Helsingborgs IPL

Ilta hämärtyy Tukholmassa aikaisin marraskuussa. Kävelin Söderin pohjoisrantaa Akkuratiin, yleensä tositäydessä baarissa oli nyt tilaa tiskillä, jonne tilasin ruokaakin. Öresundin rannalta india pale lager,  7%. Nyt on viljaa enemmän kuin hedelmää. Aika perustavaraa, ei katkeroakaan.  Tukholma, Akkurat, 19.11.2016.

Poppels Fatserie 008

Bishops Arms -ketjun suosikkibaarejani Söderin sydämessä. Nyt ei kyllä tarjonta vakuuttanut, ehkä tämä ketju on jo parhaat päivänsä nähnyt, väistämätön kulahtaminen edessä. Mosaic-IPA Jonseredista Göteborgin läheltä, 6,5%. Sitrusta ja kissaeläimen eritettä, pihkaa tihkuvia neulasia, takapotku tulee kohtuuraskaasti. Jää silti puolitiehen, ei raikkautta. Tukholma, Bishops Arms Folkungagatan, 19.11.2016.

Warpigs Ol' Pappy Lazurite DIPA

Ensivierailu BrewDogin toiseen Tukholma-baariin Söderin Ringvägenillä. Tämä on  on Kungsholmenia pienempi, hauskasti leveä tila kadunsuuntaisesti, ruokaa enemmän tarjolla kuin ketjussa yleisesti. Olutvalikoima pettymys, ei oikein ruotsalaisia crafteja tarjolla. Omituisesti käteinen ei näytä baarissa käyvän, mutta ei minulla sitä ollutkaan. Kööpenhaminalaisessa tupla-IPAssa  9,4%, sameassa oluessa sitrustuoksu. Hyvin mehumainen kokonaisuus Warpigsin tapaan, mallas jää liian ohueksi. Peräkärry on raskaan katkera, mutta Warpigsin yleinen karkeus häiritsee tätäkin olutta. Tukholma, Brewdog Söder, 19.11.2016.

Gamla Enskede Stora Gungans Porter, cask ale

Oliver Twist pitää pintansa, yli 20 hanaa laatukamaa ja Michael Boltonin lauluja ei soiteta.  Paikallista cask-porteria Globenin ja Farstan väliltä, 4,3%. Melko vetinen tuntuma, mallasta, talkkunaa, leipää, kevyt katkeruus. Ei brittiläisen caskin samettisuutta, ehkä kunto ollut parempi aiemmin. Tukholma, Oliver Twist, 19.11.2016.

Evil Twin Brewski Go Fig(ure)

Omnipollon baari täynnä jengiä tunti avaamisen jälkeen. Omissa oluissa ei mielenkiintoista  kokeiltavaa. Jäi epäselväksi, onko tämä Brewski USA:sta vai Helsingborgista. Joka tapauksessa  fig barleywine, 9,5%. Tumman punaruskea, trooppista hedelmää, varsin makea.  Aika keskinkertainen tuotos, ei katkeruutta ja hedelmäisyys kääntyy nahkeaksi.  Evil Twin näkyy matkivan Oksasen Mikaa, tarjolla olisi ollut myös munkkistouttia imperial doughnut break.  Tukholma, Omnipollos Hatt, 19.11.2016.

Södra One Love IPA

Aurinko paistoi taas, Gamla Stan tuntuu olevan aina täynnä turisteja kun sinne eksyn. Ardbeg Embassy ei ole nyt yllättäen vaihtanut nimeä, mutta kehitys tuntuu pysähtyneen muutenkin. Gotlandsin tylsät oluet vievät liikaa hanapaikkoja. Södra Maltfabrikenin oluessa 6% . Aika maltainen iippa, niin kuin täällä sanotaan. Ei kovin puhtaan makuinen ja kohtuullinen katkeruus ei paljoa pelasta. Baarissa liikaa äänekkäitä suomalaisia, melkein hävetti. Tukholma, Ardbeg Embassy, 19.11.2016.

Wylam Solar Terminator

Tukholma on suosikkikaupunkejani, tykkään siitä melkein yhtä paljon kuin Kajaanista ja Oulusta. Nyt pääsi käymään lähes puolentoista vuoden tauko vierailuissa, mutta lopulta ponnahdin Cityjetillä Arlandaan, Expressillä keskustaan ja sieltä tihkusateessa hotellin kautta luotettavaan tavaratalobaariin. Lumi sulanut Tukholmastakin.

Ensimmäiseksi juomaksi valikoitui Newcastlesta unfiltered dry-hopped pils 5,8%. Greippiä vahvasti tuoksussa. Kissanpissaa, hyvin sitruksinen, mutta ehkä pieni viljaisuus on taustalla.  Katkeruutta runsaasti, erinomainen olut. Yllättäen muuan kaveri tuli kyselemään mitä juon ja miltä se maistuu. Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsi samaa ja kävi jälkeenpäin kiittelemässä valinta-avusta. Tällaista tapahtuu harvemmin Suomessa. Tukholma, NK Bar, 19.11.2016.

Carl Foreman: The Victors

Foreman oli Hollywood-käsikirjoittajana maineensa luonut amerikkalainen kommunisti, tässä esillä ainoa ohjaustyö vuodelta 1963. Varsin harvoin esitetty teos, ja näköjään ymmärrettävästi, näin nyt ensi kertaa. Alunperin kolmituntinen sotaeepos, nyt Ylen versio noin 150 minuuttia. Toisessa maailmansodassa ollaan, jenkkisotilaita seurataan episodimaisesti Englannissa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Mustavalkoinen samanaikaisen The Longest Dayn tyyliin, tässäkin dokumentaarisia pätkiä mukana, varsinkin alussa. Foreman lähtee kuitenkin saarnaamaan vahvasti sotakiihkoilua vastaan, sortuen sentimentaaliseen melodraamaan, satiirisuus lähestyy ajoittain Dr. Strangeloven tasoja, kun käpykaartilainen ammutaan hempeiden joululaulujen säestyksellä. Elokuvana tämä on surkea, kovakätistä propagandaa, elokuvassa ryypätään koko ajan ja seurataan jenkkisotilaiden suhteita euronaisten kanssa. Varsin kyyninen näkemys, selvästi motiivina oli vain ärsyttää toisen maailmansodan läntisen osapuolen voittajien jälkikäteisfiilistä.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock

Uudenkaupungin doppelbock on peräti 9,2%, joten oikeastaan tämä on dreifachbock. Hyvin kaunis mahonginruskea kirkas olut, vaahtoa ei kovin runsaasti. Tuoksussa kuivattuja hedelmiä ja mallasta. Maku on mukavan vähähiilihappoinen, täyteläisen maltainen, bockiksi varsin hedelmäinenkin, vaikka leipääkin löytyy. Alkoholi lämmittää, mutta ei minkäänlaista pistävyyttä. Onpa hallittu suoritus, tykkään kovasti. Ei liikaa makeutta, ei metallisuutta, ei muutenkaan mitään häiritsevää. Tässä on jopa katkeron puraisuakin, ehkä pelkillä ikenillä, mutta onpa kuitenkin. Luultavasti paras Suomessa tähän mennessä pantu vahva bock. Sain tämän lahjaksi viime viikonlopun Länsi-Uudenmaan bussiturneen päätteeksi.

Maku Weizenbock

Tuusulan vehnäbock on varsin tummaa, suuria hiivapartikkeleita leijaili pullon tyhjennyksen jälkeen lasissa. Tuoksussa tyypilliset vehnähiivan esterit. Maku on pehmeähkön luumuinen, varsin kuiva, ei oikein banaania. Pientä nahkeutta on, raikkaus voisi olla parempaa. Alkoholia 7,6%, se peittyy kokonaan. Hyvin perinteinen tyylipuhdas suoritus, ei ole katkeruuttakaan lähdetty lisäämään. Ostopaikka Helsinki, Harjun Alko.

Skinners Hops 'n' Honey, cask ale

Missasin Kaisaniemessä raitiovaunun harmittavan niukasti, joten menin lohduttautumaan tilapäisesti hyvin sijoittuneeseen Black Dooriin. Humalahunajariilissä vain 4%, hyvä kunto, hieman makeampaa hedelmää, pihkaa ja kukkaisuutta. Katkeruus jää vähäiseksi. Ei mikään suuri makuelämys, mutta tämän parissa oli näppärää reflektoida päivän monimuotoisia vaiheita. Black Door, 17.11.2016.

Ali Suvialan Gastropub kotikeittiössä -kirjan julkistustilaisuus @ Bryggeri Helsinki

Seurapiiriblogistin normipäivä jatkui toisella kirjanjulkistusbiletyksellä. Bryggeri Helsingin keittiömestari Ali Suviala on pukannut ulos ruuan ja oluen liittoa juhlistavan opuksen. Täällä tapasin hauskasti viime viikonloppuna Länsi-Uuttamaata kiertäneet ruokablogistit Helinän ja Petran. Ali Suviala kertoi lyhyesti kirjansa taustoista, Bryggerin panimomestari Mathias Hüffner tarkensi kattauksen oluiden ominaispiirteitä ja konsernijohtaja Pekka Kääriäinenkin valotti Lammin Sahdin ominaisuuksia. Samalla maisteltiin siis oluita ja niiden yhteyteen Alin valmistamia ruokia.

Alkudrinkkinä oli Bryggerin Rose, jota ehdin maistella viime vuoden HBF-tapahtumassa. Ehkä olen menettämässä järkeni, mutta en päivän aiemman kirjajulkistustapahtuman tavoin ymmärtänyt nytkään juomaan lisättyjen jääpalojen funktiota. Olut ei siis jäiden seasta maistunut miltään. Onneksi päästiin eteenpäin ja saatiin ruoka-annoksiakin mukaan. Upouusi Rauchweizen oli esillä inkiväärilohen kanssa. Vehnä hallitsi olutta, savua hyvin kepeästi, en oikein saanut tästä mätsäyksestä tehoja irti. Riimihärän kanssa tuttu Bryggerin britti-IPA skulasi sen sijaan hienosti. Vielä paremmin täydensi Lammin Sahti sinihomejuuston taivalta kohti ruuansulatuselimistöä. Sahtihan on ollut itselleni moniongelmainen tapaus, mutta tässä kontekstissa on pakko nostaa kädet pystyyn, hyvin se veti. Jälkiruokana suklaakakkua ja jäätelöä, jonka päälle Bryggerin superlatiivista imperial stoutia Sofiaa. Tämän liitännän toimivuuden jopa itsekin olisin arvannut onnistuvan hienosti ja niinhän se tekikin. Erittäin miellyttävä tapahtuma siis taas kaikin puolin.

Sori Dog Sled Fuel

Eilen maistamatta jäänyt virolainen nyt testiin. 8,8%, imperial red ale. Kuivattua hedelmää, karamellia, hieman sitrustakin. Hyvä katkeruus, sillä alueella Sori harvoin tuottaa pettymystä. Täyteläisyys ja kuohkeus ei aivan optimissa, mutta onhan tämä taas tyylikäs suoritus. Kitty's, 17.11.2016. 

Grainstore Red Kite, cask ale

Rutlandista kepeää kamaa, 3,8%, maltainen ja pihkainen keksibitter ohuella rungolla, heikko katkeruus. Hyvin puhdaspiirteistä, mutta kyllähän tällainen olut nykykatsannossa ultramodernissa Helsingissä tuntuu museotavaralta. Tällaista olutta Keski-Englannin hiilikaivostyöläiset joivat töiden jälkeen 1930-luvulla 10 pinttiä ennen nukkumaan menoa klo 20. Kitty's, 17.11.2016. 

