Evil Twin Disco Beer

Pikkulinnun kesäisen Bitter & Sour -teeman useat mielenkiintoiset oluet oli jo kiskottu parempiin suihin. Baarimestari Veskun suosituksilla valikoitui tarjonnasta esiin tämä tanskalainen tuote. Asialla siis Mikkeller-brändiä luotsaavan tyypin tympeämpi velipoika, ehkä ei sentään kaksonen sentään. Todella epäilyttävä nimi, mutta katu-uskottava maku. Punainen juoma on vahvasti humaloitu hedelmäinen tuote, 10.5%. Aggressiivista vaahtoa. Kyseessä on Chardonnay-viinitynnyrissä kypsytetty tupla-IPA, tehty Hollannissa De Molenin panimolla. Jonkinlainen nahkeus hallitsee kokonaisuutta. Periaatteessa miellyttävää, mutta tarpeeksi nautinnollinen humalointi jää loppupeleissä vajaaksi. Helsinki, Pikkulintu, 11.8.2011.

Oskar Blues Old Chub

Skottialea Coloradosta, hyvin tumman punaruskea. Makeahkoa mallasta, leipäisyyttä, karamellisuus hallitsee massiivisesti. 8%-vahvuus on ainakin tällä kertaa liikaa skottitunnelmaan, liian makea kaikin puolin. Harmittavasti Oskar Bluesin Gordon oli ehtinyt loppua Pikkulinnusta, se ehkä olisi ollut mielenkiintoisempi. Helsinki, Pikkulintu, 11.8.2011.

Emelisse Smoked Porter

Monista savuoluista saa hakea savua lähes turhaan, mutta tämä zeelandilainen ei ole sellainen. Savu lähes hyökkää lasista sieraimiin, savu on viskityyppistä turvehöyryä, ei rauchbierin tapaista savukinkkua. Mallastakin kohtuudella 7,5 -prosenttisessa keitossa, ehkä humalaakin, mutta savu peittää sen alleen. Savu kiinnostavaa ensituntumassa, mutta sen jälkeen potku jää vaisummaksi. Miellyttävä tapaus kuitenkin. Helsinki, Pikkulintu, 11.8.2011.

Koutský 12° Světlý

Hanatšekki on Itä-Helsingin ekstreemiolutbaari Pikkulinnussa melko harvinainen näky, tämä sattui olemaan vielä uusi tuttavuus, vaikka Helsingissä olutta kai on kesällä ollut muuallakin tarjolla. Pikkulintu myi hankalannimistä tuotetta pelkkänä Svejk-oluena. Panimo sijaitsee Kout na Šumavě -nimisessä taajamassa lähellä Baijerin rajaa, baarimestarin kuvauksen perusteella olut tulee vihreästä laaksosta solisevan puron ääreltä. Täyteläisen maltainen, humalaakin on reippaasti, mutta ei diasetyyliä. Hiilihappoa ehkä liian paljon. Tasapainoinen, mutta jotenkin liian steriili, särmä puuttuu. Helsinki, Pikkulintu, 11.8.2011.

Stadin American X Pale Ale

Stadilla on ollut paljon tämäntyyppisiä oluita, joten tämä X ei välttämättä uusi tuttavuus. Raikasta ja tuoretta, 5,9%. IBUja vain 39, mutta humalaisuus tuntuu erittäin miellyttävästi. Hyvin hedelmäinen puhdasoppinen ale, muutenkin todella onnistuneen ja tasapainoisen tuntuinen suoritus. Helsinki, Minuuttibaari, 10.8.2011.

Glückauf Kräusenbier Kellerbier

Hyvin hedelmäinen suodattamaton lager, nimessä huvittavasti korostetaan sekä kräusen-menetelmää että kellerbier-luonnetta. Hieman vehnäolutfiilistä, humalaakin hyvin. Paras toistaiseksi One Pintin saksalaisista. Etiketissä puhutaan pilseneristäkin, humaloinnin vahvuus juontaa siitä suunnasta. Näin laadukas olut tulee hieman yllättäen entisen Itä-Saksan Sachsenista, Zwickaun ja Chemnitzin puolivälistä. Helsinki, One Pint, 10.8.2011.

Nokia Keisari Luomu, hanaversio

Tuttua orgaaniolutta ensi kerran hanassa. Ehkä tölkkiversiota mukavampi, ei niin makea, mutta ei tässäkään humalaa tarpeeksi. Kohtuullisen vaisu edelleen kokonaisuutena. Helsinki, One Pint, 10.8.2011.

Schroll Nankendorfer Helles Hopfig

Nankendorf on kylä Bambergistä itään kohti Bayreuthia. Pientä metallisuutta ruohoisuudessa mukana. Humalaa en hirveästi odottanut nimestä huolimatta, on sitä kuitenkin aavistus, mutta ei pils-tasoa. Tylsäksihän tämä väistämättä pulloversiona jää. Helsinki, One Pint, 10.8.2011.

Herrmann Kellerbier

Ruoholahden ihmebaari on tuonut saksalaisoluita keskellä kesää, aiemminhan tämä toiminta oli keskitetty lokakuuhun. Paljon tuntemattomia panimoita listalla. Satunnaisesti pomin muutaman maisteluun. Ampferbachista Bambergin länsipuolelta tuleba kellerbier on melko tumma ja sameahko. Hieman diasetyyliä heilahtaa ensimmäisellä hörpyllä, mutta aistimus haihtuu myöhemmin. Pehmeää mallasta, hedelmäinen, kevyt humalointi. Hiilihappoa hyvin vähän. Helsinki, One Pint, 10.8.2011.

Stadin Bismarck

Imperial pilsneriksi nimetty helsinkiläisolut, 7%. Ehkä enemmän tavallinen bock kuin vahva pils. Humalointi varsin kevyttä, makeaa nahkeutta enemmän. IBUja peräti 80, mutta eivät maistu juuri ollenkaan. Säilyvyyttä ensi helmikuuhun, joten tuskin humalat vanhuuttaan ole häipyneet. Miellyttävää nähdä vaihteeksi hieman vilkkaampaa meininkiä Alppilan olutravintolassa, ehkä paikka alkaa menestyä, onhan se jo kohta pari vuotta hengissä ollutkin. Helsinki, Maltainen Riekko, 10.8.2011.

Oskar Blues Gubna Imperial IPA

Tölkkioluisiin erikoistunut coloradolaispanimo pukkaa pikkupurkkeihin aina vain ekstreemimpää kamaa. Samea tupla-IPA on hedelmäinen, mutta alkoholi (10%) paistaa läpi ja melko nihkeä kokonaisuus on muutenkin. Katkerointi periaatteessa voimakasta, mutta yrttiseltä sekin tuntuu. Ehkä olen ennakkoluuloinen, mutta lasipullo on edelleen vakuuttavampi pakkaus. Loistava tuliaispakkaus Gubna kyllä olisi kaikin puolin. Pikkulinnun hintakin kaukaisesta oluesta on kohtuullinen, 9€. Olut paranee maistellessa, ei kohoa Tyynenmeren rannikon huippujen tasolle, mutta vakuuttavaa Kalliovuorifiilistä olut huokuu. Helsinki, Pikkulintu, 9.8.2011.

BrewDog IPA Is Dead Bramling X

Tämä skottiale ehtikin session aikana päätyä Dead Guy Alen tilalle hanaan. Yllättävän maltainen täyteläinen suutuntuma. Pähkinääkin havaittavissa. Hedelmäisyys on hieman hakusalla, jotain mausteista pehmeää persikkaa ehkä löytyy. Jälkimaku on varsin lyhyt, liian vähän tässä on katkeroa, ei ole sarjan parasta tasoa. Helsinki, Pikkulintu, 9.8.2011.

Beer Hunter's Mufloni Single Hop Pasific Jade

Pakko kokeilla porilaisolutta, jonka nimessä keräilyviettiä kiihottava kirjoitusvirhe. Ehkä harkitusti, ehkä ei, ehkä omistettu jollekin Pasille. Uusi edustaja Porin mainetta niittäneessä single hop -sarjassa, jonka alkoholipitoisuus on vedetty alakanttiin, vain 3,5%. Makua on silti saatu tähänkin, pulloversiona tämä ei tunnu tuoreelta, nahkeus käy päälle. Hedelmää on silti tanakasti ja humalakin puskee jälkimaussa limakalvoille terhakkaasti. Helsinki, Pikkulintu, 9.8.2011.

Rogue Dead Guy Ale

Pitkästä aikaa hanasta kuuluisan oregonilaispanimon ehkä tunnetuinta olutta. Yllättävän samea olut, jotain epämääräistä hedelmäisyyden seassa, tuskin mikään virhemaku, vaikka olut ei erityisen tuoreelta tunnukaan. Humalaahan tässä lähinnä kevätbock-tyylisessä on todella vähän länsirannikon asteikolla, mutta mukavasti sekin puraisee. Hieman nahkea, mutta periaatteessa mukava hillitty tuote. Helsinki, Pikkulintu, 9.8.2011.

Slottskällans Nordic

Voimakkaasti vaahtoavaa hyvin vaaleaa olutta. Todella humalainen katkeralla tavalla, ei paljoa hedelmää, vain kuivaa katkeroa. Voisi olla ekstreemipils, mallasrunko on varsin ohut. Erittäin nautinnollinen, alkoholia vain 4,5%. Hieman huonoa ajoitusta Pikkulintu-vierailulla, kolmessa hanassa Brewdogin IPA Is Dead -sarjaa, eikä yksikään niistä se ainoa joka on kokeilematta, Bramling X. Närkenkin pari olutta hanalistassa, mutta ei tietenkään nyt aktiivisina. Helsinki, Pikkulintu, 9.8.2011.

Porterhouse Temple Bräu

Pitkästä aikaa Dublinin panimon saksalaistyyppistä lageria. Kirkas keltainen väri, täyteläinen mallasrunko, mukava humalapotku. Tuoreenmakuista, hellesin ja pilsin rajamailla, lähempänä helliä. Alkoholia ja täyteläisyyttä sen mukana saisi olla enemmän, nyt vain 4,3%. Helsinki, Hilpeä Hauki, 9.8.2011.

Robert Hamer: It Always Rains on Sunday

Sateiseen maanantaihin sopii hyvin sateinen brittiklassikko vuodelta 1947. Robert Hamer ja Ealing-studio olivat kuuluisampia komediantekijöinä, mutta tämä on tumma draama. Elokuvassa heijastelevat sodanjälkeisen ajan muut elokuvasuuntaukset, USA:n film noir, Italian neorealismi, jopa Saksan rauniolajityyppi Trümmerfilm. Lontoon East Endin Bethnal Greenissä (pääosin kuvattu kyllä pohjoisempana Camdenissä) tapahtuva arkinen tragedia, johon rikoksen hehkua tuo vankikarkurin kiihkeä pako. Douglas Slocomben kuvaus tavoittaa upeasti Petticoat Lanen katumarkkinoiden tungoksen, märät kadut ja pimeät ratapihat, joissa tavarajunat tuntuvat lähes elollisilta pedoilta. Paljon pubikohtauksia, real alea ryystetään kahvallisista tuopeista. Varsin taitavia takaumia alkupuolella, hyvin hallittu elokuva muutenkin. Varsin tuntematon tapaus, mutta kerännyt viime vuosina ansaittua mainetta.