Polly's New Radio Double India Pale Ale

 Polly's Brew sijaitsee Walesissä Mold-pikkukaupungissa, joka on melkein Liverpoolin taajama-aluetta. Tupla-IPAssa 7,9 %, Citra, Idaho 7, Mosaic, Simcoe ja Talus. Tölkityspäivä 17 JUN 21 ei lupaa hyvää. Paksun keltainen samea ulkonäkö. Tuoksussa on sitrusta, satsumaa ja veriappelsiinia, jotain mausteisuuttakin. Maku on täyteläinen, mehuinen, kirpeä, trooppishedelmäinen, mutta myös kuivempaa otetta, lähes greippisyyttä. Alhainen karbonointi, oikein hyvä dokabiliteetti, lyhyehkö, mutta yllättävänkin tuntuva katkeruus takamatkalla. Iästä huolimatta kohtuullisen raikasta tavaraa, kuinka hyväähän tämä olisi ollut tuoreena ... Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

BRLO Berlin Winter IPA

 Lumi ei ole vielä Helsinkiin yltänyt, mutta berliiniläinen talvi-IPA tuntuu aivan sopivalta sesonkiin. 7,0 %, 50 IBU, saksalaiset humalat Comet, Hüll Melon ja Polaris vastuunkantajina. Kirkas kultainen väri, poreita ja kestävä vaahto. Raikasta sitrushedelmää tuoksussa, klementiiniä. Maku tasapainoilee hyvin hedelmäisyyden ja maltaisuuden välillä. Poreista huolimatta hiilihappotaso tuntuu sopivalta. Dänkkiä pihkaakin löytyy ennen kohtuullista peräkärryä. Kunnon west coast IPA syntyy saksalaisillakin aineksilla, tämä oli positiivinen yllätys. Resepti muistuttaa epäilyttävästi German IPAa, jota join ennen koronaa paikan päällä Berliinissä. Se oli kuitenkin samea ja maultaan paljon heikompi kuin tämä. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Pien Leftorium

 Pien Brewpubissa tarjolla The Veilien ohella omaakin uutta IPAa. 6,0 %, west coast -tyyliä, peräti 120 IBUa, Citra, Simcoe, Amarillo, Cascade, Nelson Sauvin. Vasureille omistettu olut. Kirkasta on, hyvä kiinteä pienikuplainen vaahto. Pihkainen on tuoksukin, joka muuten aika neutraali. Maku on yllättävän maltainen, erittäin kuiva, ei oikeastaan hedelmäisyyttä ollenkaan. Tämä on Euroopassa viime aikoina harmittavasti yleistynyt näkemys, jossa WCIPA ei ole ollenkaan sitruksinen. Se on täysin väärä tulkinta. Tämä ei siis ole sellainen IPA ollenkaan. Hyvä kysymys sitten onkin, mikä tämä olisi. Bitterissäkin on hedelmäisyyttä, joka tästä puuttuu. Pilsin raikkauteen ei päästä, tässä maltaisuus jää tunkkaiseksi. Harmittava pettymys, mutta toivottavasti tämä jää Pienin tarjonnassa ohimeneväksi harha-askeleeksi. Katkeruutta on lähes IBU-lukeman mukaisesti, mutta näin tukkoisessa oluessa se ei oikeastaan kokonaisuutta paranna. Selvästi epämiellyttävin juomistani Pien-oluista. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil We Ded Mon

 Ilmeisesti jonkinlainen sukulaisolut Broz Broz Night Nightille, tässäkin Citra sinkkuhumalana. Nyt tripla-tasoa, 11,0 %, kuvassa oikealla. Makeahko parfyyminen tuoksu. Makukin varsin makea, karamellia, hedelmäpastilleja. Nyt vahvuus tuntuu, enemmän makeutena kuin alkoholisuutena. Hedelmääkin on, mutta karamelli peittää sitä. Ei katkeruutta. Ei todellakaan session parasta tarjontaa. Viime aikoina on tullut vastaan todella hienoja tripla-IPOja, mutta tämä ei sellainen ollut. Mielenkiintoinen sessio kuitenkin, selvästi keskimääräistä laadukkaampi panimo, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan parasta ryhmää. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Crucial Taunt

 Lopulta hieman vaahtoakin The Veil -oluessa, tosin se ehti jo haihtua ennen kuvan ottoa. Kuvassa siis vasemmalla. 8,0 %, 65 IBU, Citraa taas humalana. Muuten sama ulkonäkö kuin muissakin. Tuoksu vähän laimea ja tunkkainenkin. Maku maltainen, kuiva, yleishedelmäinen. Katkeruutta on. Maku on miellyttävä, ei erityisen raikas, mutta ei missään nimessä tunkkainen. Pihkaakin jopa saattaa tuntua. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Wake Up³

 Potenssiluku tässä tupla-IPAssa viittaa kolmesti suoritettuun kuivahumalointiin. Pääroolissa Nelson Sauvin, 8,0 %, kuvassa oikealla. Kannabistyylisempi tuoksu, bensaakin. Maussa kirpeämpää hedelmäisyyttä, hyvin kuivaa. Terhakasta otetta, raikkainta otetta tähänastisista. Taas erinomainen juotavuus. Kuivuudesta huolimatta ei erityisen katkera, vaikka ohutta jälkimakuakin on. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Broz Broz Night Night

 Veil ei ole kovin yleinen sana. Itse törmäsin siihen ensi kerran The Bandin esikoislevyä kuunnellessa, siellä on vaikuttava kappale nimeltään Long Black Veil. The Veil Brewing on kuitenkin saanut nimensä Cantillonin panimolla, kun Matt Tarpey jutteli siellä Jean Van Royn kanssa 2013. Veiliksi kutsutaan kypsyvän viinin päälle asettuvaa kerrosta, miksei sama voisi syntyä lambicinkin päälle. Suomeksi se käännetään yleensä hunnuksi. Joka tapauksessa Tarpey nimesi panimonsa sen mukaan. 

Broz Night Out on The Veilin Citra-pohjainen tupla-IPA. Tämä on siitä kehitetty DDH-versio, 9,0 %. Sameaa ja vaalea taas, ei vaahtoa, kuvassa vasemmalla. Nyt ananasta tuoksussa. Maussa sitrustakin, täyteläistä, mutta hyvä juotavuus. Taas virheettömän puhdas, mutta ei optimaalisen tuoreen tuntuinen. Kuivaa on, nyt vähän peräkärryäkin. Ehkä toistaiseksi session paras, oikein miellyttävää. Pien Brewpub, 18.11.2021. 

The Veil Easy To Find

 Easy To Findissa 6,0 %, kuvassa oikealla. Vähän tummempi, samea tämäkin. Sabro, Nelson Sauvin ja Enigma. Omalaatuisempi karamellinen tuoksu, ei täysin miellyttävä. Maussa sitten Sabron minttuisuus iskee kunnolla esiin. Sen yli on vaikea päästä. Kuivahkoa, muttei täysin raikasta. Ei katkeruutta tässäkään, mutta paranee jonkin verran edetessään, Sabroshokki laimenee. Taisi kuitenkin jäädä session heikoimmaksi.  Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Needy

 USA:n sisällissodassa Richmond oli Etelävaltioiden pääkaupunki ja on nykyäänkin Virginian Commonwealthiksi kutsutun osavaltion pääkaupunki. Virginia syleilee liittovaltion pääkaupunkia Washington DC:tä Marylandin kanssa, joten se on supervallan ehdotonta ydintä. Siksi on jokseenkin yllättävää, että en ole oikeastaan Richmondissa käynyt. 2017 pysähdyin oluelle kaupungin laidalle, mutta en keskustassa käynyt. The Veil on kaupungin tunnetuin panimo nykyään, mutta senkin oluet ovat jääneet vieraiksi. Ainoastaan kollaboraatioissa eurooppalaisten panimoiden kanssa se on tullut vastaan. 

Nyt sitten lopulta Sörnäisten Pienissä täysipainoinen tap takeover. Kuusi IPA-tyylistä richmondilaista tarjolla, joita otin maistoon kaksi kappaletta kerralla. Ensimmäinen testaus Needystä, kuvassa vasemmalla. 6,1 %, Citra, Galaxy ja Motueka. Samea, ei juuri vaahtoa, vaalea. Appelsiininen tuoksu. Maussa kuivaa hedelmäisyyttä, vähän mallastakin mukana. Ei katkeroa, puhdas, mutta voisi olla raikkaampi. Sitrushedelmäisyys hallitsee, en löydä oikein trooppisempia hedelmiä, joita näihin humaliin yleensä yhdistetään. Pien Brewpub, 18.11.2021. 

Jean-Luc Godard: Une femme est une femme

 Kohta 91 vuotta täyttävän Godardin kakkosleffa (tosin valmistui vasta kolmantena, mutta julkaistiin ennen Le petit soldatia) vuodelta 1961 on romanttinen komedia, jossa on Hollywood-musikaalinkin aineksia. Punasukkainen Anna Karina on elokuvassa viehkoimmillaan ja elokuva muutenkin on kuin kuohkea makea leivonnainen. Talvisen Pariisin kadut pursuvat elämää ennen internetiä, kännyköitä ja koronaa. Belmondo ja Brialy tukevat hienosti jonkinlaisessa kolmiodraamassa naistähteä, joka haluaa lapsen.  Suhteellisen harvinaisesti elokuvassa kuunnellaan radioselostusta El Clásicosta eli Real Madridin ja FC Barcelonan matsista, Di Stefano, Puskas, Del Sol ja maalivahti Antonio Ramallets mainitaan. Yhtä raikasta komediaa Godard ei ole tainnut tämän jälkeen tehdäkään, kaikki toimii tässä hienosti. 