Kotimainen cocktail -kirjan julkistustilaisuus @ Kämp

Kämpin baarissa tulee harvoin käytyä, joten oli mukava pistäytyä uuden kotimaisen cocktail-kirjan julkistusbileissä. Kirjoittajina Michael Grönfors, Mikael Karttunen, Thomas Lindström ja Jarkko Nikkanen. Monesta yhteydestä tuttu viskikeisari Nikkanen siis mukana, myös Karttuseen ja Grönforsiin olen aiemmin törmännyt tässä uudehkossa roolissani seurapiiriblogistina. Cocktailit ovat itselleni lähes neitseellistä aluetta, mutta aina voi toivoa oppivansa jotain uutta. Cocktaileja oli nyt siis tarjolla, vetäisin aluksi appelsiinisen whiskey sourin. Tämä oli aluksi ihan ok, mutta jäät tuntui välittömästi murskaavan mahdolliset maut alleen. Eivätkö cocktail-geekit luota ainesosien makujen riittävyyteen, kun ne pitää tappaa jäillä? Tämä vielä korostui seuraavassa Old Fashionedissa, jossa jättimäinen jääpala puudutti poskistakin tuntoaistin, kaikki hampaat olisi voitu vetää ruosteisilla hohtimilla irti ilman mitään havaintoa. Campari-vetoisessa Negronissa oli sentään havaittavaa makua, pippuria, joulumausteita. Ikävä kyllä vihaan lähes fanaattisesti joulumausteita. Viimeisessä Hendricks-ginidrinkissä tunkkainen tuorekurkku hallitsi makua liikaa. Saatan olla toivoton tapaus, mutta pitää yrittää tutkia kirjaa jossain välissä, ehkä tässä touhussa on jotain järkeä. Muuten tilaisuus oli kaikin puolin miellyttävä. Työnjako kirjassa oli suuntaa-antavasti Grönfors historia, Karttunen reseptit, Lindström alkoholi, Nikkanen viski. Tai jotain sinne päin, pyydän anteeksi kaikkiin suuntiin. 

Anarchy Warhead

Ajattelin ottaa after film -fiiliksissä toiseksi olueksi Sorin Dog Sled Fuelin, mutta baarimestari Kusti haistoi veren, nyt on hophead baarissa, ja esitteli pohjoisenglantilaisen Anarchyn pullo-oluen, jota en pystynyt vastustamaan. 10%, 100 IBU, 100 min IPA hieman Dogfish Head -tyyliin. Pihkaa ja kermatoffeeta tuoksussa. Toffee ja pähkinä jatkaa maussakin, voisi epäillä diasetyyliäkin, mutta ei tämä sinne sentään käänny. Hedelmäisyyttä on, mutta ei edellisen Alechemyn greippiä. Nyt on runkoa tukevasti, vaikka alkoholi ei tunnu. Ei enää kovin tuore, aromaattisuus ehkä päässyt karkaamaan, vihannes kuikuilee taustalla. Katkeroa on runsaasti, mutta lievä juuresmaisuus häiritsee loppusuorallakin. Ehkä Sori olisi ollut raikkaampi (ja ainakin halvempi), mutta en kadu valintaa. Angleterre, 16.11.2016.

Alechemy EH54 IPA

Orionin elokuvaelämyksen jälkeen reflektoitumaan kulman taakse. Skotlannista IPAa, 5,7%, hyvin greippinen etuosa, hyvin katkera takaosa, mallasrunko keskellä voisi olla tukevampi, mutta hyvä näinkin. Erittäin hyvää West Coast -meininkiä kaikin puolin, ehkä tämä on loppujen lopuksi APA, mutta silti oikein nautittava. Caskina voisi väräyttää vieläkin enemmän. Angleterre, 16.11.2016.