Jim Cummings: Thunder Road

Tuore musta komedia, joka on nimetty Bruce Springsteenin klassikkobiisin mukaan. Springsteen puolestaan itse otti nimen Arthur Ripleyn vuoden 1958 leffasta. Alussa pitkä monologi äidin hautajaisissa, puhujapoikapoliisia esittää ohjaaja itse. Elokuvan pohjana onkin pelkästään tästä kohtauksesta muodostunut lyhytelokuva. Tasapainottomalta vaikuttavan henkilön elämää aletaan seurata arkirealistisesti ilman mitään erityistä juonta tai teemaa. Kokonaisuus kääntyy vähitellen varsin tavanomaiseksi avioerodraamaksi, jonka jännite ei jaksa kantaa kovin pitkälle.

Zichovec Černý Potoka Double Stolen Haze 17°

Session viimeiseksi yhteistyöolut Musta Puro -panimon kanssa, saattaapa olla jopa siellä Jičínissä Prahan koillispuolella tehty. Taas 7,0 %. Samea, nyt raikasta mehun tuoksua, kuivaa vetoa. Maussa sitrusta, mallaskin tukee, hyvä tasapaino, vaikka ei painoa paljoa riitä peräkärryyn. Session parhaita ilman muuta, raikkaus ja tuoreus taas esimerkillistä. Pien sai nämä Zichovecin oluet ilmeisen hyvässä kunnossa jakeluun, näppärä suoritus haastavissa oloissa. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Raven Mango Sticky Rice

Tässä oluessa yhteistyökumppanina Raven-panimo Plzeňistä. 7,0 %, samea, tuoksussa vähän laktoosin epäilyä, jotain mentholia myös. Maku on piparminttua ja yskänpastillia, selvästi heikoin tähänastisista. Trooppista hedelmää on myös. Kuiva tämäkin, tuoreus selvästi esillä, ei oikein katkeruutta. Mausteisuus tätä kuitenkin dissaa kovasti. Jälkeenpäin tsekkasin netistä, että laktoosilla tämä olut oli tosiaan pilattu ja siis vielä ilmeisen harkitusti, joka on raskauttavampaa. Neljä Zichovecin kevyempää olutta jäi tässä sessiossa maistamatta ja olisin mielelläni ottanut minkä tahansa niistä tämän tilalle. Baarissa tarjolla oleva informaatio ei kuitenkaan kertonut, että tässä on kyseessä kaikin tavoin vältettävä milkshake IPA, jotka ovat kaikki suoraan helvetistä ihmisten kiusaksi lähetettyjä. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Nectar of Happiness 17

Takaisin NEIPOjen pariin, 7,0 %, 60 IBU. Samea, kookosta tuoksussa, vähän mausteisuuttakin. Maku pehmeästi trooppishedelmäinen, oikein raikas, kypsää hedelmää, tuoretta, ehkä session paras ensimmäisen jälkeen. Ei katkeroa tosin tässäkään, mutta oikein mukavalta maistuu. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Hotline 15

Nyt sitten aivan eri maailmaan sukellus, kirkas olut, 7,0 %. Pihkaa ja sitrusta aromissa. Maltaisuutta maussa, hedelmäisyys jää heikoksi, kuivaa, ei katkeraa. Todellakin hämmentävän erilainen session edellisiin verrattuna. Lievää karkeutta, ei ehkä oikein ole saatu otetta west coast -kamaan. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Juicy Lucy 15

Kolmas NEIPA, 7,0 %, 50 IBU. Enemmän vaahtoa kuin edellisessä, raikas tuoksu, hedelmäinen. Marjaisempi maku, trooppista mangoa on, karamelliakin hieman, mutta ei katkeroa. Taas ehkä vähän heikompi kuin edellinen, ohuehko. Vaikea saada selville, tulisiko oluiden nimen numeron perään Plato-astetta kuvaava symboli vai ei. Edelliseen sellaisen netistä löysin, tähän ja session ensimmäiseen en. Olut kuvassa oikealla. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Rockmill Hoppy Antidote 17°

Toisena näytteenä gdańskilaisen Rockmillin kanssa väännetty DDH NEIPA, 7,0 %. Samea, sitrusta tuoksussa. Makeampi trooppinen maku, ananasta runsaasti, vähemmän katkeroa. Erittäin raikasta tämäkin, mehuisuus hallitsee. Ehkä aavistuksen tukkoisempi kuin edeltänyt Zichovec-tuote. Olut kuvassa vasemmalla, siirryin siis 15 cl annoksiin. Säälittävä koko ehkä ajatellen bloggaajan uran alkuvaiheita, mutta tähän on tultu. Pien Brewpub, 16.10.2020.  