Suomi - Ranska 0-2

 Ukraina-matsi oli niin paha katastrofi kaikin puolin, että ei käynyt mielessäkään, että olisin ostanut lipun Ranska-matsiin. Sitten viime lauantain Bosnia-ottelu oli kieltämättä niin innostava, että alkoi vähän kaduttaa. Se oli tietysti jo liian myöhäistä. Nissilä ja Uronen Forssin ja Raitalan tilalla. Ranskalla Mbappe ja Griezmann avauksessa. Varsin vaihtelevaa peliä alussa, aika kova tempo silti. Kamaralla vetopaikka, pahasti ohi. Mbappe kiskoi vähän ohi, Ranska tuntui terävämmältä. Pukin veto kohti Llorisia, seuraava laukaus yli. 44. minuutilla kulma, Väisäsen pusku oli lupaava. Kohtuullisen hyvää peliä Suomelta, mutta ehkä Ranskalla ei vielä kaikki pelissä. 

Suomelta hyvää prässiä toisen puoliskon alkuun. Painostustakin, hämmästyttävää. Benzema tuli sisään, Hradecky torjui vedon. Tunnin kohdalla Ukraina meni Zenicassa johtoon ja Forss kentälle. 66. minuutilla Benzeman laukaus kimmahti Väisäsen jalasta verkkoon. 10 minuuttia myöhemmin Mbappe irtosi vasemmalta läpi, maali takakulmaan. 80. minuutilla Ukraina toinen maali, joten lopullinen ratkaisu, surkea kotimatsi Ukrainaa vastaan koitui kohtaloksi näissä karsinnoissa. Viimeisille minuuteille sitten potentiaalisin pelaaja Onni Valakari sisään, mustaa huumoria Kanervalta. Ukraina-tappio teki homman liian vaikeaksi, vaikka yritystä oli hyvin. Jatkokarsinta toki olisi ollut todella vaikeaa, ihme jos Ukraina etenee kisoihin. Arajuuri ja Toivio lopettivat maajoukkueuran tähän ja hyvästelivät Pohjoiskaarteen. Oliko tämä jo Kanervalla tiedossa alkusyksystä vai johtuiko lopettaminen siitä, ettei Kanerva enää valinnut kaksikkoa avaukseen? Siihen ei ehkä tule vastausta. 

Monkish Crates And Cobwebs

 Session viimeisenä hieman vääristyneesti kevein olut. Hermostuneisuus tilaisuuden suosiosta vaikutti tietysti tähän, halusin tsekata kiinnostavimmat heti, ennen kuin ne pääsevät loppumaan. Mutta siis tätä perus-IPAakin pääsin vielä tsekkaamaan, 7,0 %, Cashmere ja Galaxy, tölkitetty 092321. Samea, aiempia ohuempi vaahto. Tuttua ananas-tyylistä tuoksua. Väistämättä hieman laihempi maku edellisten jälkeen. Ei ehkä yhtä raikaskaan, tavanomaisempi fiilis, vähemmän katkeruutta. Hyvää tämäkin silti on, vaikka samaa intensiteettiä ei kuitenkaan tunnu. Tulee jopa mieleen olisiko modernin IPAn optimivahvuus noussut kahdeksan prosentin kieppeille. 7,0 % tuntuu vetiseltä. Ehkä fiiis johtuu enemmän akuutista tilanteesta, ei vielä johtopäätöksiä pitemmälle. Pien, 16.11.2021.

Monkish Intersections

 Pienin pöydässä istui vastapäätä vaitelias herrasmies, joka tsekkasi kaksi Monkishin tölkkiä. Jälkimmäisestä jäi lasiin huomattavasti jäljelle miehen poistuessa paikalta. Tökkäsin jäljelle jäänyttä tölkkiä ja siellähän oli sisältöä jäljellä. En tiedä toiminko laittomasti, mutta sääli jättää laatujuoma viemäröitäväksi. Siksi kaadoin tölkistä jämät omaan lasiin. Intersections on tupla-IPA, 8,5 %, Motueka ja Galaxy, tölkityspäivä 100721. Sameaa, edelleen sama ulkonäkö kuin aiemmissa. Taas trooppishedelmäinen tuoksu. Pientä mausteisuutta, pihkaakin, tämä lämpimämpänä. Kuivaa edelleen, aivan erinomaista kamaa tämäkin. Pien, 16.11.2021.

