Vera Caspary: Laura

Otto Premingerin Laura on ollut yli 40 vuotta suosikkileffojani. Jo ennen elokuvan näkemistä luin Matti Salon film noir -helmestä Seinä vastassa elokuvaklassikon taustalla olevasta Vera Casparyn romaanista. En ole romaaniin koskaan törmännyt, en tosin ole sitä aktiivisesti etsinytkään. Nyt katse osui siihen Vallilan kirjastossa ja lainauspäätös oli itsestäänselvä. Kyseessä on vuonna 1943 ilmestynyt romanttinen dekkari, joka sijoittuu viimeiseen New Yorkin kesään ennen sotaa 1941.

Romaanin ensimmäinen  kertoja on 52-vuotias arrogantti ylipainoinen kolumnisti Waldo Lydecker. Leffassa häntä esitti hyvinkin hintelä Clifton Webb. Romaani muodostuu pitkälti polveilevasta dialogista. Uskottavuus tuntuu vanhentuneen aika lailla. Pienessä roolissa vilahtaa Helga-niminen suomalainen palvelija. Myös Sibelius mainitaan. Lydecker toimii kömpelösti kertojana myös kohtauksissa, joissa ei ole läsnä. Caspary yrittää perustella ratkaisua epäuskottavasti.

Sivulla 63 kertojaksi vaihtuu murhaa tutkiva poliisi Mark McPherson. Sivulla 120 näkökulma siirtyy nimihenkilöön, mainossuunnittelija Laura Huntiin. McPherson selittää vielä lopuksi rautalangasta mitä oikein tapahtuu. Elokuvassa on samat päähenkilöt, mutta tapahtumien kulkua on muutettu merkittävästi. Matti Salo oli oikeassa, romaani ei ole samaa tasoa kuin elokuvatulkinta. Sellainen ei varsinkaan rikosgenressä ole kovin harvinaista, vaikka usein kuulee kirjan lukijoiden väittävän päinvastaista. Premingerin elokuvan unenomainen tunnelma on jotain aivan muuta kuin romaanin kömpelö kerronta.