Edward Dmytryk: The Sniper

Mielenkiintoinen tilanne, kun Orion ja Ylen Teema esittivät samana iltana samaa elokuvaa, jota en ole ennen nähnyt. Orionin esitys oli heti Louise Brooks -leffan jälkeen, joten päätin tsekata välissä pari uutuusolutta ja siirtyä sitten kotisohvalle Dmytrykin elokuvan pariin. Kyseessä Stanley Kramer -tuotanto vuodelta 1952, Ylen kopio todella kirkas. Psykopaatti ampuu kiväärillä naisia San Franciscossa. Hyvää paikallistuntumaa, alussa intensiivinen ote, joka kuitenkin löystyy, kun erikoisesti noir-ympyröissä esiintyvän Adolphe Menjoun johtamat poliisitutkimukset tulevat fokukseen. Terveydenhuollon niukat resurssit olivat ajankohtaisia 65 vuotta sittenkin. Film noirin ehkä aliarvostetuin ikoni Marie Windsor vetää tassäkin häkellyttävän bravuurin. Kramerin elokuvien tapaan Harry Brownin käsikirjoitus on varsin teennäinen, loppuosa elokuvasta on väkinäistä vääntöä.

Bruuveri Kaura-APA

Bruuverin omassa hanassa kevyehköä american pale alea 4,9%, kauraa mukana. NEIPA-sameutta, hyvä pienikuplainen vaahto. Hieman omenainen, kohtuullisen raikasta kuivahkoa hedelmäisyyttä, kevyt katkera jälkimaku. Jotain siis Kampin keittämöstä edelleen valmistuu, mutta ei Sysilän kauden tatsia kuitenkaan. Bruuveri, 19.10.2017.

London Brewing Cool Head Cool Britannia, cask ale

Tuusulalainen Cool Head käynyt Lontoossa tekemässä cask-NEIPAa. 6,2%,  samea on,  mehuinen, aika täyteläinen. Todella hyvä peräkärry. Riilipehmeyttä ei ehkä kuitenkaan. Baarimestari oli maistellut olutta ennen hiilihapon leikkausta (?), jolloin liian karkeaa, joten ehkä parantunut siitä. NEIPA ehkä voikin olla katkeraa, viimeisimpien tulkintojen mukaan katkerottomuus voisi olla väärinkäsitys. Mutta todella hienoa kamaa, Cool Headin ylivoimaisesti paras olut tähän mennessä, nautinnollinen kaikin puolin. Otin toisenkin. Angleterre, 19.10.2017.

G.W. Pabst: Tagebuch einer Verlorene

Pabstin toinen Louise Brooks -elokuva Die Büchse der Pandoran jälkeen tuntui ensikatsomalla lähes samalta tasolta. Nyt uusi näkeminen Orionissa livepianistin säestyksellä, kyseessä siis mykkäleffa vuodelta 1929. Nyt tämä elokuva tuntui huomattavasti vaatimattomammalta, varsinkin alkupuolen kehittely hyvin jähmeää. Brooks on taas vakuuttava melodraamassa, mutta tarinan käänteet ovat niin vanhentuneita nykykatsannossa, että vaikutelma kääntyy tahattoman koomiseksi. Pandora on todellakin aivan eri tasolla tähän verrattuna. 

Martti Helde: Risttuules

Tuore (2014) virolaiselokuva Stalinin 14.6.1941 järkkäämistä virolaisten pakkokyydityksistä Siperiaan, juuri ennen saksalaisten ns. vapauttajien saapumista. Tyylitelty elokuva, kokonaan mustavalkoinen, ei dialogia, vain kertojaääni. Erikoisin ratkaisu näyttelijöiden jähmettyminen paikoilleen, kun väkivaltaiset pakkosiirrot alkavat. Vaatteet heiluvat tuulessa, kamera liikkuu runsaasti näyttelijöiden ympärillä, kuvauspaikat ja lavasteet vaihtuvat, näyttelijät pysyvät paikoillaan. Ei tuntunut etukäteen mielekkäältä ratkaisulta, mutta aika hyvin tarina etenee tälläkin tavalla. Tietysti itse koko menetelmä on teemallinen kommentti tapahtumiin, hyvä metafora. Aika pysähtyy, kehitys taantuu. Vaativa tekniikka, kuvaukset ovatkin kestäneet kolme vuotta. Ainakin yhden silmäräpäytyksen bongasin, mutta todella hyvin näyttelijät pärjäävät. Virolaisten päähenkilöiden elämä ennen venäläisterroria on kuvattu todella idylliseksi kesäiseksi paratiisiksi, vähän niin kuin Ruotsissa. Ehkä sellaista oli Virossakin silloin. Aihe äärimmäisen mielenkiintoinen ja lopputuloskin mielenkiintoinen.

