Malmgård Vintage Imperial Stout

Session päätteeksi Loviisasta aivan erityylistä olutta. Vahva porter, 9,2%, vuoden 2018 versio, jos se jotain kertoo. Liian kylmänä tuli juotua. Tuoksu hedelmäinen, oluen tuntee ikäännytetyksi, mausteita, kahvia hieman, hedelmäisyyttä. Paahteisuutta on lähes huoltoasemakahvin tasolle. Ei makeutta, kuivaa on, voisi olla täyteläisempi. Raa'ahko hedelmäisyys toi Sysilälle mieleen calvadosmaisuutta. Ei mikään mestariteos, mutta ok-kamaa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Kissmeyer Stockholm Syndrome

Stockholm Syndrome on suosittu nimi, ainakin ruotsalaiset Modernist ja Sigtuna ovat tehneet sillä otsikolla olutta. Ilmeisesti tämä Anders Kissmeyerin olut on suora perillinen Sigtunan oluesta. Carlsbergissa ja Nørrebrossa vaikuttanut Kissmeyer näkyy teettäneen tätä myös Massachusettsissa ja nyt ilmeisesti jossain Tanskassa. Imperial Double IPA, siis quad IPA? 9,5% kuitenkin vain, eli DIPA-tasoa. Omenaa tuoksussa, olisiko asetaldehydiä? Kermatoffeekin aistiutuu, mutta ei ehkä diasetyyliin asti. Ei raikas, nyt on tunkkaisuutta. Omenaisuus hallitsee maussakin. 100 IBUa ja seitsemän eri humalaa, mutta häviää selvästi session suomalaisille.  Syyskuulle säilyvyyttä, valmistusajasta ei tietoa. Kokonaisuutena epämiellyttävä, ei jytise. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Mustan Virran Tott Double IPA

Savonlinnasta vahvaa IPAa, 8,5%. Kinuskin värinen, tuoksussa vähän mansikkaa, kypsää hedelmää myös.  Pehmeä, maussakin trooppista hedelmää. Hiilihappotaso on tässäkin saatu kohdallaan. Sysilä tykkää kovasti, session paras, tasapainoa on. Itse olen hieman varauksellisempi, makeutta on ja peräkärry ei kummoinen. Alkoholi tuntuu lievänä makeutena, mutta ei muuten. Vähän laimea kokonaisuus, mutta positiivinen yllätys ilman muuta kuitenkin verrattuna panimon aiempiin oluisiin. Pullon muotoa panimo voisi kyllä jo vaihtaa, tämä vitsi on nähty. Pakkauksesta tulee liian halpa vaikutelma, kun sisältö nyt parempaa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Maku West Coast IPA

Makun uusi tölkki-IPA käsittääkseni käytännössä sama Juhani IPA, jota tempaisin viime kesän festarilla. Kun määreenä west coast, niin varsin samea ulkonäkö tulee yllätyksenä. Gluteeniton ja 6,4%, ei tarkempaa raaka-ainerakennetta tiedossa. Tuoksu Saimaata raikkaampi, pihkaa myös, se jatkuu maussakin. Sitrusta on, ei kovin raikas, mutta intensiivisempi hedelmäinen ote. Ei nihkeyttä, mutta nykykatsannossa varsin keskinkertainen teos. Karkeaksi ja kitkeräksi Sysilä kokonaisuutta kuvasi. Aromit kunnossa, mutta rungossa jotain pielessä, ainekset eivät ole balanssissa. Ilkka ei tykännyt jälkimausta, mutta  tanakka peräkärry miellyttää minua aina. En täysin ole sisäistänyt, miten kitkeryys poikkeaa katkeruudesta. Ehkä huonolta maistuva katkeruus on kitkerää. Tämä on siinä rajoilla, ei todellakaan täysosuma oikein millään osa-alueella. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Saimaa Brewer's Special Florida IPA

Otettiin Ilkka Sysilän kanssa pieni yhteissessio, juotavina Alkosta hankittuja virvokkeita, suurin osa tuoreesta kotimaisesta pienpanimolanseerauksesta, mutta seassa yksi musta hevonen. Ensimmäisenä maistoon Ilkalle läheisen Saimaan uutuus, cryo-käsitellyllä Loralilla ryyditetty jenkki-IPA, 6,2%. Mukana myös Citraa ja Cascadea. Varsin kirkas meripihkan värinen olut. Tuoksussa pihkaa ja yleishedelmäisyyttä. Hiilihappotaso miellyttävän matalalla, mutta maku ei kovin raikas. Hedelmäisyys kyllä esillä, mutta runko on ohut ja suutuntuma nihkeä. Hyvin säästeliäästi katkeroakin. Ei tämä ihan tunkkainen ole, ei Saimaan huonoimpia. Maltaisuus korostuu liikaa hedelmäisyyden kustannuksella. Ehkä hieman odotuksia parempi, mutta ei vielä kovin korkealla tasolla. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Chelsea - Manchester United 0-2

