SAS SBN Socca Bièra Ambrée

Juuri kun luulin välttäneeni keltaliivit, osuin keskelle mielenosoituskulkuetta Boulevard Gambettalla. Etsiskelin omalaatuista BOART-kauppa, joka myy craft-hanaoluita mukaan, mutta kaupassa ei baaria. Löysinkin sen Nicen länsilaidalta, mutta vastoin ennakkotietoja kiinni. Tallustelin sitten tyhjin käsin hotelliin juomaan viimeisen torstaiostoksista. Kun eilen kokeilin paikallista herkkua soccaa, niin nyt sitten tarjolla socca-olutta. Onneksi avasin pullon normaaliproseduurilla eli kylpyhuoneessa, koska tässä oli reissun ensimmäinen gusher, lavuaarin laidat eivät riittäneet, kuohui lattiallekin. Tämä ei yleensä ole oluesta kovin hyvä ennakkohavainto. Jotain sain sentään lasiinkin kerättyä. 6%, lasissa ei enää vaahtoa, meripihkan väri. Maku lievästi mausteinen, taitaa olla taas kirottua kastanjaa, todella vähähiilihappoinen, käytännössä flätti. Kuohuminen ei siis ainakaan hapoista johtunut. Varsin makea, hieman kuivenee takamatkalla. Ei turneen heikoimpia, mutta ei innosta millään tavalla. Ostopaikka Nizza, Allez Hops!.

Gayant Abbaye de Crespin Secret Des Moines Triple Blonde

Samalta Gayant-panimolta luostari-tripeliä, 8%. Kovasti vaahtoa, melko pehmeää, hedelmäistä. Kuivahkoa ja miellyttävää. Yksi reissun parhaita oluita, juuri kun pääsin mollaamaan ranskalaisten oluentekotaitoa. Ei Katkeroa, mutta riittävästi makua ja raikkautta, oikein puhdasta. Hyviä oliiveja. Nizza, Mori’s Bar, 19.1.2019. 

Gayant La Goudale IPA

Lauantaille ei mitään suunniteltua ohjelmaa, kävelin päämäärättömästi rannalla ja vanhassa kaupungissa. Puitteet ovat ensi luokkaa. Italialainen vaikutus seudulla ilmeistä, Garibaldin aukio on toiseksi suurin Nicessa. Keltaliivit alkoivat jo kerääntyä sillä suurimmalla aukiolla Place Massenalla ja väistin niitä Mori's Bariin. Lämmitetty, katettu ja muoviseinitetty terassi, mahdollistaa paikallisten edelleen innokkaasti harrastaman tupakoinnin. Sisällä asiakkaille heikosti tilaa, muutama ruokailupöytä. Mielenkiintoinen pullolista, hanassa standardeja. Pohjoisranskalaisen Goudalen IPA-versiossa 7,2%. Jenkkihumalaa, mutta totuttuun frog-tyyliin ei sitrushedelmää. Talkkunainen leipäinen mallas hallitsee, ei katkeruutta. Ranskassa on nyt varmaan reilusti yli 1000 panimoa ja suurin osa niistä on paskantamoja. Sen huomaa siitäkin, että Nicen craft-baarit suosivat tuontikamaa. Nizza, Mori’s Bar, 19.1.2019. 

Alefarm Regal Rivals

Tätä tanskalaista yritin siis jo juoda eilenkin, nyt onnekkaasti Beer Districtin alkuperäisessä baarissa tarjolla myös. 8% siis, DIPA, nt, ei läheskään niin sameaa kuin eilinen tynnyrin pohja. Lievästi sameaa silti, hyvä sitruksinen tuoksu. Pehmeä hedelmä maussa, myös karamellisuutta, mutta ei sentään liian makeasti. Jälkimaussakin on kestoa, ei kovin katkerasti, mutta kuitenkin. Ei Alefarmin parhaita, mutta ei huono. Jotain omituista mausteista kirpeyttä tässä kokonaisuutta häiritsee. Baarin hiljaisuus nyt alkaa jo kiinnittää huomiota, tänne ei todellakaan jengiä kerääntynyt eilisen stampeden tapaan. Nizza, Beer District, 18.1.2019.

Hoppy Road Ida & Basil Stout

Lothringen/Lorrainen Nancysta mustaa tavaraa, 5,2%. Vadelmaa ja basilikaa keitoksessa, hapanta otetta hieman Flanderin punaisen tyyliin. Happamuus ei päällekäyvää, ei makeuskaan. Ei tämä hyvää ole, perusporterina varmaankin olisi paljon miellyttävämpi. Kierteitä on paljon viritelty, mutta minnekään ei päästä. Tässä Beer Districtissä selvästi eilistä heikompi tarjonta, osittain tosin samoja oluita. Tämä kaksikko craft beeriä selvästi Nicessä eteenpäin luotsaa, suosiota tuntuu olevan, täälläkin hyvin asiakkaita, joten toivotaan kaikkea hyvää vain. Nizza, Beer District, 18.1.2019.

SAS SBN Marida

Alkuperäinen Beer District samantyyppinen kuin eilinen uudempi sisarbaari Liberátion, hieman sokkeloisempi, mutta myös tilavampi. 16 hanaa täälläkin ja importteja reippaasti. Hieman mystisestä Nicen paikallisesta panimosta belgian strong alea, 7,5%, jopa 40 IBU. Taas jotain ihmeen kastanjaa maussa, eikö ranskalaiset pääse siitä yli millään. Ei belgiestereitä, ylimääräinen epämiellyttävä mauste peittää koko homman tyystin. Siitä ei paljoa pysty kamppeita keräämään, tämä putoaa kanveesiin varsin totaalisti. Eilisen kaltaista Liberátionin ryntäystä ei havaittavissa baarin asiakaskunnassa, vaikka nyt siis perjantai. Tsekkasin suomalaisen saunan Nicen sataman tienoilta ennen baariin tuloa. Epähuomiossa unohdin ottaa kuvan oluesta. Ei siinä erityistä nähtävää olisi ollut. Nizza, Beer District, 18.1.2019.

Colgan's Hopbuckler IPA

Söin paikallista lättyerikoisuutta soccaa katukeittiössä vanhassa kaupungissa ja ajauduin rannalle satama-alueelle, jossa jostain syystä ponnahdin sisään irkkubaariin. Hanassa Colgan’sin olutta, nimi on irlantilaisen kuuloinen, mutta kyseessä paikallinen panimo, Cannesin ja Grassen puolivälistä. 6,2%, hyvin kirkas olut, mausteinen maku, ei sitrusta, ei tietenkään. Mallasta jonkin verran, melko kuivaa. Katkeruutta on, ei ihan vähän, mutta nykykatsannossa kuitenkin liian vähän. Nicessa jo ehtii unohtua Helsingin NEIPA-hegemonia, mutta kyllähän tästä puuttuu raikas sitruksisuus totaalisti. Nizza, Ma Noglan's, 18.1.2019.

Alken-Maes Hapkin

Käveleskelin nyt ensi kertaa Nicen vanhaan osaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Tyylikkäitä rakennuksia ja lopulta päädyin Juha Nakarin suosittelemaan tislaamobaariin, 16 hanaa, kerrankin todella selkeästi hanalätkät esillä, valo taustalla. Ei paikallista craftia, belgejä, Lagunitas IPA ja kansainvälisiä standardeja. Hapkin mahdollisesti ennen kokeilematon, ei ainakaan blogiin arvioituna. 50 cl 7,50€, Monacon hinnoissa, mutta silti halpaa, varsinkin näin vahvasta oluesta. Belgihiivaa on, hedelmää runsaasti, melko makea. Puhdas, mutta melko steriilin mauton. Perusbelgi, jossa vahvuus ei tunnu. 90-luvun puolivälissä tykkäsin näistä, mutta kasvoin sitten pois. Mukava baari, perinteinen ranskalais-belgialainen sisustus. Oikea baaritiski, jossa kunnolla jakkaroita, parvikin löytyy. Baarikin tuntuu jämähtäneen 90-luvulle, toki hyvässä mielessä. Jotain ranskankielistä reggaeta voimasoitossa, henkilökunta ei meinaa pysyä housuissaan. Nizza, Les Distillers Ideales, 18.1.2019.

Blue Coast Amber Ale

Paluu Monacosta Niceen, tempaisin aseman Agora-baarissa tuttua Affligemia ja sitten valuin hotellille virkistymään kohti illan koitoksia. Eilistä Allez Hops! -tarjontaa vielä jäljellä, nyt 5,3%, 29 IBUa. Nicen omaa olutta. Amberia tosiaan väriltään, maltainen ja pähkinäinen. Join liian lämpimänä, mutta altbieriä muistuttaa. Kuivaa ja puhdasta, reissun parempaa tarjontaa. Ei juuri jälkimakua, mutta en sitä enää jaksanut odottaakaan. Saatoin sotkea eilisen Bleue-panimon reissun ennakkovalmisteluissa tähän. Ostopaikka Nizza, Allez Hops!.

Monaco Blanche

Monacon panimobaarissa päädyin vielä ottamaan kanaburgerin oheen toisen oluen, nyt sitten witbieriä. Pöyristyin kun sitruunaviipale saapui tuopin reunalla. Ei paljoa vaahtoa, hyvin kevyet esterit, hyvin ohut hedelmäisyys, ei mitään mausteita. Tässä on haettu mahdollisimman pienin yhteinen nimittäjä formularuristille, tai ketkä täällä nyt yleensä käyvät. Tähän oli hyvä päättää Monacon vierailu. Monaco, Brasserie de Monaco, 18.1.2019.

Monaco Blonde

Hitaalla junalla Monacoon, mutta alle puoli tuntia silti. Matkalla olisi ollut Villefranche-sur-Mer, jossa olevassa huvilassa Rolling Stones äänitti Exile on Main Streetin 1971. Porttia lähemmäs ei kuitenkaan käsittääkseni pääse. Monacossa näyttävä juna-asema vuoren sisässä. Käppäilin ensin Monte Carlon kasinon liepeillä, sitten satamassa ja kiipesin vielä ylös vanhaan osaan lounasaikaa odotellessa. Rento meininki, hyvä sää, ei turisteja. Bongasin Juan Manuel Fangion patsaan. La Condaminessa panimoravintola, ei muita asiakkaita. Aika tyylitöntä fiilistä, nahkanojatuoleja, puuta ja muovia. Ei kausioluita, vain pils ja wit. Pils hyvin samea, kova vaahto. Hieman metallista, makeaa, vierteen makua. Ohut maltaisuus, vielä ohuempi katkeruus. Craft-olut Monacossa halvempaa kuin Suomessa, 7€/50 cl. Monaco, Brasserie de Monaco, 18.1.2019.

Brussels Beer Project Ste Kat'

Ajattelin päättää session tyylillä Alefarmin Regal Rivalsiin, mutta tynnyri pääsi loppumaan. Baarimestari antoi jämät kuitenkin, 8%. Äärimmäisen sameaa, voimakas sitrustuoksu. Täyteläistä, voimakkaan mehuista, jopa paksua, ei varmaan parhaimmillaan, mutta katkeroakin tuntuu hyvin. Tuntuu paremmalta Alefarmilta kuin viime viikonlopun festareilla kokeillut tuotteet.

Baarimestari suositteli edellisen korvikkeeksi belgi-IPAa, mutta tämä tietysti aivan toisenlainen olut. 7%, 35 IBUa. Meripihkan värinen kirkas juoma, belgihiiva tuntuu, pihkaa. Aika puhdas kuitenkin, ei jälkimakua. Mausteista pippurisuutta myös, lähellä saisoniakin, on tässä kohtuullisen raikasta sitruksista hedelmää, varmaan jenkkihumalia. Karamellisuus heikentää kokonaisuutta. Nizza, Beer District Libération, 17.1.2019.

IPA Sud IPA Du Sud Session

Hieman epämääräinen identiteetti tässä oluessa. Baarin mielestä panimon nimi on Ipa Sud, mutta sellaista ei tunnu netistä löytyvän. Ehkä kyseessä hieman Nizzan pohjoispuolella Nyonsissa toimiva Brasserie Artisanale du Sud. Ehkä hieman todennäköisemmin kuitenkin jokin aivan muu toimija. Sessio-IPAa kuitenkin tarjolla, 4,2%. Nyt sain tilattua ison oluen. Reissun ensimmäinen sitruksinen olut. Lähes hyvä hiilihappotaso, vaikka näyttää poreilevan. Mallasrunko tuntuu hyvin, ei mitään mehukaljaa. Silti ohut, ei sivumakuja, mutta liian laimea. Nizza, Beer District Libération, 17.1.2019.

La Débauche Freakaboo

Angoulêmen sarjakuvakaupungista vahvaa makeaa stoutia, 8%. Vaahtokarkkeja ja vaniljaa ilmeisesti, ostin oluen siitä huolimatta. Tuoksussa vaniljaa, maku on todella makea, mukana myös tumman suklaan kuivempaa otetta. Yleistuntumana kuitenkin liian makea. Jengiä klo 19 jo tupa täynnä, kaikki vähintään 20 vuotta minua nuorempia, paljon naisiakin. Nizza, Beer District Libération, 17.1.2019.

Ligures Pilia

Brasserie des Ligures näyttää sijaitsevan Peillen kylässä Nizzasta koilliseen, Monacon pohjoispuolella. Pilia on pils, 5,2%. Yritin tilata isompaa, mutta ei onnistunut. Hieman samea. Ei puhtaan viljainen, vaan jotain sivumakua. Pihkaa, ehkä jotain vihannesta, ei jälkimakua. Suun tottuessa toimii lähes kohtuudella, on tässä maltaisuutta sentään pääosassa. Pettymykseksi kuitenkin jäi. Nizza, Beer District Libération, 17.1.2019.

Azimut German Brut IPA

Siirryin Nizzassa pohjoispuolelle rautatien taakse. Luulin, että Brasserie Artisanale de Nice olisi ollut panimoravintola, mutta se olikin panimo, josta varmaan olisi voinut ostaa olutta mukaan. Se ei nyt kiinnostanut, seuraavaksi suunnistin Brune Rousse Houblon -kauppaan, jossa lehtien ohella myös olutta myynnissä. Sekavampi kokonaisuus kuin Allez Hops, täällä ei myöskään voinut juoda oluita paikan päällä. Ei siis kiinnostanut ja siirryin seuraavaksi ihmettelemään Charles De Gaullen patsasta. Tapoin aikaa kiertelemällä aluetta, todella huonosti baareja, mikään ei näyttänyt kiinnostavalta.

Lopulta kello löi 18 ja Beer District Libération, tämä siis päivällä suljettuna tsekatun Beer Districtin haarakonttori pohjoispuolella. Moderia craft-meininkiä, 16 hanaa, Untappdin videotaulu, muitakin asiakkaita. Tiiliseinää, karua puusisustusta. Bordeaux'sta saksalaista brut-IPAa, en voinut tällaista vastustaa. Kuiva, ei kovin hedelmäinen, ei katkeroa. 6,5%, 20 IBU, jäi kuriositeetiksi.Tuontioluita melko paljon tarjonnassa,  jopa Alefarmia. Paikallinen vaatimaton laatutaso heijastunee tännekin. Nizza, Beer District Libération, 17.1.2019.