Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 8. toukokuuta 2008
Max Opuls: The Reckless Moment
Max Ophulsin (Ophüls? Saarbrückenissä syntynyttä mestaria (oik. Max Oppenheimer) pidän kuitenkin elokuvamielessä lähinnä ranskalaisena) nimi alkuteksteissä mielenkiintoisessa Hollywood-kirjoitusasussa Opuls. Tämä on Ophulsin viimeinen amerikkalainen elokuva ja ehkä yksi hänen vaatimattomimmistaan. Jean Renoir oli tuottajan ykkösvalinta, mutta Ophuls suostui ohjaamaan halvemmalla. Hieman Mildred Piercen tyyliin noirin ja melodraaman hybridi. Rikososuudet nivoutuvat varsin mukavasti perhedraamaan, mutta melko kevyt tarina tämä on. Fritz Langin über-fatale femme Joan Bennett tässä tiukkanutturaisena kotirouvana. James Mason ei ehkä ole parhaimmillaan irlantilaisena pehmeäpintaisena kiristäjänä. Bennettin puhelimella soitteleva aviomies haahuilee koko leffan ajan ensin Philadelphiassa ja sitten Berliinissä. Jokin kylmä sota -viittaus 1949 valmistuneessa Kalifornia-elokuvassa? Todella hyvä miljöötuntuma Newport Beachin Balboa Islandiin, mukana myös muutama todella synkkä noir-kohtaus L.A. Downtownista. Ophulsin edellinen leffa Caught iskee minuun paljon paremmin kuin tämä.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti