Sevilla - Liverpool 3-3

Sanchez Pizjuanilla Liverpoolilla peräti kaksi englantilaista avauksessa, kapteeni Henderson ja tuore maajoukkuedebytantti Joe Gomez. Myös kokenut virolainen toppari Ragnar Klaven nyt jatkamassa saman kieliperheen perinteitä Hyypiän tontilla. Pallo isäntäjoukkueen maalissa jo toisella minuutilla, Coutinhon kulman jatkoi Wijnaldum takatolpalle ja Firmino häkitti. Sevilla piti palloa, yritti aktiivisesti, mutta peli puuroutui keskelle. Hyviä tilanteita noin 20 minuutin kohdalla Sevillan Nolitolla ja Ben Yedderillä. Liverpool hyökkäsi vastaan ja Firminolla läpiajo. Sitten Liverpool teki jo toisen maalin täysin samalla tavalla, Coutinhon kulma, nyt Firmino ohjasi ja senegalilainen Sadio Mané viimeisteli. Homma näytti selvältä viimeistään puolen tunnin kohdalla, kun Manén läpiajon jälkeen Firmino kaapitti jo toisen osumansa. Sevilla lamaantui kauhusta ensi jakson loppuvaiheen ajaksi.

Toinen jakso ei pelillisesti erityisemmin poikennut ensimmäisestä, mutta nyt maalit tehtiin hämmästyttävästi toiseen päätyyn. Tai siis tietysti samaan päätyyn, kun puolia vaihdettiin Ensimmäinen kavennus 51. minuutilla, Sevilllalla vapaapotku oikealta, Ben Yedder ohjasi Banegan tarjoilun päällä takanurkkaan. Puolen tunnin kohdalla pilkku isännille, Ben Yedder taas asialla, joutui uusimaan suorituksen kollegan rikkeen takia, mutta verkko heilui molemmilla laukauksilla. Liverpoolin henkinen kantti ei kestänyt, Klopp on hyvässä maineessa, mutta ammattitaito ei ehkä sittenkään riitä aivan korkeimmalla tasolla. Antautuminen sitten yliajalla, tasoitus tuli taas kulmapotkusta, nyt koko ottelun melko pimennossa pysynyt argentiinalainen Guido Pizarro pääsi tuikkaamaan luukulta viihdyttävän pelin pakettiin.

Thornbridge Lucaria, cask ale

Pikainen olut kahden Orion-leffan jälkeen ennen illan futismatsia. Alkoi olla vähän kiire ja Angleterren tiskillä tuskastuttavan paljon asiakkaita. Hieman harkitsemattomasti valitsin Thornbridgen ennenkokeilematonta cask-juomaa, alaotsikon ice cream porter -luonnehdinnan olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. 6%, sinänsä hyvin riilikäsiteltyä pehmeää porteria, mutta aivan liian makeaa mönjää minulle. Vaniljaa, suklaata, karamellista mausteisuutta. Paikalla suhteellisen harvinainen vieras pääkaupungissa, Jyväskylän olutpaavi Hannu Nikulainen, mutta monta sanaa en ehtinyt hektisessä tilanteessa vaihtaa. Angleterre, 21.11.2017.

John W. Brunius: Johan Ulfstjerna

Ruotsalainen mykkäelokuva vuodelta 1923 Orionissa Ilari Hannulan pianosäestyksellä. Tuli täysin puun takaa, tuntematon ohjaaja ja en ole ennen kuullut leffasta. Aiheena sensaatiomaisesti Bobrikovin murha ja kuvattu autenttisilla paikoilla Helsingin keskustassa! Yllättävän notkeaa kerrontaa, lähes moderniin tyyliin. Käsikirjoitus ei vastaa todellisia tapahtumia, tässä on väännetty korkeamoraalinen perinteisen kohottava kasvatuksellinen eepos välittämättä Eugen Schaumanin todellisista vaiheista. Näyttelijätyö ja henkilöhahmojen asetelmat siis kankeahkoja, mutta tarina kulkee vauhdikkaasti. Salaliittolaisten ja ohranan taistelussa on lähes noirmaista fiilistä. Kaikkein huikeinta on Helsingin haltuunotto, ydinkeskustan kulmat ovat täysin tunnistettavia ja yllättävän samankaltaisia kuin nykyään. Senaatintorin kasakkahyökkäys on puhdasta Eisensteinia jo ennen Eisensteinia! Paljon parempi kuin odotin ja todellinen löytö.

Valerio Zurlini: La ragazza con la valigia

Orionissa italialainen mustavalkofilmi vuodelta 1961 teinipojan suhteesta Claudia Cardinalen esittämään rutiköyhään tanssijattareen. On heti selvää, että se ei voi kovin hyvin päättyä ja näinhän siinä käy. Ennakoi selvästi Mike Nicholsin The Graduaten ja äskettäin näkemäni The Readerin fiiliksiä. Asettuu rakenteeltaan neorealismin ja modernimman Antonioni-tyylin väliin, mutta kokonaisuutena varsin vaatimaton leffa. Italialaisesta elokuvasta ei ole koskaan puuttunut hätkähdyttäviä kaunottaria, mutta Claudia Cardinale oli minusta ykkönen tässä kovassa sarjassa. Usein Cardinalea käytettiin Viscontin Il Gattopardon kaltaisissa pukudraamoissa, mutta tässä rosoisemmassa roolissa hän muistuttaa jo hieman mahdollista uran huipentumaansa Sergio Leonen C'era una volta il Westissä. Zurlini on itselleni aiemmin tuntematon ohjaaja ja varsin vakuuttavaa jälki sinänsä on, mutta käsikirjoitus ei ole kummoinen. Teinipoika on rikas ja orpo, liian kaavamainen asetelma. Tapahtuu Parmassa ja Adrianmeren rannalla Riccionessa. Parma-osuus laahaa pahasti, mutta loppu on huomattavasti dynaamisempi. Aivan lopun kyyninen huipennus tuntuu päälleliimatulta, sitä ei pohjusteta tarpeeksi.

Kimito American IPA

Etelärannikon suurimman saaren Kimito-oluita on tullut harvemmin vastaan, mutta nyt haaviin tarttui pullo lähi-Alkosta. Edellisestä kohtaamisesta yli vuosi aikaa. American IPAssa 6,2%, humalia edustava setti Magnum, Chinook, El Dorado, Cascade, Azacca. Tuoksu neutraali hieman karamellinen. Maku perushedelmäinen, hieman karkea, runsashiilihappoinen. Mäntyistä otetta, todellakin karamellia, varsin makea. Aiemmissakin maistelluissa oluissa Kimito on tarjonnut karamellia ja hiilihappoa, joten enemmän hedelmäaromeja ja tanakkaa katkeroa voisi toivoa jatkossa. Ei suuria ongelmia, mutta ei erotu massasta millään tavalla. Etiketti heijastelee omituisesti Venäjän laivastolippua.  Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Mallaskoski True Double IPA

Törmäsin kesällä Mallaskosken True Imperial Pilsiin ja nyt eteen osui True Double IPA, 9%. Seinäjoella viritellään siis vahvojen oluiden True-perhettä! True love waits! Etelä-Pohjanmaalla perinteiset perhearvot ovat ehkä edelleen voimissaan, joten mikä sen mukavampaa. Punaruskeaa ja hieman sameaa. Kurvissa tuli perinteiseen tyyliin räntää vaakasuunnassa, joten trooppisen hedelmän pihkainen puraisu ei tuntunut hassummalta.  Hieman hartsia aistiutui matalahiilihappoisessa rungossa. Yrttejä ja vihannesmaisuutta kerääntyi lämmetessä. Ei huippu, vaikka ihan kannatettavaa, että vahvoja IPOjakin jaksetaan kokeilla. Epätarkka kuva, linssi kai kohmeessa. William K Kurvi, 20.11.2017.

Tanker Manipulation

Tällä kertaa ehdin Koht-baariin, joka aukeaa hankalasti vasta noin klo 17. Nyt jäi Põrgu pois, joten Tallinnan parhaita olutbaareja ei oikein yhdessä päivässä ehdi kiertämään. Kohtin hanaoluet viestitetään nyt asiakkaille sivuseinällä olevilla A4-lappusilla, enpä ole tämmöiseen ennen törmännyt. Päivän päätteeksi turneen vahvinta olutta, Tankerin barleywinessa  12%. Tarjoilu Trappe-lasista, kypsää hedelmää tuoksussa. Luumua, alkoholia, ei kovin miellyttävä, liikaa alkoholisuutta tässäkin. Tallinnaan ennustettiin sadetta koko päiväksi, mutta loppujen lopuksi pisaraakaan ei tullut. Tallinna, Koht, 18.11.2017.

Anderson’s Trickle Rick!

Lehellä tehty triple IPA, 10,1%, sinkkuhumalana Simcoe. Melko punaruskeaa, luumuista hedelmää tuoksussa. Maussa samaa vetoa, hedelmää ja kieltämättä alkoholiakin. Ei juuri muuta. Kevyt jälkimaku, mutta näin vahvassa oluessa voisi odottaa tanakampaakin jälkeä. Simcoelle tulee tappio etanolia vastaan. Tallinna, Drink, 18.11.2017.

Tanker Cloud Computing

Hieman samea, 5,5%, belgihiivaa. Hedelmää, pippuria, pihkaa, täyteläistä. Hieman katkeroa, ryhdikäs belgiale, hyvin kuiva. Tykkäsin. Tätä juodessa Drinkissä tuli viesti Malcolm Youngin kuolemasta, nyt iski huono uutinen poikkeuksellisen lujaa. Vakuutuin todella vahvasti tämän vanhemman veljen rytmikitaroinnista ainoalla näkemälläni AC/DC-keikalla. Tallinna, Drink, 18.11.2017.

BrewDog Prototype Double IPA

Harmittavasti Tallinnan BrewDogin kaikki vierashanat tyhjiä, koska baari valmistautui Tuusulan Cool Headin tap takeoveriin klo 19. Prototyyppi-DIPA 8,5%, sameahko , kissanpissaa, sitrusta , kuivaa katkeroa, erittäin hyvää, harmittavan geneerinen nimi, tässä olisi tulevaisuudessa hyvä korvaajaehdokas Hardcorelle. Tasapainoinen, eri osa-alueet hyvin mukana. Tallinna, BrewDog, 18.11.2017.

Lehe St. Erhard Endspiel

Nyt sitten myöhäinen lounas Tallinnan suosikkibaarissani Hell Huntissa, fish & chips. Kalan painikkeeksi barleywinea saksalais-virolaisyhteistyönä. St. Erhard näkyy olevan kiertolaispanimo Bambergista. 9,5%, pehmeän maltainen, hedelmää, todella hillitty, alkoholi peittyy, ei katkeroa. Pullossa oluen taustatiedot vain viroksi ja saksaksi. Shakkiviittauksia, kuten etiketin kuvastakin ilmenee. Tallinna, Hell Hunt, 18.11.2017.

Sakiškių India Pale Ale

Liettualainen IPA, 7,2%, Summit, Mosaic, Centennial. Hieman funkynen tuoksu tässäkin. Maku on neutraalimman hedelmäinen, mutta myös jauhoisuutta mukana. Ei erityisen raikas, mutta ei maku täysin tunkkainenkaan ole. Katkeruus hyvin heikkoa. Mielenkiintoista, että Pudel näyttää panostavan naapurimaiden oluisiin virolaisten asemasta. Tallinna, Pudel, 18.11.2017.

Malduguns Zaļā Bise HBC 431

Olin suunnitellut seuraavaksi liikkeeksi lounaan Hell Huntissa, mutta syötyäni uzbekkiläisen taikinanyytin päätin siirtää lounasta eteenpäin ja piipahtaa Telliskiven Pudelissa. Latviasta single hop IPAa, 6,3%, HBC 431 tuntematon humalalajike Yakima Valleysta. Olen aikaisemmin juonut saman sarjan Pekko-versiota. Hapan tuoksu,  maku samoin, intensiivisen etikkainen, jälkimaussa kevyesti katkeroa. Ehkä jonkinlainen hapan belgi-IPA. Itse voisin pitää tätä pilaantuneena, mutta happamuus löytyy joistakin nettiarvioista. Joka tapauksessa erittäin huonoa olutta. Ei muita asiakkaita, takka lämmittää mukavasti marraskuun koleudessa. Tallinna, Pudel, 18.11.2017.

Kolk Humalakoda Humalast Lahe

Suunnittelin viettäväni koko marraskuun Suomessa, mutta sitten ajauduin Tallinkin sivuille ja huomasin äkkilähdön Tallinnaan lauantaiaamuna kahdella eurolla. Kun paluu onnistui samana iltana kahdeksalla eurolla, en pystynyt vastustamaan, liha on heikko. Näin suuntasin Espoon metrobakkanaaleja pakoon tuulisen Suomenlahden taakse. Perillä jo 9:30, löntystelin hitaasti terminaalista, jotta Uba ja Humal ehtii aueta klo 10. Hanassa tarjolla ennen kokeillut Amagerin Winter in Bangalore ja Emelissen vahva stout. Päädyin Emelisseen, varsin ravitseva aamiaisolut, täyteläisesti kahvia, tummaa suklaata ja paahteisuutta, kuiva miellyttävä kokonaisuus. Myyjätär kertoi, että asiakas voi juoda vain yhden oluen, koska kyseessä kauppa. Virossakin siis on jonkinasteista säätelyä. Näköjään olisi voinut valita myös pulloista nautittavan juoman, tämä oli minulle uutinen. Se olisi ehkä ollut kiinnostavampaa, tarjolla mm. paljon Amagerin kokeilemattomia IPOja.

Siirryin Balti Jaam Turg -ostoskeskukseen, josta nyt löysin Humalakoda-ravintolan yläkerrasta. Viime elokuussahan en älynnyt sinne asti nousta. Ravintola kuitenkin aukesi vasta klo 12, joten nautin pale alen samasta kioskista kuin elokuussakin. Ilmeisesti edelleen Kolkilla tehty,  5%. Kirkas olut, perushedelmäinen, aika ohut. Ei kärryä. Viereisellä tiskillä uzbekkiruokaa, ehkä neuvostoajasta Virolle oli jotain hyötyäkin, eksoottisia ruokakuvioita. Kokeilin vegan samsan, mukavaa välipalaa. Sorin Pyry Hurula oli ehtinyt poistua paikalta viitisen minuuttia aiemmin. Tallinna, Humalakoda, 18.11.2017.

Plevna Tropic Bomb

Kotiseudulle suuntautuvaa kulkuvälinettä lähestyessä piipahdin vielä Keskuskadun gastropubissa, jossa näytti olevan suhteellisen väljää perjantai-illan sesonkiaikaan. Uusi tamperelainen hanassa, New Zealand IPA, 6,5%. Kirkas ulkonäkö. Trooppishedelmäinen tuoksu, ehkä hieman yrttejä. Liian kylmä tarjoilu. Maussa tuntuu maltaisuus voimakkaalta, vieressä syödään tiskillä etikkaista fish & chipsiä, häiritsee hieman. Hedelmää on enemmän oluen lämmetessä ja hyvä peräkärry, katkeruutta pitkäkestoisesti, varsin voimakkaastikin (IBU 100). Ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Kohtuullisen maistuva olut, mutta hieman puolitiehen tässä oli nyt jääty, en innostunut erityisemmin. Stone's, 17.11.2017.

Amundsen Apocalyptic Thunder Juice

Siirtyminen Tyynismaan kanssa Bier-Bieriin, jossa tiivistyvää sosiaalista kontaktipintaa eri suuntiin. Paikalla Hiisi/Donut Islandin Mika Oksanen, Level Eleven -henkilöstöä, monia muitakin, joita en täysin kyennyt identifioimaan. Oslolainen olut oli nimestä helposti pääteltävästi NEIPA, 6,5%, kauraa ja Mosaic-humalaa. Suunniteltu näköjään viimeiseksi olueksi ennen maailmanloppua. Itselleni tämä ei jäänyt edes illan viimeiseksi, vaikka juodessa niin ehkä suunnittelinkin. Hillityn samea, kissanpissaa ja appelsiinia, varsin kuiva. Ei kuitenkaan kovin katkera. Hyvin puhdas, jopa nautinnollinen juoma, tykkäsin kovasti. Bier-Bier, 17.11.2017.

BrewDog Make Earth Great Again

Skottisaison, 7,5%, nimessä ehkä viittaus USA:n nykyisen presidentin vaalikampanjaan. Poikkeuksellisen kirkas olut, lähes häikäisevää läpinäkyvyyttä. Belgihiivaisuutta tuntuvasti,  pippurista mausteisuutta, hedelmää, pehmeyttä. Sosiaalinen tilanne tiivistyi Viiskulmassa, Vuosaaren Jaakko Tuominen saapui paikalle, samoin Helsingin yöelämässä rymyämään valmistautuva Sonnisaaren Timo Tyynismaa. Timo tilasi pöytään paahdettuja kotisirkkoja, näitähän söin jo hieman eri reseptillä valmistettuna pari päivää aiemmin One Pintissa. BrewDog, 17.11.2017.