Aki Kaurismäen ensimmäinen oma ohjaus Rikos ja rangaistus (1983) teki niin suuren vaikutuksen, että seuraava teos 1985 oli väistämättä pettymys. Retrospektiivisesti nyt katsottuna voinee todeta, että komedia ei ole Kaurismäen vahvin osaamisalue. Vaikka Hamlet liikemaailmassa niin upea onkin. Calamari Union tuntui löysältä yhden idean vitsiltä eikä muutamat uusintakatselut ole vaikutelmaa parantaneet. Olen nyt asunut kaksi ja puoli vuotta Helsingissä, joten leffan perusvastakkainasettelu Kallion ja Eiran välillä on ehkä saanut uutta valoa.
Mutta ei olennaisesti paremmalta tuntunut nytkään. Hyviä yksityiskohtia tietysti riittää, keskeneräiseltä vaikuttava metroasema heijastelee länsimetron ongelmia, Protazanovin hillitön mykkäleffa Orionissa, Nurmion taksikuski, Pirkko Hämäläisen sihteeri, Peter von Baghin kirjahylly Paavo Piskosen psykiatrin vastaanotolla. Saatan olla väärässä, mutta ehkä äskettäin kuollut Ville Lyytikäinen antaa Nurmiolle rahaa uuteen mersuun. Mutta paljon huolellisimmin käsikirjoitus olisi pitänyt tehdä, dialogi on yksinkertaisesti huonoa, näyttelijät eivät pysty inspiraatiollaan petraamaan sitä. Erityisesti otti päähän Sakari Kuosmasen laulun heikko laatu, eikä Casablanca Voxinkaan esitys paljoa parempi ole. Sitä en aiemmin ole huomannut, että Richard Lefebvre -niminen hahmo on tehnyt Calamari Unionista Seattlessa remaken 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti