Obolon Strong 8,6 %

Viimeinen Galatean Ukraina-näytteistä. Olen tainnut tämän Obolonin nähdä Alkossa, mutta ostopäätöstä ei ole syntynyt. Taitaa olla liikkeellä vieläkin vahvempi Extra Strong ja kevyempi Strong 7,1 %. On siis liikaa viinalagerin tai malt liquorin fiilistä pakkauksessa. Mutta sisältöhän ratkaisee, joten otetaan arvioitavaksi. 8,6 % erottuu hyvin etiketistä, lisäaineena mainitaan glukoosi-fruktoosisiirappi. Oikein kaunis kirkas kultainen väri katoavalla vaahdolla. Tuoksu omalaatuinen, ihan kuin kypsää päärynää. Maku on erikoisen parfyyminen, jos nyt maku voisi olla sellainen. Makeaa karamellisuutta myös. Nyt on aika hirveää kamaa, en tykkää yhtään. Aivan liian makeaa, vaikea saada juoduksi. Ei mitään helpottavaa elementtiä, mutta loppuun asti sinnittelin,  eihän lahjahevosen suuhun katsota. 

Obolon Wheat Ale

Sorvaniemen Veikko pisti MOVAn oluita noutaessa mukaan myös nipun Obolonin tölkkejä, Galateahan tuo maahan myös tätä. Premium oli tuttu ennestään ja 0,4-prosenttinen juoma on sellainen, joka ei tämän blogin piiriin kuulu. Mutta pari uutta noteerattavaakin mukana. Vehnäale, 4,7 %, korianteria ja pektiiniä. Hyvin vaalea oljenväri, melko samea, tiheä pienikuplainen vaahto. Tuoksussa raikasta ruohoa ja mausteisuutta, miksei estereitäkin. Maku on pehmeän viljainen, lievästi mausteinen, voisi tämä melkein witbier olla. Ainakin lähempänä kuin MOVAn yksilö. Varsin kuiva, mutta myös ohut, maku pysähtyy nopeasti, jälkimaku on tyhjä. Puhdasta kyllä, mutta täyteläisyyttä tämä kaipaisi lisää.

MOVA Anti-Imperial Stout

Kolmas ja viimeinen MOVA-näyte, export/foreign stout, 7,2 %. Nimi viittaa tietysti Venäjän imperialistisiin rikoksiin ja kahleita katkovassa etiketissä vielä todetaan oluen olevan yhtä vahvaa kuin ukrainalainen rohkeus. Vahapäällys korkissa on tietysti hienon näköistä, mutta usein se on vaikea murtaa perustyökaluilla. Tällä kertaa vaha mureni helposti korkinavaajalla. Musta runko, melko nopeasti hiipuva ruskehtava vaahto. Paahteinen ja lääkemäinen tuoksu, ehkä vähän anistakin. Pehmeää ja täyteläistä, runsaasti maltaisuutta ja hieman makeampaa tervaleijonapastillifiilistä. Kypsää luumua, yleistä hedelmäisyyttä. Voisi olla hieman kuivempi minun makuun, huulet tahmautuu. Mukana taitaakin olla laktoosia. Aikamoinen makujen kirjo tässä vahvuudessa, jotain lämmittävää alkoholin tapaistakin, mutta ei vastenmielisellä tavalla. Jälkimakukin on lähinnä mausteisen yrttinen. Varsin mukavaa ja maistuvaakin. Näitä vahvempia olisi mukava maistaa Dnipron tekijöiltä enemmänkin. 

MOVA IPA

 Toinen dniprolainen näyte on sessio-IPA, 4,8 %. Alkon mittauksessa 42 EBU. Hyvin vaalea ja kirkas tämäkin, nyt vaahtoa syntyi reippaasti. Hennosti sitruista ja ruohoista aromia. Yllättävän täyteläinen maltainen maku, edelleen hyvin hienoisesti hedelmäisyyttä. Nyt runko on hyvin kuiva, mukavasti pihkainen ja kohtuullisen runsas katkeruuskin jää pyörimään nielupinnoille. Tykkään paljon enemmän kuin Blanchesta, vaikka melkoisen vaatimattomilla raaka-ainemäärillä (humalilla) tässä varmaan ollaan liikkeellä, tietysti ymmärrettävästikin. Näppärää.

MOVA Blanche

 Ukrainan henkiinjäämiskamppailussa aletaan elää ratkaisujen hetkiä. Siispä syytä hiljentyä ystävänpäivänä ukrainalaisten oluiden pariin. Ukrainan oluiden maahantuojana kunnostautuneen Galatea Beveragesin Veikko Sorvaniemi otti viikko sitten yhteyttä ja tarjosi näytteitä repertuaarista. Niinpä ponnahdin alkuviikosta Lauttasaareen hakemaan niitä ja nyt koittaa maistelun vuoro. Kyseessä on MOVA-panimo melko itäisestä suurkaupungista Dniprosta. Ensimmäisenä testiin Blanche, 4,7 %, varmaankin siis belgityylinen vehnäolut wit. Vaalea, melko kirkas olut, heikosti vaahtoa. Maltainen tuoksu, hyvin miedosti mausteisuutta. Maku on maltaisen makea, melko hiilihappoinen, ei witin tyypillistä korianterin makua oikeastaan ollenkaan. Maku kehittyy hieman kuivemmaksi, mutta makuja on aika vähän. Ei onneksi mitään epämiellyttävääkään, mutta aika laimeaksihan elämys nyt jää. 

Tuju Radical Way Deathspresso

 Vielä ennen paluumatkaa Vantaalta vahvaa kahvistoutia Saimaan rannalta. 10,0 %, kollaboraattorina kyproslainen Radical Way Brewing. Mustaa, ruskea vaahto. Kahvia voimakkaasti tuoksussa, suklaata myös. Maussa hedelmäisyyttä, vähän lakritsaa. Kuiva kokonaisuus, jopa hieman katkeruutta. Ihan ok, täyteläistä on eikä liian makeaa. Vantaa, Pikkulintu Myyrmäki, 13.2.2025.

Beak Snap

 Etelä-Englannin vehmaista maisemista on saapunut Vantaan betoniviidakkoon foggy IPAa, 6,5 %, Eclipse, Simcoe ja Citra. Sameutta on, hedelmäinen tuoksu. Mehuisuutta mukavasti maussa, hieman mausteinenkin vivahde. Voisi epäillä Sabroa, mutta sitä ei siis ole mukana. Raikas kokonaisuus, mutta katkeruutta ei tässä mukana. Pikkulinnussa aloitti merkkipäiväesiintyjänä MelloJam-duo, ihan mukavia covereita, vaikka ei aivan omaa suosikkikamaa ollutkaan. Vantaa, Pikkulintu Myyrmäki, 13.2.2025.

Tuju Häkkilintu

 Vantaan Myyrmäen Pikkulintu täytti kaksi vuotta ja siirryin sinne työpäivän jälkeen. Harvoin on tullut käytyä, vaikka vain 15 minuuttia junalla Pasilasta. Loppumatkakin nyt sujuvaa, kun Myyrmäen päässä pääsee asemalta suoraan aukion poikki baariin. Viereen avautunut Solmu-baari, joka sekin vielä tsekkaamatta. Sivuun se jäi nytkin, kun keskityin Myyrlinnun merkkipäivätarjontaan. Tuju on tehnyt juhlaoluen, Häkkilintu on länsirannikon tyylinen tupla-IPA, 8,0 %, Centennial, Citra, Simcoe, Idaho 7, Mosaic. Kuivaa ja kirkasta on, sitrusta tuoksussa. Maussa hedelmäisyyteen ei erityisemmin ilmaannu pihkaisuutta, mutta mallasrunko pysyy tukevana. Katkeroa on tuntuvasti, selvästi enemmän kuin Tujulla yleensä. Tujun markkinointiosasto lupailee peräkärrylle elinkautisen kattavaa kestoa. Ehkä sellaiseen kaareen ei ylletä, mutta oikein nautinnollisesti katkeruus saattelee tämän huippuoluen maaliin. Vantaa, Pikkulintu Myyrmäki, 13.2.2025.

RPS Sour

Kuopiolaissarjan kolmantena ja viimeisenä Sour, 4,8 %, alaotsikkona Mango & Passion, vehnää ja kauraa tässäkin, varmaankin oleellisimpana lisäaineena mango, myös lisäaromeja. Jostain syystä etiketin etupuolen passion puuttuu takapuolen ainesluettelosta. Etiketin sormiasetelman mukaan olut tunnetaan myös nimellä Scissors Sour. Aika samannäköinen muihin verrattuna tämäkin, nyt sameutta eniten. Ohut vaahto häviää nopeasti. Hedelmäinen ja kevyt happamuus tuoksussa. Kirpeän trooppishedelmäinen maku, mangoa oletettavasti siis. Happamuus todella häilyvän ohuesti mukana. Nyt hiilihappoa hieman enemmän kuin edellisissä. Näin kevyet "hapanoluet" jäävät omassa luokituksessani limonadiosastoon. Happamuus pitää vetää todella ikeniä puristavaksi, jotta se olisi kiinnostavaa. 

RPS Blanc

Toisena RPS-uutuutena Blanc, alaotsikkona Bière Blanche. Ennen vanhaan tätä oluttyyppiä kutsuttiin witbieriksi, witiksi tai belgityyppiseksi vehnäolueksi. Kronenbourg Blanc on ollut niin suosittu, että blanc alkaa vähitellen muuttua tyylin yleisnimeksi. 5,0 % tässäkin, Columbus ja Simcoe, vehnän ohella kauraa, korianteria ja muita aromeja. Etiketin nyrkin mukaan oluesta käytössä nimi Rock Blanc. Suhteellisen sama väri ja sameusaste kuin NEIPAssa, mutta vaahtoa ei juuri syntynyt. Korianteri tuoksuu hedelmäisen esterisyyden ohella. Maku on makeahkon karamellinen, hedelmäinenkin, mausteisuus hillitympää kuin tuoksussa. Hyvä juotavuus, suhteellisen vähän hiilihappoa. Maltillinen ja ohuehko on tämäkin, mutta tähän tyyliin se sopiikin. Tasapainoa ja puhtautta on. Tätä voi pitää täysipainoisena witinä, joten siinä mielessä paljonkin onnistuneempi olut kuin edellinen sessio-NEIPA. Mutta kovin mielenkiintoinen tyylihän witbier ei ole.

RPS NEIPA

Kuopiolaisen Rock Paper Scissorsin Aki Railanmaa kävi Helsingissä tammikuun puolivälissä ja jätti näytteet panimon uudesta maitokauppaolutsarjasta. Ehdin maistelemaan oluet vasta nyt, ne lanseerattiin isolla jakelulla helmikuun alussa. Kyseessä on lajityyppi, jota voinee kuvata edulliseksi erikoisolueksi. Termi on olutharrastajan kannalta omituinen, mutta Suomessa se tarkoittaa "suuren yleisön" keskuudessa kaikkia muita oluita kuin vaaleita mauttomia lagereita. 44 cl tölkkejä RPS pyrkii myymään noin kolmella eurolla. RPS kilpailee lähinnä Laitilan, Nokian ja Saimaan kaltaisten isojen pienpanimoiden kanssa, miksei myös kolmen jättipanimon joidenkin tuotteiden kanssa. Vahvuus jää tässä hintaluokassa tyypillisesti viiteen prosenttiin tai sen alle. Mielenkiintoisesti RPS:n kolmen oluen sarjassa ei ole yhtään lageria. Tällaiset oluet eivät oikein osu harrastukseni ydinalueelle enkä varmaan osaa arvioida niiden asemaa luontaisessa elinympäristössään.

Mutta testataan kuitenkin oluet tavanomaiseen tapaan. Ensimmäisenä NEIPA, 5,0 %, Simcoe ja Ekuanot, kauraa ja vehnää. Untappdissa oluen nimenä näyttää olevan Paper NEIPA. Etiketin kämmenkuva siis olisi tulkittava Paper-sanaksi.  Hyvin vaalea, kevyesti utua, mutta ei läheskään NEIPAlta yleensä odotettavaa sameutta. Hyvä vaahto. Raikasta trooppishedelmäistä tuoksua, mutta ei kovin intensiivisesti. Maku on kevyesti hedelmäinen, ehkä hieman hunajainen, mutta kuiva kuitenkin. Pehmeähkö, hyvä hiilihappotaso. Jälkimaku jää tyhjäksi. Puhdasta kamaa, mutta kovin ohueksi kokonaisuus jää. 

Olari Casual Hardflip

Uunituoretta Olaria growlerista, sessio-WCIPA, 5,7 %. Simcoe, Centennial ja Chinook. Kultainen väri, lähes kirkasta. Pehmeää herukkaisuutta ja sitrusta, kuivaa. Aika tuoretta, kuinkas muuten. Katkeruutta ei niin paljon kuin Olarin uusimmissa vahvemmissa. Ei varsinaisesti täyteläinen, mutta ohuus haittaa. Pihkaa ja muita makuja on riittävästi. Olarin Panimo Konepaja, 12.2.2025.

Parish Ghost in the Machine

Vielä täytyi maistaa Louisianan sumua, kun spekseissä luvattiin katkeruuttq tasaraha  100 IBUa. Vahvuutta 8,0 %, melkoisen sameaa. Tuoksussa hedelmiä ja lievää yrttisyyttä. Maku on täyteläinen, kuiva, sitruksinen. Ehkä hiilihappoa liikaa. Kuivaa on, mutta ehkä on ikääkin, mehuisuus ei kohoa esiin. Peräkärry kieltämättä löytyy takalinjoilta. Vaisuhkoksi kokonaisuus jää, mutta jonkinlainen hopeareunus oluesta jää. Tuntuu vahvasti siltä, että Louisianan Broussardissa tämä olut olisi paljon paremmassa kuosissa. Eli voi jatkaa haaveilua matkustamisesta uudelleen näillekin kulmille, jos näin lupaavaa kamaa oletettavasti olisi tarjolla. Juova, 11.2 2025.

Bas-Canada Espace Libre

Eilisen Bas-Canada -session täydennykseksi Juovassa perusheiziä Gatineausta, 7,0 %. Tätä vahvuuttahan ei eilen Hakasta löytynyt. Strata ja Citra. Aika sameaa, ei tosin aivan läpitunkemattomasti. Hieman karamellinen aromi päällimmäisenä, ei kovin raikastakaan. Selvä pettymys tällä kertaa. Jostain syystä nektarisuusportti ei tästä oluesta avaudu. Puhdasta toki, ei mitään erityisempää ongelmaa. Juova, 11.2.2025. 

Temperance Very Very Fond of Zeus

Hämeenlinnasta tupla-IPAa, 8,0 %, Centennial ja Idaho 7 sekä itse Zeus eli siis CTZ, Columbus/Tomahawk/Zeus pääroolissa. Kirkasta ruskeaa west coast -tyyliä, ei juuri vaahtoa. Pihka ja maltaisuus hallitsevat aromeissa. Maku on maltaista, kuivaa, pihkaa suorastaan valuu oluesta. Katkeruus täyttää melkoisen raskaan peräkärryn. Tässä on moderni tulkinta viimeisen päälle west coastista. Tykkään kyllä, mutta kuten usein niin monta kertaa aiemminkin olen maininnut, niin IPAa ei pitäisi päästää ulos ilman sitrusmaista hedelmäisyyttä. Sitä ei tässä nyt ole. Arvostan silti tätäkin kerettiläistä suuntausta. Juova, 11.2.2025.

Tuju Kolme Simpukkaa

Etelä-Karjalan mahtipanimolta NZ DDH IPA, 6,5 %, Motueka ja Nelson Sauvin. Hanalätkään ei ole Idaho 7 mahtunut, mutta sitäkin keitoksessa on. Hyvin sameaa. Päällekäyvä intensiivinen viidakon hedelmien vyöry tuoksussa. Maku on mehuinen, kuiva, riittävän tukeva, jos nyt ei aivan täyteläinen. Puhdasta, raikasta ja tuoretta. Eipä vähempää Lappeenrannasta voi odottaakaan. Loppua kohti nektari kuivuu, ehkä nokare katkeruuttakin jää kitalakeen pyörimään, mutta tämä on se osa-alue, johon karjalaiset saisivat vielä panostaa, jotta hekuma saavuttaisi vielä kovemman kliimaksin. Yritin siis sanoa, että olut maistuu oikein hyvältä. Juova, 11.2.2025.

Magic Road Baltic Rumour 2.0

Roudaribaari Ihmeessä Hagström Pacific laaduntarkistuksessa. On kunnossa, mutta ehkä ei pehmein heizi ever. Erikoinenhan se on, ensin makeaa hedelmää ja sitten katkeroa kovasti. Kyllä se lakritsakin tulee mukaan. Jatkoksi Puolasta balttiporter, 8,0 %, ikävä kyllä suklaakonvehteja seassa. Baarimestari Emma antoi varmuuden vuoksi maistiaisen ja makealta todellakin maistui. Päätin silti vetää kokonaiset 20 cl. Mustaa, hyvin suklainen tuoksu. Suklaisuus hallitsee runsaasti makua, mutta kieltämättä loppua kohti runko hieman kuivuu. Jotain lääkemäistä mausteisuutta erittyy mukaan myös. Ei siis onneksi täysin pastry-tasoa. Ihme, 11.2.2025.