Hoppin' Frog T.O.R.I.S. The Tyrant Triple Oatmeal Russian Imperial Stout

Tuomisen Jaakon kanssa jakoon ohiolaispullo. Vahva kaurastout, 13,8%, 65 IBU. Öljymäistä viskositeettia, ei vaahtoa, tuoksussa sherryä ja kahvia. Maussa pehmeyttä, hyvin kuivaa, tämäntyylisiin oluisiin usein liittyvä siirappisuus puuttuu kokonaan. Portviinimäisiä vivahteita, kahvia, paahteisuutta, jopa hieman katkeroa. Erittäin hyvä dokabiliteetti, kuten Poirotin Frank totesi Nilkon oluista. Alkoholi peittyy hyvin. Tämä ei myöskään puussa kypsytetty, kuten niin monet vahvoista stouteista nykyään. Sori, 18.10.2017.

Kees New England IPA

Kaislan Nilkko-maistelun jälkeen nopea tsekkaus naapuribaarin tarjonnasta. Hollannin Zeelandin Middelburgista ponnistavan Kees-panimon oluita useampia tarjolla. Hampurin reissun aikaan ilmeisesti panimon henkilökuntaakin kävi Helsingissä. 6,4%, 80 IBU. Ei kovin samea NEIPAksi, kuivaa pihkaisuutta, hieman karamellisuutta. Ei kovin raikasta, jää kovin mitäänsanomattomaksi olueksi. Sori, 18.10.2017.

Nilkko Brewing -maistelutilaisuus @Kaisla

Olin noteerannut HOK-Elannon kampanjan, jossa pienpanimot esittelevät tuotteitaan konsernin eri panimoissa tällä viikolla. Ymmärsin, että uuden Mäntyharjun Nilkko-panimon tasting Kaislassa kuuluu tähän samaan kampanjaan. Lähdin silti kävellen valumaan Vallilasta alas Kaisaniemeen ajatellen tsekkaavani Nilkon IPAn Kaislassa. Satuin saapumaan paikalle melko tarkalleen klo 18, jolloin happening alkoi ja Frank Poirot heitti minut mukaan ohjattuun maistelutilaisuuteen. Tilaisuus maksoi 10 euroa, mutta Tuomisen Jaakko ikään kuin lainasi S-korttia (jota minulla ei ole), joten pääsin sisään puolella hintaa.

Kolme olutta tarjolla, panimon Iiro Heikkilä esitteli tuotteita Kaislan ei-niin-eristetyssä kabinettikulmauksessa. Meteli oli melkoista ja puheesta oli välillä vaikea saada selvää. Panimo on aloittanut kenkätehtaassa Mäntyharjun keskustassa tutulla 500 litran Braumeister-laitteistolla. Taproom on suunnitteilla.  Ensimmäisenä Jumpy, 4,8%, jenkkivehnä, Amarillo ja Cascade, 60% vehnää, raparperiä mukana. Raikas mehuinen ja mausteinen olut. sitrusta ja vehnäestereitä, puhdasta. Tämä oli setin mielenkiintoisin olut ja ehkä jopa raikkain ja puhtainkin.