Zichovec Fresh 15

Julkisuudessa on esitelty useita ihmisryhmiä, joita koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset ovat kurittaneet erityisen kovalla kädellä. Itse en niihin ryhmiin kuulu, mutta sivutoimisena seurapiiribloggarina täytyy todeta, että hiljaista on ollut. Höllemmän otteen kesäkaudestakaan ei oikeastaan jäänyt käteen muuta kuin yksi porttikielto. Lokakuun keskellä Sinebrychoff yllättäen kutsui maistelemaan uutuuksiaan Eerikinkadun Buenos Airesiin, jossa en ole ehtinyt käydäkään. Kyseessä on Vallilaan muuttaneen Corona-baarin omistajien Kamppiin pykätty sivukonttori, taustajoukoissa siis ilmeisesti itse Aki Kaurismäkikin. Harmittavasti siviilipuolen työkiireet haittaavat ajoittain harrastustoimintaa ja loppujen lopuksi en sitten Buenos Airesiin ehtinytkään. 

Ilta kuitenkin vapautui Hämeentien Pienen hanavaltaukselle. Hieman hämmästyttävästi en ole panimobaarissa käynyt heinäkuun lopun jälkeen. Suoraan sanottuna tarjonta ei ole ollut kilpailukykyistä, melkoinen pettymys. Liikaa soureja/pastrykeittoja ja mielenkiintoisemmat oluet ovat olleet saatavilla muualla keskeisemmillä paikoilla. Hämeentien remontin jatkuessa baari on edelleen kuolleessa kulmassa. Omien oluiden valmistuttua tilanne toivottavasti muuttuu ja ei remonttikaan voi enää ikuisuuksia jatkua. Nyt baari kuitenkin säväytti pistämällä hanaan 12 tuntemattoman Zichovec-panimon olutta. Moderneja Tšekin valmistamoja tietysti ja sijainti Prahan luoteispuolella. Vain yksi passionberliner, muuten NEIPAa 6, sessio-NEIPAa 2, APAa 2 ja perinne-IPAa 1. Tuntuu uskomattomalta, mutta kaupungin ja panimonkin nimessä ei ilmeisesti yhtään aksenttia, erikoismerkkiä tms. Nehän ovat vastuullisen bloggaajan toistuvia painajaisia, tai ainakin työmäärää lisääviä hidasteita. Panimon koko nimi lienee Rodinný Pivovar Zichovec, mutta oluiden yhteydessä näyttää olevan pelkkä Zichovec. 

Melkoisen labyrintin lävitse Pien Brewpubiin taas joutui taivaltamaan, ärsyttävän hitaita kävelijöitä kapeilla sektoreilla. Oulusta muutettuani huomasin kävelyvauhtini olevan paikallisstandardia hitaampi, mutta nyt olen nostanut sen vallitsevalle tasolle. Hitaampaa ainesta tulee kuitenkin selkä edellä vastaan säännöllisesti. Pienen panimobaarissa hyvin tilaa klo 16, ensimmäisenä tšekkinä 33 cl Fresh 15 -nimistä juomaa. 6,5 %, 40 IBU, mittava humalacocktail, Ekuanot, Simcoe, Galaxy, Nelson Sauvin, Amarillo, Citra. Mutta missä on Mosaic? Mehua, pehmeää, katkeroakin. Kuivaa, tuoretta, tasapainoista, erinomaista. Todella vakuuttava lähestyminen Zichovecin tarjontaan. Pien Brewpub, 16.10.2020.

Nokia Keisari Sauvin Sour

Maitokaupan hyllyllä katse pysähtyi Nokian tölkkiin, johon oli painettu suurimmalla fontilla SOUR-sana. Olisiko tässä nyt suurin suomalainen panimo, joka on tehnyt maitokauppatölkkisourin? Sourin valtavirtaistumistahan on odoteltu kohta kymmenisen vuotta. Matalahkon profiilin Nokia ei ole vakionimi crafthypelistoilla, mutta sessio-APA 66:llä panimo pääsee suomalaisen oluen historianlehdille. Monet tykkäävät EloWehnästäkin. Nokialla on ollut pieniä koe-eriä festivaaleilla, mutta pääasiassa panimo luottaa hitaasti uudistuvaan perusvalikoimaansa. Nyt sitten Nelson Sauvin Single Hop Sour Ale, 5,0 %. Pilsner-mallas, EBU 10, ei hedelmiä tai marjoja. Nokia ei siis ole lähtenyt limusourmarkkinoille, vaan hieman harvinaisemmin lähestyy soureja IPA-tyylisesti sinkkuhumaloinnilla. Gluteeniton olut, jota valmistaja suosittelee napolilaisen pizzan painikkeeksi. Maitohappobakteerin panimo mainitsee myös nettisivuillaan, joten happamuuttä lienee sieltä tavoiteltu. 

Nautintatilanteena juoksulenkin palautusjuoma. Täysin kirkas vaaleanruskea olut, ohut vaahto, joka ei kovin kestävä. Näyttää aivan "normaalilta" oluelta. Tuoksussakin on enemmän IPAmaista hedelmäisyyttä kuin happamuutta. Yrttinen ja ruohoinen, jopa parfyyminen aromi kyllä erittyy myös. Maku on pehmeän hedelmäinen, pikemmin brut-tyylisesti kuiva kuin hapan, varsin hiilihappoinen, ohut, ei jälkimakua runsaammin. Raikkaus pitäisi olla paljon voimakkaampaa sourissa, nyt jäädään tukkoisen brutin tasolle. Ja niin, ehkä sourista odottaisi myös sitä happamuutta, nyt se jää hyvin marginaaliseksi. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.

Suomi - Irlanti 1-0

Lisää Kansojen liigaa Olympiastadionilta. Rive vaihtoi avaukseen Granlundin, Soirin ja Jensenin. Irlannilla täysin tuntemattomia pelaajia itselleni, tosin korona karsinut rivejä kovalla kädellä. Ensimmäinen puoliaika melkoista vääntöä keskikentällä, Irlanti prässäsi ja sai estettyä Suomen hyökkäykset, ei paljoa tilanteita. Jakson lopulla peli hieman aukesi, Taylor pääsi längistä boksiin, mutta pallo karkasi. Pukki veti kahdesta tekopaikasta niukasti ohi. 

Toinen puolisko huomattavasti eläväisempää peliä, Soirin tilalle Niskanen. Pukki oli paljon pirteämpi kuin Bulgariaa vastaan, rakensi useita tilanteita, joista mm. Niskasen laukaus hyvästä paikasta blokattiin. 66. minuutilla veskari Randolph antoi suoraan Pukille, joka sai pallon luukulle Fredrik Jensenille, verkko heilahti toisella yrityksellä. Maali jäi ainoaksi, vaikka Irlanti sai lopussa hyvän paineen päälle. Hradecky torjui Bradyn ja Curtisin pukkaukset, jälkimmäinen todella huippusuoritus. Kanervan aikana kyllä tasaiset pelit kääntyvät poikkeuksetta Suomelle, henkisellä puolella varmaan suurin parannus. Glen Kamara oli jälleen erinomainen.

Beer Hunter's Mufloni Wiesn Hopfenlager

Sesonkilageria Porista, 6,0 %. Kellerbierin sameutta, melkoisen punertava väri. Hyvin kuiva ja ohut maku, ei maltaan täyteläisyyttä tai katkeroa. Liian mauton olut, veltto ja mitäänsanomaton. Selvä pettymys ailahtelevalta panimolta. 2014 Münchenin oktoberfestin juhla-alueeseen viittaava oluen nimi kirjoitettiin Wiesen, silloin makua enemmän, hedelmäisyyttä ja peräkärryäkin. Maltainen Riekko, 14.10.2020.

Urbanaut Kallio Hazy IPA

Syksy puskee Harjulle ja koronan ote kuristaa uudelleen kireästi. Kylmäkaapista löytyi yllättäen uusiseelantilainen Kallio-olut Aucklandista. Panimo ilmeisesti nimeää oluitaan globaalien tunnettujen kaupunginosien mukaan ja Kallio on päässyt Brixtonin ja Copacabanan seuraan. Ei siis suoraa Helsinki-yhteyttä, mutta aivan mahtavaa. Ruskeahko kirkas väri,  5,8 %, Mosaic humalana. Tuoksussa kissanpissaista herukkaa runsaasti. Pehmeää, trooppishedelmäinen, makean mehuinen herukkainen maku. Itse asiassa siis hazyn tuoksua ja makua, vaikkei hazy olekaan. Ei katkeroa käytännössä ollenkaan, mutta kohtuullisen tuoreelta tuntuu. Best before ilmeisesti ensi kesäkuu epäselvän leiman mukaan. Uudessa-Seelannissa on käytössä brittiläinen päivämääräformaatti, joten eurooppalaiseen tyyliin kuukausi päivänumeron jälkeen. Panema, 13.10.2020. 

Walter Hill: Last Man Standing

Kun äsken katsoin Walter Hillin The Driverin, niin nyt osui silmiin Hillin myöhemmän elokuvan esitys. Last Man Standing on vuodelta 1996, Kurosawan Yojimbon uudelleenlämmitys. Sergio Leonehan teki siitä spagettilänkkärin 1960-luvun alussa, joten Hill siirsi tarinan kieltolain aikaiseen Länsi-Teksasiin, lähelle Meksikon rajaa. Tätä leffaa on usein esitetty televisiossakin, mutta en ole ennen jaksanut vaivautua katsomaan. Eihän tämä kummoinen ollut, melko tyypillinen mekaaninen 90-luvun Bruce Willis -vehicle. Driverin nilkkipoliisi Bruce Dern pienemmässä roolissa korruptoituneena sheriffinä. Visuaalisesti aika hyvää pölyistä ja ruskean hohtavaa otetta, film noirin voice-overia ja gangsterielokuvan perinteiden toistoa. Kolkko kokonaisuus kuitenkin, omituisen kylmä ja etäinen kaavamainen ote. 90-luvun sivuroolien surusilmä Karina Lombard ei saa hommaan vetreyttä, ei edes psykopaattispesialisti Christopher Walken.

Suomi - Bulgaria 2-0

Piti selata blogia melko kauas löytääkseni edellisen näkemäni Suomen maajoukkueen pelin. Se oli tarkalleen kolme vuotta sitten Turkki-tasapeli. Nyt Kansojen liigan matsi remontoidulla Olympiastadionilla. En itse mennyt paikalle, 8000 katsojaa otettiin sisään. Tuttuja pelaajia silti, uudempia laitapelaajat Ilmari Niskanen ja Robert Taylor. Enpä ehkä ole ennen nähnyt Glen Kamaraltakaan kokonaista peliä. Bulgarialla on vaisu kausi menossa, en tuntenut yhtään pelaajaa. Bulgaria aloitti pirteästi, puolittaisia tilanteitakin tuli. Suomi lämpeni vartin kohdalla, Taylor ja Pukki laukoivat, mutta uusi maalivahti Lukov torjui. Bulgariallakin pari paikkaa, mutta Dimitar Iliev kiskoi ohi ja Kiril Despodovin taitosuorituksen Hradecky torjui. Suomi ehkä hallitsevampi, mutta hyökkäyspäässä syötöt eivät kovin tarkkoja. Kamaralta todella hyvä harhautus pallonriiston jälkeen ja vastahyökkäyksen käynnistys. Eremenkoa ei tosiaan enää tarvita. 

Toisen puoliajankin Bulgaria aloitti voimakkaasti, mutta aika vaisuiksi yritykset jäivät. 52. minuutilla sitten Urosen keskitys, Pohjanpalon pudotus, Pukin epäonnistunut laukaus ja Robert Taylor haistoi luukulta oikein. Onnekas maali, mutta näitähän joskus tulee. Varttitunti myöhemmin vaihtomies Fredrik Jensen sai pallon Urosen heitosta, sivukuljetus laatikon reunalla ja laukaus upposi alanurkkaan Lukovin käsien kautta. Hyvä soolosuoritus ja ehkä maalivahtivirhe, mutta kyllä Suomi oli terävämpi. Bulgaria luovutti tähän, kovin kaukana ollaan 1990-luvun loistoajoista.

Keppo Double IPA

Pohjanmaalta tupla-IPA, vain 7,5%. Samea ja ruskea, ohut, mutta kestävä vaahto. Tuoksu makeaa karamellia, jopa lievää happamuutta. Maussa myös karamellia, hedelmäisyys heikkoa, samoin katkeruus. Ei puhdasta, jotain häiritsevää savuisuutta, joka on IPAssa ikävä vivahde. Panimolle voi vain suositella paluuta suunnittelupöydälle. Pikkulintu Ruttopuisto, 11.10.2020.

Tuju Pullosorsa Stout

Lisää Tujun lintuoluita, foreign stout, 7,0 %. Musta, paahteisuutta, hedelmää, kevyttä juotavuutta, oikein näppärää. Ei paljon jälkimakua. Hieman makeaa karamellia, mutta tällä kertaa se pikemmin täydentää kuin sotkee olutta. Pikkulintu Ruttopuisto, 10,10,2020.

Bryggeri Helsinki Mist IPA

Bryggeriltä uutta sumu-IPAa, 6,4 %, 50 IBU, Enigma, Mosaic, Citra, Comet. Tosin vain kevyesti samea, maltainen, sitruskin esillä, mutta ei kovin selvästi. Huomattavan vähän hiilihappoa, tuntuu jopa hieman väljähtyneeltä. En saa oikein IPAn hyviä piirteitä tästä esiin. Ei tietysti katkerakaan, sitä ei Mikko Salmelta voi odottaa. Bryggeri Helsinki, 10.10.2020.