Marvin Close: 1974 - Football in the Seventies

Pitch Publishingilta lisää retrojalkapallokirjallisuutta. Tuore teos ottaa fokukseen tutun vuoden 1974 ja tarkastelee brittijalkapallon silloista tilaa monipuolisesti. Taloustilanne oli surkea, öljykriisin seuraukset pahimmillaan. Konservatiivihallitus kaatui julistettuaan mm. kolmipäiväisen työviikon ja valtaan palasi Labourin Harold Wilson. Pelikentillä ja niiden liepeillä huliganismi alkoi kohota sietämättömälle tasolle. Close käy läpi liigat, cupit, jopa amatöörifutiksen ja naisten jalkapallon. Skotlantikin saa osansa, samoin maajoukkueiden kohtalot. Skotlannin herkulliset vaiheet MM-kisojen lopputurnauksessa Länsi-Saksassa kerrataan jälleen. 

Kirjan kansikuva kertoo jo paljon, kyseessä on tietysti kyseisen vuoden Charity Shield -ottelu Leedsin ja Liverpoolin välillä. Joukkueiden tähtipelaajat Billy Bremner ja Kevin Keegan saavat molemmat punaisen kortin väkivaltaisuuden takia. Toki muutamat muutkin pelaajat olisivat ansainneet saman kohtalon. Leedsin valmentaja Don Revie oli siirtynyt Alf Ramseyn potkujen jälkeen Englannin maajoukkuevalmentajaksi ja Leedsiä johti Wembleyllä uuden sukupolven valmentaja Brian Clough, joka vihasi Leedsiä. Clough tunnetusti kesti pestissä vain 44 päivää. Liverpoolin valmentaja Bill Shankly oli ilmoittanut lopettavansa, mutta jäi silti roikkumaan uuden valmentaja Bob Paisleyn takapiruna. Omituisesti Shankly johdatti Liverpoolin Wembleylle, vaikka hän ei enää ollut joukkueen palkkalistoilla. Charity Shield pelattiin ensi kerran Wembleylla ja televisioitiin moneen maahan. Brittifutis näytti maailmalle rumimmat kasvonsa. 

Closen kirja keskittyy ehkä enemmän valmentajiin kuin pelaajiin. Fokuksessa ovat Ramseyn, Revien, Shanklyn ja Cloughin ohella Middlesbroughin Jack Charlton, Celticin Jock Stein ja Tottenhamin Bill Nicholson. Pelaajista korostuvat mm. Leedsin monipuolisuusihme Paul Madeley, George Bestin mainetta kentällä ja sen ulkopuolella vakavasti haastanut Frank Worthington sekä Newcastlen sentteri Malcolm Macdonald. Macdonald kellotti sadalla metrillä ajan 10,9 sekuntia ja Close kertoo sen olleen toiseksi parhaan ajan Euroopassa 1974. Tässä on nyt selvää liioittelua, vaikka tulos todella kova onkin. 

 

Yllättävän vähän huomasin asiavirheitä, mutta Peter Osgood ei sentään siirtynyt Chelseasta Stokeen Alan Hudsonin lailla vaan Southamptoniin. Closen teksti rönsyilee vuodesta 1974 eteen ja taakse, jos tarinat tuntuvat sitä vaativan. Erityisen miellyttävästi Close kertaa 1974 neljännen divisioonan Mansfieldissä palloilleen Ray Clarken tarinan. 1952 syntynyt Clarke siirtyi 1976 Sparta Rotterdamiin ja päätyi kaudeksi 1978-79 Ajaxiin, jossa teki 31 ottelussa 26 maalia. Maalimäärä on sattumoisin sama kuin Jari Litmasella 1993-94, Litmanen pelasi yhden ottelun vähemmän. Erilaisten ikävien sattumusten takia Clarken ura hiipui sitten sen jälkeen, mutta tuo yksi kausi huipulla oli kyllä hämmentävä. 

Closen kirjassa oli kieltämättä paljon uutta tietoa, mutta se ei ollut kovin kiinnostavalta suunnalta. Itseäni kiinnostavista aiheista ei oikein uutta näkemystä löytynyt. Toki tästä aikakaudesta on edelleen kiehtovaa lukea yhä uudelleen erilaisia tulkintoja.