Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
Teerenpeli Vauhtiville
Lahtelainen Teerenpeli on aktiivinen panimo, mutta tuotteet ovat useimmiten liian hillittyjä keskitien oluita. Vauhtiville on samea valko-olut, siis belgityyppinen wit, tosin väri lähinnä oranssi. Oikeaa lasia ei nyt löytynyt, mutta ainakaan baijerilaiseen vehnäolutlasiin en saanut juuri vaahtoa muodostumaan. Keitoksessa mukana vehnän lisäksi kauraa, korianteria ja pomeranssia. Kaura ehkä tuntuukin viljaisessa maussa, mutta varsinaiset mausteet eivät oikeastaan. Alkoholia on 6,5% eli enemmän kuin tyylisuunnassa tyypillisesti. Näyttävällä pullolla ja kovalla hinnalla tavoiteltaneen ylemmän sosiaaliluokan nautiskelijoita. Tuote ei vastaa mielikuvaa, tai saattaahan se ehkä vastatakin, mutta kovin laadukas se ei ole. Jälkimaku on jotenkin nihkeä, ei rapean kuiva, vaan nahkamainen. Jotkut ovat tätä pitäneet liiankin mausteisena, omituista.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti