viriteltiin, bluessärmää liiaksi rockin kustannuksella. Tässä baarissa olen törmännyt usein humalaisiin, sellainen tuli nytkin pöytään, en saanut puheesta selvää. Gentrifikaatiokykyinen baari tämä kuitenkin on. Kolme Kaisaa, 16.4.2015.

Jaakko Valtanen: YYA-Suomi idän ja lännen ristivedossa

Suomen Sotahistoriallinen Seura järjesti vielä kevään lopuksi erikoisluennon kylmän sodan vuosilta. 90-vuotias Jaakko Valtanen vaikutti erittäin hyväkuntoiselta. Mieshän toimi puolustusvoimien komentajana 80-luvulla ja osallistui jo talvisotaan lähettinä 15-vuotiaana vapaaehtoisena. Näkemystä ja kokemusta siis taatusti löytyy. Valtasen lähes tunnin mittainen esitelmä oli tiukan asiallinen kattoi tosiaan koko YYA-kauden vuodesta 1948 Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Valtasen asenne noudattaa virallista politiikkaa ja hänen mielestään varsinkin puolustusvoimat onnistuivat vaikeina vuosina hyvin, esimerkiksi materiaalihankinnoissa. Pieniä anekdootteja irtosi esim. työmatkoilta ja Ustinovin yhteisharjoitusehdotuksesta 1978, mutta aivan liian vähän. Odotin, että kauan eläkkeellä ollut upseeri olisi ollut valmis hieman raottamaan kulissien takaisia tapahtumia. Tämä oli tietysti harhakuvitelma, vaitiolovelvollisuudesta pidetään kiinni loppuun asti. Kun yleisöstä kysyttiin Lauri Sutelan muistelmissaan mainitsemasta salaisesta yhteistyöstä Pentagonin kanssa, Valtanen totesi tuntevansa asian, muttei kommentoinut mitään. Kysyttäessä Neuvostoliiton painostuksesta Tšekkoslovakian miehityksen alussa 1968 vastaus oli taas lyhyen kielteinen. Runsas kuukausi panssarien Prahaan vyörymisen jälkeenhän 7.10.1968 Kekkonen ja Kosygin karauttivat venäläisellä sotalaivalla rannikkotykistön lukittuna maalina Hangon satamaan. Itsellekin tuli jälkeenpäin mieleen kysymys Puolan sotatilan julistamisen ajoilta joulukuussa 1981. Olin silloin mukana, kun keskellä yötä Haminassa RUK:n oppilaille jaettiin kovat patruunat ja tykit ajettiin maastoon asemiin. Tuskinpa Valtanen olisi sitäkään kommentoinut.

Atletico Madrid - Real Madrid 0-0

Vuoden 1974 MM-kisoissa yksi suurimmista suosikkipelaajistani oli Jugoslavian keskikentän pelinjohtaja, slovenialainen Branko Oblak. Nyt Atleticon maalivahtina yllättäen 22-vuotias slovenialainen Jan Oblak, joka ei kuitenkaan ole sukua Brankolle. Tiheä tunnelma Calderonilla, Real oli ensi jaksolla vahvempi, varsin nopeaa tempoa. Kunnon maalipaikkoja eivät toisilleen tutut joukkueet pystyneet rakentamaan. Ehkä paras heti alussa, Atleticon uruguaylaistoppari Godinilta virhe, walesiläinen Bale läpi, Oblak torjui. Kaukolaukauksia harrastettiin, mutta Oblak torjui sekä Balen että kolumbialaisen MM-tähden James Rodriguezin yritykset. Atleticon paras paikka tuli ehkä ranskalaiselle huippukautta pelaavalle Griezmannille, Ramosin virheestä lähtenyt tilanne, Griezmannin kääntölaukaus kuitenkin aika helppo Casillasille. Realin nopea ranskalaistoppari Varane nousi jakson lopussa hyvin, jatkotilanteessa Jamesin suunnitelmat esti taas huippuvireinen Oblak.

Toinen jakso heikompaa sekavampaa peliä. Atletin Mandzukic loukkaantui verisesti tahattomassa tilanteessa, menetti keskittymiskykynsä täysin, otti tyhmän varoituksen ja pysyi kentällä ihmeenomaisesti. Kroos veti kaukaa, Oblak taas torjui. Atletico painosti lopussa, mutta ei tulosta. Kyllähän Real vaikuttaa suosikilta jatkoon, mutta tällä kaudella Madridissa on sattunut kaikenlaista.

The Commons Urban Farmhouse Ale

Farmhouse Alea Oregonin Portlandista. Hyvin vaaleankeltainen väri, raikkaan belgihiivainen tuoksu. Maku on hillityn hedelmäinen, lievästi maustetta. Hyvin kepeä, alkoholiakin vain 5,3%. Hieman vanhanaikainen saison-fiilis, ei katkeruutta. Hieman makea, liian yksiulotteinen, ei minun suosikkityyliä, mutta mielellään tätäkin siemailee.

Beer Hunter's Arto's 100, real ale & keg

Televisiotoimittaja Arde Nybergin sadan päivän raittiuskauden loppumisen kunniaksi Mika Tuhkasen isännöimän porilaispanimon lanseeraamaa olutta Nybergin kantabaarissa sekä riilinä että kegissä. Jari Välimäelle tunnustus tämänkin vinkkaamisesta. Oli kyllä itselläkin mielessä, että tällainen olut saattaisi olla baarissa tarjolla.

6%, riili on pehmeää, kuivan hedelmäistä, keksiä löytyy, katkeroakin. Aika kiva, mutta oletettavasti pitkä kypsytysaika ei ole aivan optimaalista ESB-tyyliselle oluelle. Hyvin brittiläinen tämä on, sitruksesta ei tietoakaan, mutta kuitenkin kohtuullinen takapotku katkeruudessa. Kegi ei suuresti poikkea, makeampi toffee siinä ehkä enemmän esillä. Tyylikästä ja laadukasta kamaa, varmaan miellyttänyt itse sankariakin. Urho's, 13.4.2015.

BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2013

Sveitsiläisen BFM-panimon happamia oluita on tullut netistä jonkin verran tilailtua. Helsinki Beer Festivalilla panimo oli fokuksessa, mutta siellä en ehtinyt tuotoksiin tutustua. Helsingin olutskeneä ansiokkaasti luotaava Jari Välimäki vinkkasi, että Ruoholahden One Pintissa olisi vielä BFM-kamaa tarjolla. Pyörähdinkin Orionin norjalaisleffasta Baana-kanjoniin ja siitä kanavan varrelle. Tiskillä päivysti itse festivaalijohtaja Korhonen ja sain vielä maistiaista 11-prosenttisesta lippulaivatuotteesta.

Todella hapanta olutta, pitkä kypsytys tuo puun aromeja mukaan. Lambic-tyyliä tavallaan, mutta punaviinimäisyyteen mennään myös intensiivisesti. Aivan erilaista souria kuin olen talven aikana Crooked Stavelta kokeillut, mutta yhtä tiukkaa. Sour on tulevaisuus, olen aivan varma että tästä tulee jossain vaiheessa uusi massatrendi. Mutta silti. Ei tämä ole se minun juttu, hop on headiin ujuttautunut, ei siitä eroon pääse, preferoin jatkossakin enemmän katkeria kuin happamia oluita. One Pint, 13.4.2015.

Arne Skouen: Ni liv

Katsoin eilen puolihuolimattomasti Ylen Femmalta uuden norjalaisen sota-aikaan liittyvän leffan. Tänään sitten kalenterista huomasin, että KAVI (hei, muistin laitoksen nimen ensi kertaa) esittää huippukiinnostavan 50-luvun norjalaisleffan sotavuosilta. Hauskaa kontrastia, mutta hieman masentavasti täytyy taas todeta uudemman tuotannon olevan täydellistä lällärikamaa. Aivan samanlaisessa talvisessa vuoristoympäristössä tapahtuva tosipohjainen selviytymisdraama, mutta ylivertainen jännite saatiin 50 vuotta sitten aikaan aivan suvereenisti. Elokuvan pohjana brittiromaani, mutta tässä päähenkilö perusnorjalainen.

Jonkinlainen sabotaasi-isku on valmisteilla 1943 Pohjois-Norjassa, homma ei kunnolla onnistu ja pääterroristi/vapaustaistelija joutuu pakenemaan saksalaisia mantereelle ja vastarintaliikkeen avustamana vuorten yli Ruotsiin. Alussa todella vaikuttavaa äksöniä, tragiikkaa kunnolla ja nopea rytmi. Vastaavaan en ole näissä kuvioissa pohjoismaisessa leffassa aiemmin törmännyt. Harmittavasti tarina jää sitten pahasti junnaamaan vuorille, niiden ylitys tuntuu todella vaikealta. Varpaitaan itse amputoinut päähenkilö viruu lumikolossa viikkokausia ennen kuin saamelainen porotokkaseurue saa siirrettyä miehen vapaan maailman puolelle. Lumimyrskyjä tässä dramatisoidaan, mutta toisaalta homma menee täysin epäuskottavaksi, tuskin norjalainen pontikkakaan niin vahvaa on, että sen voimalla mies makailee lumessa kymmeniä päiviä. Ryhdikäs leffa tästä huolimatta ja todellinen löytö omalta kannaltani.

Tommyknocker Hop Strike Black-Rye IPA

Delifox tms -konsernin kalaviikot käyntiin Kampin Leijuvassa Lahnassa. Täällä teemana USA, käsittääkseni ketjun baareissa eri maat aina fokuksessa. Lauantaina missattu Tommyknockerin cascadian dark täällä näppärästi esillä, 6,5%. Hyvin paahteinen, maitohappoa, luumuista hedelmää, tuoreutta, ehkä jotain rukiin leipäisyyttäkin. Hieno homma. Tulee mieleen Kauko Röyhkän Vihaiset miehet (Marat, Marat). Oli kaveripiiri, naisia ja kitaralaukuissakin leopardivuoret, mutta puuttui vain älyä. Tässä äly tarkoittaa tietysti katkeruutta. Se tässä jää vajaaksi, vaikka olut on kohtuullisen kuiva. Leijuva Lahna, 13.4.2015.

Petter Næss: Into the White

2012 valmistunut draamaleffa, jossa taustalla tositapahtuma Keski-Norjan vuorilta huhtikuulta 1940, juuri ennen Saksan hyökkäystä. Saksalainen ja brittikone ampuvat toisensa alas ja henkiinjääneet ajautuvat samaan metsästysmökkiin viikoksi. Hieman jäykkää meininkiä, jännitys on ulkokohtaista, henkilöhahmot eivät ole kiinnostavia. Teatterimaista suljetun huoneen dramatiikkaa, mutta kovin ennalta-arvattavaa. Brittikapteeni Partridge ja saksalaisluutnantti Schopis tapasivat 1970-luvulla, Schopis kuoli vasta 99-vuotiaana juuri ennen leffan valmistumista. Klassisen Hollywoodin ammattilaiset olisivat saaneet näin hyvästä asetelmasta tiheän trillerin aikaan, pääosiin vaikka Conrad Veidt ja Humphrey Bogart.

Kinn Vestkyst IPA

Kinnin hanahaltuunottoa jouduttiin vielä odottelemaan puolisen tuntia. Lupaavasti panimon päämies Espen Lothe viritteli käsipumppua IPAlle, mutta loppujen lopuksi sitä käytettiin oluen poistamiseen keykegistä. Harri Vaarala pyysi Espenin Sonnisaaren pöytään juttutuokiolle ja hän ehtikin piipahtaa paikalla. Kyselimme Norjan olutolosuhteista ja Espenin tulevaisuuden suunnitelmista. Mukava mies, mutta tuntui tykkäävän tasapainoisista ja hillityistä oluista. Ehkä yhteistyökuviot Sonnisaaren eivät siltä pohjalta kaikkein hedelmällisimpiä. Florøssä sijaitseva Kinn on Skandinavian läntisin panimo ja Sonnisaari saattaa olla Pohjois-Euroopan pohjoisin käsityöpanimo. Tromssan Mack on tietysti pohjoisempana, mutta sehän on oluttehdas. Islannin panimotkin taitavat olla etelämpänä.  Norjassa voi tosin olla pienempiä uusia panimoita pohjoisempana, Espen aikoi selvittää asiaa. 

Espenin IPA on sameaa ja rumaa, mutta pehmeän kuohkeaa. Tuoreutta siis on ja hedelmäaromit hienosti hallussa. Ei mitään virhemakujakaan, mutta katkeruus jää liian tasapainoiseksi ja hillityksi. BrewDog, 11.4.2015.

CR/AK Soul Stout

Punavuoren Ahvenen tarjonta ei kysyntää vastannut, joten siirryimme suoraan BrewDogin baariin, jossa länsinorjalaisen Kinn-panimon tap takeoveria oli viivästetty kaksi tuntia. BrewDogin omissa oluissa ei mitään ihmeellistä, joten odotellessa espanjalaista stoutia, 6,2%. Mustaa, yllättävän laimeaa, jopa vetistä. Ei paahtoa, hedelmää tai katkeroa. Hieman pahvinenkin. Paha pettymys hienon DIPAn jälkeen. BrewDog, 11.4.2015.

Tommyknocker Imperial Nut Brown

Iso-Roobertin kadun coloradolaisbaarin terassi aurinkoisena kevätpäivänä täynnä, paikalla näytti olevan ainakin maan viskieliittiä. Pienen odottelun jälkeen mahduimme mukaan. Olutpuolella hieman hankalampaa, black IPA oli juuri ehtinyt loppua ja tilalle tuleva kevyt IPA vaahtosi vielä liikaa. Valitsin pienen annoksen vahvasta brownista, jota en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. 9%, maltainen lähes belgitunnelmainen hyvin juotava olut. Ei katkeruutta, ei kovin miellyttävä. Tommyknocker, 11.4.2015.

Nøgne Ø Dragonwort Stout

Jaoimme Jani Simosen kanssa pikkupullon norjalaista vahvaa maustettua stoutia. 14%, anista, ruista yms. Kaksi vuotta armanjakkitynnyrissä. Nøgnen sittemmin myyneen Kjetil Jikiunin ja panimomestari Edvard Hortemon yhteisideointia. Hyvin paksu viskositeetti, yrttistä paahtoa. Makua on paljon, mutta ei maistu hyvältä. Jotain vaniljaisuutta kerääntyy, mutta varsinaisesti juoma ei ole makea. Bier-Bier, 11.4.2015.