Ensimmäinen lämmin päivä Helsingissä pitkään aikaan ja Senaatintorin/Kauppatorin seudulla oli hillitön ihmistungos. Täyteen tuli Suomenlinnan lauttakin. En ole tullut Suomenlinnassa käyneeksi vuosikausiin ja nyt käveleskelin Pikku-Mustasaaressa ja Länsi-Mustasaaressa, joissa en muista ennen käyneeni. Eipä niissä ihmeellistä nähtävää ollutkaan, Merisotakoulun suljettu alue kattaa melkein koko Pikku-Mustan ja Länsi-Mustassa oli asuintaloja. Suomalaisen Viskin Päivän tämänvuotinen maistelutilaisuus oli Suomenlinnan Upseerikerholla. Tämä oli kolmas kerta, kun pääsin tapahtumaan mukaan. Painelin sisään 14:05, kun ovet olivat auenneet viisi minuuttia aiemmin. Kolmannen kerroksen juhlasali oli vielä suljettu ja viereiseen baariin oli jo pitkä jono. Se veti kuitenkin suhteellisen nopeasti ja sain käteeni tölkillisen IPAa. Ilmeisesti edesmenneen Espoon/Hyvinkään Oma Panimon tekemä festariolut maaliskuun alussa pidetylle Storyvillen Klasarock-tapahtumalle. Nimeltään Encore IPA, en huomannut oluen vahvuudesta mainintaa. Todennäköisesti etikettiolutversio jostain toisesta oluesta. Ei kovin tuoreelta tuntunut, mutta kyllä sillä jano lähti.
Juhlasali tuli täyteen jengiä, jota oli kai 80 tai 100 henkeä. Tila varmaankin hieman pienempi kuin aiemmissa bileissä Astoria-salissa ja Teurastamolla. Samat seitsemän tislaamoa esillä kuin viime vuonnakin. Pääosin samat edustajatkin, mutta nyt myös Beer Hunter'sin Mika Tuhkanen oli päässyt paikalle. Viskievankelista Jarkko Nikkanen luonnehti Tuhkasen asemaa skenessä osuvasti "suomalaisen viskin isäksi". Marttaleena Ruohomaa hämmensi juhlakansaa ilmoittamalla irtisanoutuneensa pari päivää aiemmin Ägräksen päätislaajan tehtävästä. Myllerrys Brukettissa siis jatkuu edelleen. Ruohomaa esitteli kuitenkin vielä Ägräksen kaksivuotiaan tisleen, joka oli siis sama kuin viime vuonna, vuoden vanhempana. 55 %, jyvätisle, jossa 67 % vehnää, loput ohraa. Pedro Ximenez -tynnyrissä juoma oli saanut enemmän makeaa hedelmäisyyttä ja syvyyttä. Tisleen tulevaisuus on nyt sitten jokseenkin epäselvä.
Lempäälän Koto tarjosi myös kaksivuotiasta tislettä, mutta nyt ei kyseessä sama kuin viime vuonna. Tässä kypsytysastiana käytössä Valaman kirkkoviinitynnyri. 63,5 %, omalaatuinen tuoksu, jopa suklaata havaitsin. Mausteisuutta, lääkemäisyyttä, varsin karkeaa tavaraa vielä. Tislaamoliiton puheenjohtaja Asko Ryynänen esitteli vauhdikkaaseen tyyliin Valamon tämänvuotisen juoman, joka oli siis tastingin ensimmäinen viski. 52,5 %, 10-vuotias, savuton versio, kirkkoviinitynnyrissä tämäkin kypsynyt. Varsin tummaa, pehmeä maku. Hedelmäisyyttä, hieman mausteita, varsin hillitty ja persoonallinen. Tykkäsin aika lailla. Tämänvuotinen Old Buck Porista oli 7-vuotias, 57 %, turvesavuinen, bourbonissa kypsynyt. Hyvin vaaleaa, savuisuus varsin hentoa. Kuivaa hedelmäisyyttä löytyy. Tähän en päässyt oikein sisään, hillittyä monimuotoisuutta juomassa selvästikin oli enemmänkin.
Toinen vanha tislaamo Teerenpeli tarjosi myös turvesavuista tavaraa. 10-vuotias, 50,7 %, bourbon cask, ilmeisesti Jack Daniel's, vaikka se ei bourbon olekaan. Vaaleaa on tämäkin, hillitty tuoksu, pehmeää hedelmäisyyttä, savuisuus jää tässäkin hyvin viitteelliseksi taustaelementiksi. Ei niin omaperäinen kuin Old Buckin tuote. Olvin Helsinki Distilling Companyn panos oli Rye Malt #31, 47,5 %, 6-vuotias, ruista mukana 70 %, osa kypsynyt Laphroaig-tynnyrissä, osa portviinissä. Edellisiä selvästi tummempi, vähän yrttinen tuoksu, olisiko vähän tunkkainenkin. Maku on parempi, pehmeää hedelmäisyyttä, nyt selvemmin savuakin. Ihan mukavaa. Session päätteeksi Mikko Koskinen kertoi Kyrön myyneen viime vuonna enemmän viskiä kuin giniä. Tastingkiin oli tuotu Kyrö's Choice, 100-prosenttisesti savuista ruismallasta, alkoholia 50,8 %, viisi vuotta bourbonissa, sitten kaksi vuotta Pedro Ximenezin sherry-tynnyrissä. Tuhti rukiinen tuoksu, varsin makea pehmeä maku, hillittyä savua, ei mitään lääkemäisyyttä tai jodia. Ehkä vaatisi vielä enemmän ikää, en nyt täysin innostunut. Mutta kiinnostavia juomia oli tarjolla jälleen kerran ja tilaisuus oli oikein hauska ja viihdyttävä.
