1970-luvun alkupuolella elin jalkapalloelämää, pelasin aktiivisesti vielä itsekin. Melkein parasta mitä tiesin oli ruotsalaistaustainen sarjakuvalehti Buster, joka julkaisi urheilusarjakuvia, erityisesti jalkapalloaiheisia. Lehdellä oli myös Buster-kerhoksi kutsuttu lukijapalsta, jossa sain julkaistua ensimmäisiä tekstejäni. Muistan kritisoineeni varsin kärkkäästi muiden lukijoiden perusteetonta englantilaisen jalkapallon ihailua. Suomessahan seurattiin tiiviisti englantilaista jalkapalloa valtiollisen vedonlyöntifirman takia ja Englannin liigaotteluita näytettiin TV2:ssa lauantaisin klo 17. Epäilin kuitenkin, että keisarilla ei ollut vaatteita, kun Englannin maajoukkue ei edes selvinnyt MM-lopputurnaukseen 1974. Erityisesti otti päähän lukijapalstan muiden kirjoittajien toistuva tapa kirjoittaa Johan Cruyffin nimi väärässä muodossa Gruyff.
Nyt on julkaistu uudelleen Busterin vanhoja jalkapallosarjakuvia vuosilta 1972-73, Benny Kultajalkaa ja Melchester Roversia. Mikä mahtava kulttuuriteko! Omat Buster-lehteni eivät ole enää tallessa. Olen muuttanut noiden vuosien jälkeen lähes 20 kertaa ja jossain vaiheessa lehdet putosivat kyydistä. En ollut ikäluokastani ainoa, joka innostui Busterista. Tämän uusintajulkaisun esipuheessa jalkapallosarjakuvaa itsekin luonut Pauli Kallio heijastelee täsmälleen samanlaista nostalgiaa kuin itselläni on.
Benny Kultajalkaa lukiessa hämmästyttää kuinka hyvin tämä tarina on jäänyt mieleen. Jokainen juonenkäänne on tuttu ja henkilötkin jääneet muistiin. Sitä en muistanut, että Bennyn oma pelaajaesikuva oli Rodney Marsh. Benny on siis vaatimaton junioripelaaja, joka löytää isoäitinsä ullakolta vanhan staran Kanuuna-Keenin rähjäiset nappulakengät. Pistettyään nämä kengät jalkaansa Benny Danen peli lähtee kulkemaan, kengillä on taikavoimaa, ne ohjaavat Bennyn sijoittumaan oikein, syöttämään älykkäästi ja viimeistelemään terävästi. Jännitystä syntyy, kun kengät tuppaavat katoamaan tai hajoamaan juuri kriittisillä hetkillä Bennyn kehittyvän uran aikana. Tietysti tarina on kliseinen ja 100 sivua on ehkä kerralla liikaa.
Melchester Rovers tai pelkkä Rovers, alunperin Roy of the Rovers, on hieman realistisempaa jalkapallosarjakuvaa. Seurataan Englannin pääsarjassa pelaavan joukkueen vaiheita. Ollaan aivan huipulla, Rovers on voittanut Euroopan Cupin 1969. Juonet ovat omaperäisiä ja absurdin koomisia. Jostain syystä olin Roversin yksityiskohdat unohtanut lähes kokonaan. Ehkä samaistuminen oli aikoinaan vaikeampaa kuin Bennyn paljon tutumpiin ongelmiin. Ei Rovers nytkään kolahtanut samalla tavalla. Jatkoa varmaan seuraa, mutta eiköhän pahin nostalgianälkä nyt sammunut tällä pläjäyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti