skip to main |
skip to sidebar
Viimeisen päivän panimovierailu, Ocean Beachin Pizza Port hyvin samanlainen kuin Carlsbadissa. Red ale, 5,6%, hyvin humaloitu. Hedelmää runsaasti ja rankkaa katkeroa, karamelli aika vähissä. Omissa oluissa ei nyt IPAa. Lämmin sää, surffaajia meressä mutta aika harvassa beach babeja california girls -mielessä. Ehkä helmikuun alku on liian talvista vielä. Reissun kunnianhimoisena tavoitteena oli San Diego Countyn täydellinen haltuunotto, lähinnä siis olutmielessä. Kaksi viikkoa oli aivan liian lyhyt aika moiseen, mutta olen erittäin tyytyväinen antiin. IPA-fokusointi piti aika hyvin, sopivasti muilla tyyleillä tuettuna. Heti Pliny the Elderistä lähtien päätin juoda myös San Diegon ulkopuolisia Kalifornia-oluita, koska edellisestä Kalifornia-reissusta jo 10 vuotta aikaa. Sydäntäraastavasti raakkasin Oregonin ja Coloradon oluet pois, vaikka monenlaisia herkkuja sieltäkin olisi ollut saatavilla. Ocean Beach (San Diego), Pizza Port, 1.2.2013.
Lopulta tarjolla downtownin panimoravintolan humalaolutta rantakylässä. 9,6%, trooppista hedelmää, tanakka runko ja horjahtelematon loppuvienti katkeruuteen. Loistoyksilö taas tästä olutlajista, johon ei tunnu kyllästyvän millään. Ocean Beach (San Diego), Raglan, 1.2.2013.
Point Loman niemen kärjessä kruisailun jälkeeen viimeisessä pysähdyspaikassa Ocean Beachillä. Raglan Public House, 25 hanaa, avoinseinäinen tilava rantabaari. Lämpimämmässä säässä täällä nyt enemmän perinteistä rantaelämää kuin alkuviikosta Pacific Beachillä. Mother Earthin kevyt (4,3%) IPA samea ja keltainen, sitrusta ja katkeroa ohuella rungolla, toimii raikkaasti. Hessin oluita nyt tarjolla, joiden heikkoa näkyvyyttä eilen ihmettelin panimolla. Firestone Walkerilta musta ja tupla -IPA. Tsekkaamattoman Craftsmanin lager ja stout. Reissu tuntuu jäävän pahasti lyhyeksi. Ocean Beach (San Diego), Raglan, 1.2.2013.
Deceptio on Cascadian Dark Ale, 8,5%, 85 IBU. Oikean IPAn puutteessa Hessillä on sentään tarjonnassa musta IPA. Ei aivan musta, hillitysti paahtoa, ei juuri hedelmäisyyttä. Varsin pehmeä, katkerot kietoutuu vähitellen mukaan aika näppärästi. Hyvin sofistikoitunut, erittäin tasapainoinen. Tämä pelastaa Hessin hieman vaisun pale alen jälkeen vierailun kokonaistunnelman, kyllä kannatti taas tulla. Mira Mesa (San Diego), Hess, 31.1.2013.
AleSmithista noin kolmen keihäänheiton päässä pieni tasting room kätkettynä toimistojen sekaan, ohikulkija ei taatusti tänne eksy. Ei istuimia tietenkään, ei edes lasituoppeja. Hessin oluita ei ole tullut reissulla aiemmin vastaan, vaikka lujaa menee, näyttää olevan laajentamassa Mira Mesasta North Parkiin. Helicon on Rye Pale Ale, 5,3%, 45 IBU. Hieman karkeutta havaittavissa, se ehkä liittyy rukiiseen. Hedelmää reippaasti, katkeroakin kohtuudella. Melkoisen kevyeksi kokonaisuus jää, mutta kohtuudella toimii. Intiimi tunnelma, yhtään IPAa ei näytä olevan valikoimassa. Täälläkin alihankkija tarjoamassa ruokaa olutmaistajille. Mira Mesa (San Diego), Hess, 31.1.2013
Huh, kylläpä sitrus puraisee rapeasti pehmeän porterin jälkeen. Tasapainoittavaa mallastakin mukana, 7,25%,ja katkeron kesto ei niin pitkä kuin monissa muissa paikallisissa. Ei tupla-IPAa tarjolla, en muista onko AleSmith sellaista edes tehnyt. Tämä on kuitenkin erinomainen. Kun muutama vuosi sitten join tätä pullosta Itä-Helsingin synkimmillä kulmilla hillittömään hintaan, ajattelin että olisi mukava viettää keskitalvea San Diegossa. Mutta todellakin odotettua maltaisempi tämä nyt on. Mira Mesa (San Diego), AleSmith, 31.1.2013.
Taas tavanomainen kävelyetäisyys AleSmithiin, pari mailia, puoli tuntia. Matkan varrella oli Miramarin Aviation Museum, mutta nyt ei aikaa moiseen. Tämäkin panimo toimistoalueella, aika kompakti tasting room, samaa kokoluokkaa kuin Ballast Pointilla, ei tietenkään istuimia. 17 eri olutta tarjolla. Cask-porter 6%, paahtoa, pehmeyttä ja tasapainoa. Riilikäsittely tuntuu toimivan hyvin, ehkä hieman liian lämmintä. Makeamman puoleinen, luumua lähes hallitsevasti, mutta ei suklaan aromeja juuri ollenkaan. Jälkimaku lyhyt, mutta hieman potkua jää sinnekin. Paljon belgejä ja brittejä, uusi olut My Bloody Valentine hieman kiinnostava, mutta lähes pakko tietysti testata panimon IPA paikan päällä. Mira Mesa (San Diego), AleSmith, 31.1.2013.
Mira Mesan motellihuone ei ollut vieläkään valmiina, joten aikaa jäi tsekata näppärästi vieressä sijaitseva erikoinen White Labsin tasting room, jossa testaillaan eri hiivojen vaikutusta oluttyyleihin. Käsittääkseni suomalaisetkin kotiolutvalmistajat ovat täältä tilanneet hiivoja, tai ehkä jonkin välittäjän kautta. Valitsin vertailuannoksiksi saisonin, vaihtoehtona olisi ollut robust porter. Kaksi belgisaison-hiivaa, saison II yeast ja toinen epämääräisempi belgian style saison ale yeast blend. Ensimmäinen oikeaoppisen pippurinen, toinen hedelmäisempi. Kolmas hiiva belgian lager yeast ja neljäs hefeweizen IV ale yeast. Melkoista hifistelyä, varmaan kiinnostavampaa kotipanijoille kuin olutnautiskelijalle. Lager on vaalein, karamellisempi, ei juuri viljaa, tässä katkerot korostuvan enemmän. Hefessä ei juuri esteriä, ehkä hieman banaania tulee mukaan. Oikea saison-hiiva ehkä toimii parhaiten, mutta mielenkiintoisia variaatioita muillakin tulee, lager-saison ehkä onnistunein. Baarimestari Jimmy L ei ollut sahdista kuullut, vaikka leivinhiivaolut luulisi hiivafriikkejä kiinnostavan. Ehkä hän oli vaan töissä. Lueskelin laboratoriossa tuoreita alan lehtiä, San Diego Countyssa nyt 63 panimoa, kaksi uutta avattu tammikuussa. Vuonna 2012 syntyi 12 panimoa ja suunnitteluvaiheessa on jopa 32. Tilanne vaikuttaa jo ylikuumentuneelta, tuskin kaikki pysyvät hengissä. Mutta onhan tämä ihmeellinen tilanne olutharrastajan kannalta, näin dynaamista tilannetta ei ole ennen ollut missään. Mira Mesa (San Diego), White Labs, 31.1.2013.
Jätin lopulta Ballast Pointin Big Eye -IPAn kokeilematta, koska Grapefruit Sculpin näyttää varsin harvinaiselta, tuskin tulee muualla vastaan. Tähän on kai siis lisätty greipin kuoria. Hyvin kirkas, vaahtoa heikosti, kaunis väri, liian kylmää. Edellisen riilin jälkeen tuntuu tietysti hieman karkealta, mutta hedelmäisyys on edelleen intensiivistä, greipin kuoret ehkä kuivaavat enemmän, makeammat hedelmät tuunautuvat alemmas. Silti samanlaista superlatiivista otetta kuin perusversiossakin. Simcoen kuivahumalointi jyrää vahvasti, loppuveto tuntuu jatkuvan epsilonia lähemmäs äärettömyyttä. Ballast Point on nyt tehnyt San Diegon tunnetuimmista panimoista ehkä suurimman vaikutuksen, vaikka Green Flash, Port ja Stone eivät ole millään tavalla pettäneetkään. AleSmith-vierailu on vielä tulossa, mutta siellä odotukset eivät kovin korkealla. Scripps Ranch (San Diego), Ballast Point, 31.1.2013.
Pale Alea juodessa panimo avasi Sculpin-caskin, joten seuraavaa olutta ei tarvinnut sen enempää miettiä. 8 unssia reippaasti vaahtoavaa IPAa, tämäkin varsin sameaa. Trooppinen hedelmä todella vahvaa, pihkaa löytyy, katkeroa massiivisesti, vaikka IBU-lukema maltillinen 70. Ehkä ei niin tasapainoinen kuin O'Brien'sissä kokeiltu perusversio, mutta upeaa ryhdikästä kamaa. Vaihteeksi tämä cask-olut on hieman liian kylmää, yleensähän täällä ne ovat olleet liian lämpimiä. Paikalle saapui kaksi suomalaista kaveria nimilaput kaulassa, jokin konferenssi ehkä lähistöllä. Veijarit karanneet ehkä lounastauolla oluelle. Onneksi olin naamioituneena New Glarus -paidalla enkä Koff-kuteilla. Loppujen lopuksi heebot eivät juoneet mitään, ilmeisesti vain järjestelivät jotain illanviettokuvioita. Mieltä lämmittää, että luterilainen työmoraali rulettaa Kalifornian auringon allakin. Samalla kun lomalaisena otan uuden kulauksen cask-IPAstani. Lagereitakin olisi paljon tarjolla, Navigator-doppelbock ja smoked helles. Scripps Ranch (San Diego), Ballast Point, 31.1.2013.
Ballast Pointin panimo teknologiakylän tapaisessa ympäristössä Scripps Ranchissa San Diegon koillisosassa. Motellini ei periaatteessa kaukana, mutta välissä jokin yksityinen ratsutila tms. Näyttävä rakennus lähes Green Flashin tapaan, tasting room pienempi tila, nyt ei meteliäkään. Täälläkään ei istumapaikkoja, rajoittaakohan jokin omaperäinen laki tätä vai panimojen oma ratkaisu? Ruokaa ei tarjolla, se voi olla lainsäädännöllinen reunaehto. Vaikka Pohjois-Euroopan alkoholipolitiikalle on helppo nauraa, osataan Amerikassakin häiritä ihmisten elämää, Kalifornia kuitenkin vapaamielisemmästä päästä. Ballast Pointilla 20 omaa olutta. Pale Alessa pehmeää hedelmää, kuohkeutta, tasapainoa, katkerot melko vähissä, 5,2%, IBUja vain 23. Brosyyrejä tutkaillessa selviää, että panimo luokittelee tämän kölschiksi. Sellaiseksi tämä on liian samea, liian hedelmäinenkin, mutta periaatteessa mielenkiintoinen idea tarjoilla kölschiä real alena. Humalat saksalaisia ja kai vehnämallastakin kaiken huipuksi mukana. Siis hieman mixed emotions, mutta näppärä olut joka tapauksessa. Scripps Ranch (San Diego), Ballast Point, 31.1.2013.
Alpinen kylänraitilta ei kummoisia baareja löytynyt, joten lopulta pääsen juomaan tämän Escondidosta mukaan tarttuneen tupla-IPA -pullon. Klassinen amerikkalainen hotelliviilennys jääpalakulhossa. Pullon etiketissä mielipuolinen kemisti tuotoksiensa lumoissa. Hop-sanan johdannaisia riittää varmaan loputtomiin. Heikosti vaahtoavaa, tiivistä greippiä, tasapainoittava runko, pihka pinnassa, keskivahva katkerointi , 9%, 102 IBU. Huhhuh, kaikki kunnossa taas kerran. Pohjoiskalifornialainen panimo, Lincolnissa Sacramenton lähellä. Aivan hekumallisinta huippua tämä ei ole, mutta erittäin positiivinen kokemus. Ostopaikka Escondido (San Diego), BevMo!
Panimon oluiden nimet mukavan ytimekkäitä. Token on imperial hazelnut porter, 9,5%. Kuvauksen mukaan seassa suklaata, ruista ja hasselpähkinää. Makeahko, paahtoa aika vähän, yllättävän ohutkin. Ei tämä siirappinen ole, hieman kahvisuuden suuntaan kääntyy. Ei aivan yksiulotteinen, mutta pähkinää en kunnolla tavoita ja katkerot ovat vähissä. Restroom ns. pihan perällä, yllättävän pienimuotoiselta toiminta vaikuttaa. Taisin bongata paikan ns. head honchonkin, muistutti etäisesti Vanhan/HBF:n/One Pintin Markku Korhosta. T-paita mukaan ja eteenpäin. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Koska vehnä/hunaja/suklaaoluet eivät erityisemmin innostaneet, tartuin tilaisuuteen tsekata tämä tupla-IPA mahdollisimman lähellä valmistuspaikkaansa. Ehkä on syytä mainita, että tapaus on lähes ennenkuulumaton. Hyvillä olutalueilla liikkuessani saman oluen juominen kahdesti samalla reissulla on äärimmäisen harvinaista. En ole intohimoinen oluttikkaaja, mutta kieltämättä vietinomaisesti yritän koko ajan maistaa jotain uutta. Onkohan baarin letkuissa jotain häikkää? Ei tämäkään herkku maistu niin raikkaalta kuin Ritual Tavernissa. Jokin samanlainen nahkeus havaittavissa kuin Nelsonissa ja Duetissa. Tämä on harmittava takaisku ja jokseenkin yllättäväkin. Tai ehkä vika on vain omassa kitalaessa. Periaatteessa tässä on tälläkin kertaa kaikki kunnossa pihkan ja katkeron osalta, mutta Ritual Tavernin vasta-avatun tynnyrin herkullinen hedelmäisyys tuntuu kaukaiselta unelmalta. Erinomaista brittipainotteista musiikkia muuten baarissa, jengiäkin alkanut valua takaisin. Clashiä, Costelloa, Kinksiä, varhaista Stonesia, myös Tom Pettyä ja Talking Headsiä. Jokin kuvausryhmä palloili paikalla ottamassa still-kuvia hanakahvoista. Liittyi johonkin tv-ohjelmaan craft beeristä. Yritin pysytellä linssin katveessa. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Yllättävän samanlainen ensituntuma kuin Nelsonissa, vaikka tässä Amarilloa ja Simcoeta. On tämä silti appelsiinisempi ja pehmeämpi. Sama vahvuus 7%, ehkä sama mallaspohja. Katkeruus ehkä reippaampaa, mutta ei ekstreemiä tämäkään. Paikka alkaa tyhjetä lounaan jälkeen, itse asiassa olen vähän aikaa ainoa asiakas. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Palomaria hillitympää vuoristoajelua Ramonan kautta Julianiin, jossa asustelee tietääkseni huippukirjailija Don Winslow. Pienempi käpykylä kuin kuvittelin, keskittynyt omenaviljelyyn, Julianin siideriä on ollut joka puolella tarjolla matkan varrella. Jonkinlainen panimokin kylässä kai on ollut, muttei sattunut nyt silmiin. Sitten serpentiinilaskua Alpinen alppikylään, lunta oli täälläkin matkan varrella. Alpine ei oikeasti ole alppikylä, sijaitsee pitkässä viettävässä aavikkorinteessä. Kylässä on hyvämaineinen panimo, majapaikka nyt vain varttitunnin kävelyn päässä, sää taas lämpenemässä liikaa muutaman päivän optimitilanteen jälkeen.