FA Cupin 5. kierros Stamford Bridgellä, kotijoukkueella huono vaihe menossa. Hyvällä tempolla lähdettiin vireästi pelaamaan, ei motivaatio-ongelmia selvästi kummallakaan. Vierailla PSG-taistelun uhreina Martial ja Lingard loukkaantuneina. Chelsea piti enemmän palloa, mutta tilanteita syntyi tasaisesti molempiin päihin. Puolen tunnin kohdalla sitten Pogbalta hieno syöttö luukulle ja Ander Herrera viimeisteli. Jakson lopulla Pogba riisti pallon keskiympyrässä, pallo laidalle Rashfordille, jolta tarkka keskitys puolustajien keskelle, josta pogba itse pukkasi hallitusti verkkoon. Pogba tuntuu vasta nyt pääsevän Manchesterissä totutulle tasolleen. Chelsea periaatteessa yritti hyvin varsinkin toisen puoliajan alussa, mutta tilanteet jäivät puolittaisiksi. ManU jäädytti hallitusti pelin ja voitti ansaitusti. Ole Gunnar Solskjær on aika vakuuttavasti suoriutunut pätkätyössä. Kaikki on varmaan tapahtunut henkisellä puolella, tuskin hän muuhun on ehtinyt vaikuttaa.

Beer Hunter's Mufloni Kauramoottori

Alkon jokatalvinen pienpanimotapahtuma on fiilikseltään jo kovin 00-lukuinen, mutta piipahdin silti Panemasta poistuessa Helsinginkadun Alkossa. Ensimmäisenä maistoon porilainen imperial oatmeal stout. Lapsuudessani Kainuussa hevosia kutsuttiin kauraooppeleiksi, ehkä Satakunnassa Kauramoottori tarkoittaa samaa. 10%, kauraa siis mukana, muuten raaka-aineista ei lisätietoja. Beigeä vaahtoa, mustaa nestettä, pehmeää, yllättävän ohutta, lähes vetiseltä tuntuvaa. Alkoholi ei esillä, kevyesti paahteisuutta, luumuista hedelmää, lievää mausteisuutta, ehkä anista. Ei liian makea, jotain hapanta lievää vivahdetta. Näin vahvalta oluelta odottaisi täyteläisempää kokonaisuutta. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Whiplash Bone Machine

Takaisin NEIPA-alueelle, irlantilaisen alan osaajan tuotteessa yli 60% kauraa ja vehnää, brittihiivaa, 6,2%, Cascade, Ekuanot ja uudelta lajikkeelta kuulostava BRU-1.  Hieman mausteista yrttiä, kuin tilliä, samaan tapaan kuin Sorachi Acea olisi hippusen. Muuten mehutaso on kohdallaan trooppisemmassa kirpeässä laidassa. Vähän ohut ranka ja katkeruus jää aneemiseksi. Maanantain uutuusmehuksi kohtuullinen, tästä on hyvä lähteä viikkoa eteenpäin kokemaan. Panema, 18.2.2019.

Paloasema Kissauniversumi IPL

Lohjalla toimivan Paloaseman Panimon tuotteista olen ehtinyt tyyppaamaan vain Oppipoika-kauran yli kaksi vuotta sitten. Panimo on nykyään One Pintin Pekka Montinin omistuksessa, joten oikeastaan kyse on melkein eri valmistajasta. Hauskasti nimetty india pale lager, 7%, 55 IBU. Lähes kirkas kultainen olut, sitruksinen, kypsempääkin hedelmää. Puhdas ja pehmeä, katkeroa ei kovin paljoa. Aika lupaavalta vaikuttaa. Panema, 18.2.2019.

Sori Taproom 2v Juhla -maistelutilaisuus

Kaisaniemen Sori Taproom on nyt toiminut kaksi vuotta ja jonkinlainen juhla-teisting -tilaisuus järjestettiin. Agendalla näytti olevan aiemmin maistelemattomia oluita, joten ilmoittauduin mukaan, homman vetäjänä itse Heikki Uotila. Baarin takahuoneessa siis, ensimmäisenä Sori C Tangerine Shake DIPA, peräti 8,4%,  sameaa, pehmeää, maitoisuus sotkee hedelmäisyyttä. Alkoholi ei tunnu. Liian makeaa, en oikein tykkää. Katkeroa hieman hiipii mukaan, mutta ei se paljoa paranna. Melkoisen epämiellyttävää, Citra-humalan ohella hedelmää lisätty,  se tuntuu jo melko vanhanaikaiselta ysärimeiningiltä, no ehkä 00-luvulta.  Voinee todeta, että mikään oikealla hedelmällä buustattu IPA ei enää herätä mitään myönteistä vaikutelmaa vuonna 2019.

Toinen samanlainen, Sori D Watermelon Shake DIPA, 8,3%. Pehmeää, vaisumpaa kuin edellinen, odotetustikin, koska vesimelonissahan ei titenkään maistu veden ohella mikään muu. Liian makeaa tämäkin. Mosaicia kai seassa, mutta ei erotu maussa.

Seuraavaksi Öllenautin kanssa tehty Lost Antiques, imperial gruit, 10,8%. Tumman ruskea,  paahteista sokeria tuoksussa. Makeaa, karamellia. Mausteinen, tavallaan mielenkiintoinen, ei peräkärryä, mutta ei mitään virhemakuja. Ei oikein maistu millekään, mutta juotavuutta silti olemassa.

Sori Lost Room on imperial baltic porter, todella vahva, 11,5%. Tehty pennsylvanialaisen Voodoon kanssa. Tumma, maltainen, pehmeä, kahvisuuttakin, ei liian makea. Taas alkoholi peittyy. Ei huono, mutta ei silti tehnyt suurempaa vaikutusta. Hedelmäisyyttä ja mallas tuntuu hyvin taustalla.

Lopuksi Sori Midsummer Melancholy Brandy Barrel Aged, yhdessä venäläisen AF Brew'n kanssa,  12,1%. Suklaakonvehteja, hyvin makeaa. Alkoholi nyt esillä tuntuvasti, mutta makeus hallitsee. Nyt jo sellainen juoma, joka ei kiinnosta minua millään tasolla.

Stigbergets Dunder

Sorin maistelusessiota odotellessa Göteborgista uutta NEIPAam 7%. Samea, mehuinen tuoksu. Maussa mehua myös, mutta samalla kirpeämpää vetoa, jotain epämääräistäkin mukana, tuntematonta hedelmää ehkä. Ei kyllä nyt nouse lähellekään eilisen Keskisarja-teistingin oluita. Kalkkisuuttakin kerääntyy. Sori, 16.2.2019.

Kanava Pikkulintu Celtic Gose

Sour-putken jatkoksi Euphemoksen suosittelemaa gosea. Tuoksussa reilusti savua, 4,5%. Maussa omituisesti happamuuden, hedelmän ja turvesavun komboa. Onhan tämä mielenkiintoista, mutta ei se välttämättä kestävä kuvio ole. Kertakuriositeetiksi taitaa jäädä. Kitty's, 16.2.2019.

Cloudwater Evil Twin Pét Nat Slushie

Hieman harkitsemattomasti menin tilaamaan Cloudwaterin ja Evil Twinin yhteistyötölkin. Peräti 8,8%, luulin tämän olevan streitin brut IPAn, mutta tilauksen jälkeen kuulin Erkki Hämeeltä, että sekään sotkettu souria. Kuivaa, hedelmäistä ja kevyesti hapanta. Tuntuu kuin pienimmältä yhteiseltä nimittäjältä, laimeaa kaikilla osa-alueilla. Vahvuus ei tunnu, mutta kokonaisuus on tunkkainen ja epämiellyttävä. Paha pettymys. Pien, 16.2.2019.

Brekeriet Vanilj

Toinen Euphemos-jako, nyt 6,5%. Tällä kertaa tuntuu vaniljaa selvästi, mutta myös hapan ote pinnassa. Tynnyrikypsytetty, ei eritelty tynnyriä tarkemmin. Vähemmän hapan kuin edellinen, mutta aika näppärä tasapaino, pehmeämpi ehkä voisi olla. Pien, 16.2.2019.

Brekeriet Sourbon

Hervannan olutkardinaalin Euphemoksen kanssa tuli jaettua pari Brekerietin souria  Pienessä. Ensimmäisenä vahvaa marjaista kamaa, 7%. 9 kk bourbon-tynnyrissä. Tymäkkä tuoksu, ruusunmarjaa happamassa maussa, vaniljaa heikosti, kohtuullisen miellyttävä. Kuiva ja riittävän hapan. Pien, 16.2.2019.

Malmö 8th Anniversary Imperial Stout

Hämmentävän lämmin päivä Helsingissä, käveleskelin Vallilasta alas Ateneuminkujalle, Pienen hanoissa ei oikeastaan mitään erityisempää, hätäpäissä valitsin lasiin Malmön porteria, 9,4%. Vaniljaa, karamellia, kuiva jälkimaku. Mausteita, tulisuuttakin, selvästi jotain chilin tapaisuutta suklaan seassa. Eli siis naurettavan kehno olut kaikin puolin. Taas meni rahat hukkaan, mutta näinhän elämä etenee. Pien, 16.2.2019.

3 Fonteinen Framboos

Hillittömän IPA-humalasession jälkeen Toni Tiainen tarjosi makuaistien hygienisoimiseksi kunnon hapanta neutralisointikamaa. Huippuvalmistamon framboise vuosikertaa Oogst 2017. Huikea hapan tuoksu, vadelmaa kuivasti, 5,3%. Intensiivistä kamaa, erittäin kuivaa. Lähes naurettavan huikea ero edeltävään IPA-istuntoon, olutmaailmassa riittää laveutta ja syvyyttä.