Seuraavana maistoon Rascal, Amarillo, Mosaic, Chinook, 4,6%, IBU 27. APA, hieman hartsinen, pihkaa, ei kovin raikasta, kevyt jälkimaku. Etukäteen mielenkiintoisimpana Frankin Dirty Harry -tyyliin hehkuttama (do you feel) Lucky (punk), 6,4%, IBU 67. Hieman yrttinen, ei ehkä aivan raikas, appelsiininkuorta. Kärryä kyllä on mukavasti, mutta epäpuhtaalta hieman tuntuu ja Jumpy jäi kiintoisimmaksi.

Manchester City - Napoli 2-1

Alkukauden kovimmassa kunnossa olleet joukkueet vastakkain. Molemmat aloittivat korkealta prässäten, mutta City oli täysin pitelemätön. Ensimmäinen puoli tuntia paras esitys, jonka olen nähnyt pitkään aikaan miltään joukkueelta. Nopeaa monipuolista taitavaa harkittua peliä. Napoli on hyvä joukkue, mutta ei pysynyt vauhdissa mukana ollenkaan. Kaksi maalia syntyi, mutta tilanteita oli moneen useampaan. 8. minuutilla vasemman laidan kautta saatiin laatikkoon uskomaton paine, reboundin jälkeen Sterling rankaisi. Viisi minuuttia myöhemmin ratkaisu tuli oikealta, De Bruynen mielettömän täydellinen syöttö luukulle ja Jesus rokotti. De Bruynelle rakentui omakin paikka, hieno vasuriveto yläriman alareunaan. Napoli pääsi lopulta viimeisellä 10 minuutilla mukaan, kulman jälkitilanteesta Walker repi Albiolin kumoon ja pallo 11 metriin. Kohusentteri Mertensin taidoista en näkemäni perusteella ole vielä täysin vakuuttunut ja nytkin laukaus liian keskelle, Ederson torjui. Napoli sai muutaman muunkin tilanteen, mutta mm. Mertens liian hätäinen. 

Toisella jaksolla melko tasaista peliä, ehkä Napoli yritteliäämpi. City ei saanut enää hurmosta päälle ja saattoi hieman nukahtaakin. 65. minuutilla Hamsikilla jo avopaikka, mutta Stones torjui. Sitten vielä Fernandinho kaatoi suhteellisen vaarattomassa tilanteessa Ghoulamin alueella ja toinen pilkku. Mertensin hermot olivat jo riekaleina, joten Diawara sijoitti alanurkkaan. City ryhdistäytyi ja pystyi jäädyttämään Napolin loput yritykset. Varsin rikkonaiseksi loppu meni. Mutta avaus oli Cityltä todella häikäisevä.

Flensburger Pilsener, hanaversio

10 minuuttia ennen Helsingin koneen boardingia huomasin lentokenttäbaarin tarjoilevan klassista pohjoissaksalaista pilsiä, jota en ole saanut hanasta todella pitkään aikaan. Ei tullut nytkään kertaakaan vastaan Hampurissa tai Lyypekissä. Kullankeltaista, viljainen tuoksu. Todella maltainen maku ja katkeruus on voimakasta ja pitkään kestävää. Hurraa! Toisin kuin friisiläinen Jever, Flensburger on säilyttänyt ryhtinsä. Tämä on hienoa kamaa edelleen kaikin puolin. Hamburg, Fuhlsbüttel Flughafen, Terminal 1, Pier 2, 16.10.2017.

Colbitzer Elbperle Pils

Pyörähdin vielä savuisessa Chaplin-baarissa ennen kentälle lähtöä, koska huomasin baarissa olevan kokeilematonta Elbperlen pilsiä. Tarjoilulasissa hieman hämmentävästi Hamburg-nimi, vaikka tämä Elbe-olut ei ole paikallista. Panimo kylläkin lähellä Elbeä, mutta Colbitz sijaitsee kaukana Saksi-Anhaltissa Magdeburgin pohjoispuolella. Baarimestari puhui sekaisin saksaa, englantia ja ranskaa. Perinteiseen tyyliin hitaasti laskettua tavaraa. Kiinteä kestävä vaahto. Maltainen juoma, hyvin puhdas, mutta makua silti. Takapuolessa kantavuutta, kapea katkeruus jatkuu kohtuullisen pitkään. Parempi tämä on kuin eiliset Astra, Lübzer ja Holsten. Hampuri, Chaplin's Pub, 16.10.2017.

Rye River McGargles Francis Big Bangin’ IPA

Irlantilaisen Rye Riverin IPA Dublinin länsipuolelta, 7.1%. Tyhmää juoda Saksassa irlantilaista, mutta kiinnosti liikaa.  Hieman utuinen ulkonäkö. Matala hiilihappotaso, raikkautta on. Hyvin sitruksinen, pehmeää appelsiinia. On kärryäkin, aika näppärää kamaa. On jopa parhaita viimeaikaisia IPOja, saksalaiset ei pysty IPOissa tähän tasoon. Hampuri, Altes Mädchen, 16.10.2017.

Bunthaus Pilsener

Hampurin keskustan eteläpuolella Elbe-haarojen välisellä saarella Wilhemsburgissa sijaitsevaan Bunthausin jakelupisteeseen en ehtinyt, mutta pilseneriä Altes Mädchenissä tarjolla. Hieman epämääräinen tuoksu, ylikypsää luumua. Maussakin trooppista hedelmää, mutta se peittyy runsaaseen mallasrunkoon. Takaosassa perinteinen kapea hiekkaisen kuiva kiskaisu, joten ensivaikutelmasta huolimatta kohtuullinen tapaus. Edelleen tyhjässä baarissa soitetaan Johnny Cashin versiota Steve Earlen Devil’s Right Handista. Rouheaa riffitystä. Hampuri, Altes Mädchen, 16.10.2017.

Ratsherrn Beef! Pilsner

Kesäisessä säässä harhailevaa kävelyä ympäri Hampuria ennen Altes Mädchenin aukeamista klo 12. Taas ensimmäisenä asiakkaana paikalla. Beef! 4,9%, Citralla ja Saphirilla kuivahumaloitu pilsner, 30 IBU. Sitrusta on tuoksussa ja maussakin, mutta maltaisuus silti hallitsevaa. Kuiva ja yllättävän ohut, en oikein innostunut, kun katkerohumalatkin vähäiset. Hampuri, Altes Mädchen, 16.10.2017.

Holsten Pils

Ja vielä sitten lopulta viimeisenä iltana Hampurin perinteisintä olutta, Holstenkin nykyään Carlsberin hallinnassa. Tämä nyt pitäisi olla suhteellisen autenttinen maistelupaikka. Kirkasta kultaista olutta on, ohut vaahto. Maltainen, hieman makea. Hyvin samanlainen kuin edellinen Lübzer, mutta katkeruus selvästi heikompaa. Ei tämä Astran pahvisuuden asteelle mene, mutta ei ole paljoa vahvuuksiakaan. Makeus hallitsevaa. Hampuri, Zum Alten Ritter St. Georg, 15.10.2017.

Lübzer Pils

Lopulta hotellin viereiseen pieneen baariin, jolla upea nimi, Zum Alten Ritter St. Georg. Tupakointi sallittu, tiheää menneen maailman tunnelma. Lübzer Pils tulee entisestä Itä-Saksasta Mecklenburgista Rostockin eteläpuolelta. Ei erityisen halpaa, 4€ 40 cl. Kirkasta kultaista, maltainen hieman makea maku. Enemmän makua kuin Astrassa, varsinkin perätilasta löytyy hieman potkua. Ei tässä hurraamista tietenkään ole. Täällä viimeistään niin sanotusti kansan keskuudessa kuulee, että Hampurissa puhutaan kaunista selkeää saksaa. Kirjakielinen hochdeutsch viittaa etelään, mutta itse ymmärrän täällä helpommin paikallisia kuin Baijerissa tai varsin toivottomassa Berliinissä. Hampuri, Zum Alten Ritter St. Georg, 15.10.2017.

Astra Urtyp

Paluu Hampuriin ja kaupungin perusteollisuusolutta (Carlsberg) päivällisen kera. Maltainen tuoksu. Maltainen on makukin, eikä juuri muuta. Varsin pahvinen kokonaisuus, mutta täytyihän tämäkin kokeilla. Hampuri, Nagel, 15.10.2017.