Monkish Trip And Hop

 Kuulin saman pöydän espoolaispariskunnalta, että Monkish-tarjonnan vahvinkin olut toimii hyvin. Trip And Hopissa siis 10,2 %, tölkityspäivä 093021. Samat humalat kuin edellisessä, Idaho 7 ja Galaxy. Sama ulkonäkö, intensiivinen tuoksu. Ananasta taas, kuiva maku, täyteläinen, juotavuus säilyy. Mehuisuutta on, vähän katkeruutta tässäkin myös. Oikein hyvää, alkoholi peitetty täysin. Sitrustakin mukana, ei ehkä kovin moniulotteinen, mutta tässä vahvuudessa erinomainen. Pien, 16.11.2021.

Monkish Hip And Hop And Hop

 Etelä-Kalifornian Monkish-panimo on ollut viime vuosina kärjessä matkakohteita ajatellen. Panimon oluita olisi ollut saatavissa yksityismaisteluissa, mutta olen ohittanut ne pohtien, että menen paikan päälle tsekkaamaan jutun. Korona sotki sitten kuviot ja ikä alkaa painaa. Aikaa on rajoitetusti jäljellä. Los Angeles ei ole helpoimpia matkakohteita ja kun olen jo siellä kahdesti käynyt, niin monet muut kohteet helposti menee edelle. Siksi annoin nyt periksi, kun Pien toi maahan näytteitä Monkishin IPOista. Vaikea arvioida miten kova hype Monkishilla Helsingissä on. Varauduin hillittömään ryysikseen, mutta toisaalta juuri näitä oluita on jo Euroopan nettikaupoissa ollut tarjolla. Saavuin kauppabaariin klo 16 ja varsin täyttä todellakin jo oli, mutta ei mitään jonoja tiskillä. 

Katsoin etukäteen Pienin Monkish-tarjontaa, seitsemän erilaista IPAa, kaikissa Galaxya. Hiphop-oluen nimi jäi mieleen, joten poimin sen ensimmäisenä kaapista. 8,2 %, DDH DIPA, Idaho 7 ja Galaxy. Noin 20 euroa tölkkien hinta, odotin paljon kovempia hintoja, koska nettikaupoissa noin 15 euroa. Erkki Häme fanipoikana tarjoilee Monkisheja palvelutuotteina. Samea, vaalea. Ananasta ja herukkaa tuoksussa. Pehmeää, mehuista, trooppista hedelmää, ehkä vähän liian lämmintä. Kuivaa, varsin hyvin katkeruuttakin takana. Hyvin tasapainoista ja virheetöntä, kaikki tässä tyylissä kunnossa. En huomannut katsoa tölkityspäivää, mutta tuoreelta tuntui, ei mitään ongelmaa. Jo tämän ensimmäisen oluen perusteella panimon maine tuntuu perustellulta, näinhän vahvan NEIPAn pitää toimia. Pien, 16.11.2021.

Kimito Chateau Izabel Carsin Barrel Aged Imperial Milk Stout

 Kemiönsaaresta imperial stoutia, kypsytetty neljä kuukautta Juha ja Nea Berglundin punaviinitynnyreissä, ruista ja laktoosiakin mukana, 10,0 %. Beigeä vaahtoa syntyy aivan liian terhakkaasti suuria määriä. Se on pitkäikäistäkin, pakko aloittaa juominen ryystämällä vaahtoa ensin. Vaahtokerroksen päällä tuoksu on kevyen paahteinen, ei juuti muuta tunnu. Maku on makeahkon hedelmäinen, ei happamuutta, kevyesti suklaata ja paahteisuutta. Varsin kuohkealta (sic!) maku tuntuu, juotavuus on kunnossa. Ei liian makeaa, mutta jälkimaussa ei täydentävää katkeruutta. Hiilihappoa on todellakin liikaa, kuten vaahtoaminen antoi odottaa. Kaikki ei siis taatusti kunnossa, mutta juoma on ihan mukavaa juotavaa. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

UG Ryyskä Quadryepel

 Lohjalta vahvaa belgiolutta, 11,0 %. Kuten nimen vitsikäs väännös kertoo, mukana on myös ruista, vieläpä neljää eri mallaslajiketta. Punertavaa tummanruskeaa olutta, ohut tiivis vaahto. Tuoksussa lievää happamuutta, belgihiivaa, mausteita, hedelmäisyyttä. Maku on makean täyteläinen, mausteinen, enemmän jotain marjaisuutta kuin hedelmää. Alan klassikoihin verrattuna matkaa jää ainakin monimuotoisuudessa. Tässä on lievästi hapanta makeutta kevyellä marjaisuudella, mutta ei sen enempää. Ruis tuntuu lähinnä makeutena. Muistuttaa enemmän vahvaa dubbelia (tupla-dubbelia?) kuin quadrupelia. Ei maistu yhtään hyvältä, juotavuus heikkoa. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.