Täräytin ensin panimopäätyyn ja ihmettelin ahtaita anniskelutiloja. Henkilökunta ohjasi rakennuksen toisen pään baariin, välissä muita liikkeitä. 11 olutta plus Pizza Portin IPA The Jetty. Pure Hoppiness ja O'Brien'sin juhlaolut jo tsekattuna. Monta tunnettua Alpinen tuotetta puuttuu listalta, mutta tilanteeseen on sopeuduttava. Aloitin ruis-IPAlla, 7%, karkeahko, greippiä, jotenkin leipäinenkin. NZ-humalat Nelson Sauvin ja Southern Cross pelissä. Ruis saattaa olla karkeuttava tekijä, katkeroisuuskin on korkeintaan keskitasoa. Ei siis mikään huippualoitus. Panimobaarissa jotain entisaikojen lounaskahvilan tunnelmaa, ainakin Raahessa oli tällaisia vielä 80-luvulla. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Huomasin tämän viinikaupan yhteydessä olevan craft beer barin kävellessä Green Flashiin. Tsekkasin nyt palatessa tarjonnan, kuusi hanaolutta, mutta kaikki pienimmiltä tuottajilta. Tämä paikka oli pitemmällä listallani, mutta sijainniksi luulin hieman erilaista. Tämä Latitude juuri se olut, jonka päivällä ohitin Urgessa. 10%, varsin samea, hedelmää tietysti, tuore vivahde, makeahko runko, mutta tiivis katkera loppuvienti. Ei parhaita, mutta erittäin hyvä. Viimeistely puuttuu kuitenkin. Ei muita asiakkaita tiistai-iltana, sijainti paikalla todella erikoinen toimistohelvetissä, ällistyttävää jos bisnes luistaa. Ei nimittäin ollenkaan after office -jengiä. Jutustelin pitkään nuoren baarimestarin kanssa, hämmästyi kun tunnuin tuntevan San Diegon olutskeneä yhtä hyvin, useimmat suositelluista paikoista jo tsekattu. Ocean Beachin nuudelipaikka tuli nyt vahvemmin omalle loppulistalleni hänen vaikutuksestaan. San Diegon Bottlecraft-kaupassa olisi ilmeisesti ollut hyvä baarikin, sen onnistuin missaamaan. Kaveri aikoi kiertää kesällä Eurooppaa suunnalla Tsekki, Baijeri, Belgia, Bambergia yritin suositella, mutta 10 päivän kokonaiskestolla tuskin onnistuu, kun lähtö ja paluu Amsterdamista. Hämmentävästi tämä Chris oli myös soccer-fani, Lionel Messi on kai taas tehnyt jonkin uuden ennätyksen. Urgen tapaan täälläkin päädyin syömään makkara-annosta omenakuorrutuksella, merkillinen yhteensattuma, ehkä se on paikallinen perusjuttu. Sorrento Valley (San Diego), Wine Sellar, 29.1.2013.
