Stadin Panimon uutuuksia, joulukuu 2016

Tarkoitus oli työviikon päätteeksi poiketa Sörnäisten Teurastamon Helsinki Distilling Companyn uuden tislaamobaarin avajaisissa. Tiloihinhan tuli tutustuttua jo lähes kaksi vuotta sitten. Stadin Panimon Timo Konttinen sattui kuitenkin soittamaan ennen lähtöä ja suositteli panimon uusiin tuotteisiin tutustumista ennen bakkanaaleja. Tallustelinkin sitten Suvilahteen, jossa oli varsin hektinen tunnelma päällä. Pikkujouluperjantai, isojen seurueiden panimokierroksia vedettiin urakalla putkeen Annika Vallon johdolla. Bongasin tungoksesta Konttisen, joka kuitenkin oli samantien joutua poistetuksi omasta baaristaan ulos epämääräisenä tiskillä notkujana. Uudehko baarimestari ei hämmentävästi tunnistanut toimitusjohtaja/omistajaa ja seurassa roikkunut kainuulainen seurapiiriblogisti ei varmaan tilannetta millään tavalla parantanut. Kuvio kuitenkin tarkentui ja siirryimme panimon puolelle käymistankkien antia maistelemaan.

American india pale lager, 5,3%. Tuttua Stadin persikkakiivivetoista trooppisen hedelmän aromia, ei vielä parhaimmillaan, mutta taustalta hieman lagerin viljaisuuttakin erottuu. Keskusteltiin Timon ja panimomestari-Akin kanssa ale-hiivan tuoman hedelmäisyyden ja humalien tuoman hedelmäisyyden eroista. Ei ole helppo asia diletanttiblogistin erotettavaksi. Tässä nyt siis hedelmäisyys oli pelkästään jenkkihumalista peräisin. Varsin hyvässä kunnossa oleva lager jo nyt. Toisena näytteenä uusin versio Gasometer Grapefruit IPAsta, 6,5%. Tämä oli jo lähes valmiissa kunnossa, varsin tasapainoinen. Greippisyys tuntui aiempia versioita hillitymmältä, vaikka kuulemma greippiä tällä kertaa aiempaa enemmän. Greippien laatu vaikuttaa paljon lopputulokseen, nyt ilmeisesti oli ollut tarjolla vähemmän mehukasta satoa. Suosittelin Konttiselle oman greippifarmin hankkimista Marokosta ja idea meni samantien vakavaan harkintaan.

Seuraavaksi otettiin testiin jo baarin puolella myynnissä olevia uutuuksia. American Double IPL, 8%. Kyseessä on itse asiassa vanha tuttu doppelbock Ultimator, joka on nyt nimetty nykytrendien mukaan seksikkäämmin. India-oluet myy paremmin kuin saksalaiset perinnetyylinimet. Hedelmäinen tämäkin on, jenkkikuivahumaloitu, ei makeutta, mutta alkoholi kiistämättä tuntuu. Kohtuullinen katkeruus näin vahvaksi olueksi. Kuulin hieman taustatarinaa oluen vaiheista vuoden 2015 SOPP/Suomen Paras Olut -skabassa. Olut voitti aluksi vahvojen lagerien sarjan, mutta varsinaiseen loppukilpailuun se ei päässyt, koska finaalinäytepullojen toimitus (Eteläesplanadin Alkosta) myöhästyi viitisen minuuttia. 

Viimeisenä Stadin oluena American Imperial Porter, jota viimeksi tyyppasin toissakeväänä samanlaisissa oloissa panimossa. Siis peräti 9,5%, paahtoa, pihkaa, hedelmää, vihannesta. Ei juurikaan katkeroa. Varsin makeaa, Konttinen ei oikein ostanut yrttivihannesaistimuksiani, mutta piti olutta aivan liian makeana. 

Tässä vaiheessa sosiaalinen tilanne mutkistui äärimmilleen. Satuin bongaamaan baarin asiakkaiden joukosta ex-huippufutaaja Mika Lehkosuon, joka on siis nykyään HJK:n päävalmentaja. Tätä ihmetellessäni Konttinen jututti saman pöytäseurueen daamia, joka osoittautui olutvaikuttaja Mikko Salmen vaimoksi (valitettavasti en kuullut daamin nimeä). Tilanne eskaloitui siten, että päädyin juttelemaan Lehkosuon kanssa kahdestaan jalkapallosta panimon tiloissa, vaakakäymistankkeihin käytännössä nojaillen. Lehkosuo kertoi olevansa tummien oluiden ystävä, mutta myös IPA uppoaa, Aki tarjosikin tankista hänelle Grapefruit IPAa. Kerroin oman jalkapalloihanteeni olevan Hollannin MM-joukkue 1974 ja kahdeksan vuotta nuorempi Lehkosuo muisteli nähneensä 1978 MM-kisat, joista mieleen oli jäänyt lähinnä argentiinalaisten pitkät tukat. Omana taktisena ihanteenaan Lehkosuo piti Guardiolan valmentamia joukkueita, aluksi Barcelonaa ja varsinkin Bayernia. Suomen maajoukkueen nykytila todettiin siksi mikä se nyt on. Olin aika hämmentynyt joutuessani jalkapalloammattilaisen kanssa tällaiseen keskusteluun, mutta näin siinä nyt kävi. Nimikirjoituskin jäi ottamatta. 

Timo Konttisen seurassa vauhtia riittää. Seuraavaksi tempaisimme tyhjäksi pullon jotain ranskalaista siideriä Stadin baarin valikoimista. Ei mitään täysin vastenmielistä, mutta en oikein pysty arvostamaan näitä omenajuomia. Taksilla lyhyt siirtymä Helsinki Distilling Companyn upouuteen baariin. Paljon jengiä, upeat tilat, mutta olutta varsin säästeliäästi tarjolla. Juttelimme isäntien (Kilpinen, Mykkänen, Holohan) kanssa vuorotellen siemaillen talon tarjoamia (Konttinen on tällaisissa jutuissa seurueessa hyödyllinen) cocktaileja. Sosiaalisissa tilanteissa mukana mm. pari dramaattisen näköistä kreikkalaista leidiä, jotka eivät oluista oikein tykänneet. Stadin oluitakin oli pullossa tarjolla, mutta ne loppuivat saman tien. Hieno baari, mutta ehkä ei olutharrastajalle ainakaan aluksi mielenkiintoa.