Suomalaisen Viskin Päivä 2023

 Suomalaisen viskin olemassaoloa on juhlittu jo kymmenkunta kertaa toukokuussa, mutta kertaakaan en ole aiemmin päässyt mukaan. Jotain estettä on aina ilmaantunut. Tällä kertaa onnistuin pääsemään paikalle ja samalla ensivierailu Iso Roobertinkadun Astoria-saliin. Entinen elokuvateatteri, hulppeat puitteet, paikalla noin 130 vierasta. Parin tunnin ohjattu tasting, tarjolla viisi kotimaisten tislaamojen tuotetta. Old Buckin Mika Tuhkanen ei pystynyt osallistumaan, muiden tislaamojen edustajat esittelivät tuotteet. Oikein mukava tilaisuus, totta kai. Viskien järjestys oli arvottu. 

Ensimmäisenä Olvin Helsinki Distillingin maissiviski Pioneer Corn. 51 % maissia, loput lähinnä ruista, pieni määrä ohraa. 43 % alkoholia, 6-vuotias, kaksi vuotta käytetyssä bourbonissa, sitten uuteen tammeen. Makeaa tuoksua. Makea on makukin, hedelmäistä, tyhjä jälkimaku. Kepeää, keksimäisyyttä.

Teerenpeliltä sitten Single Cask Aged 8 years Madeira Cask 54,9 %. Melko ruskea. Hillitty aromi. Maussa voimaa, suklaata, marjaisuutta. Makeutta tässäkin. Tislaamo kuulostaa varastoivan tynnyrinsä käytettyihin merikontteihin. Niiden lämpötilan hallinnasta käytiin mielenkiintoista keskustelua. 

Porilaisella Old Buckilla on jo myyttistä mainetta, mutta koskaan ennen en ole päässyt tuotteita maistamaan. Nytkään viskiä ei paljastettu etukäteen. Se osoittautui noin nelivuotiaaksi blendiksi kolmesta bourbontynnyristä, joista yhdessä on ollut aiemmin savuista Islay-viskiä. Vahvuus tasan 50 %. Tuoksu omalaatuinen, lääkemäinen, ihan kuin jotain happamuuttakin. Kuulemma tämä tuoksu on Old Buckissa lähes tavaramerkkisesti aina mukana. Makukin persoonallinen, yrttisyyttä, tervaleijonaa, makeutta. Ei ehkä session paras, mutta omaperäisin. Mielenkiinto kasvoi selvästi lisää Old Buckiin. On kuulemma pieni mahdollisuus, että tämä pullote päätyisi Alkonkin myyntiin. 

Valamon luostaritislaamolta 6-vuotias rommiviimeistelty turvesavuinen 58,5 %. Hyvin epämiellyttävä haju, palanutta autonrengasta, yleistä kumimaisuutta, miksei Fingerporin tyyliin kuminaistakin. Maku taas hedelmäinen, rusinaa, aika hyvä. Ehkä session paras tuoksusta huolimatta. Ei erityisemmin turvetta, salmiakkia, vihannestakin. Monimuotoisuutta ja tasapainoa on. 

Kyrön tislaamolta Amarone Single Barrel 48,5 %. Italialaisessa punaviiniastiassa siis viimeistely, käytössä unkarilaista tammea. Pelkkää ruista, tietysti. Hedelmäinen tuoksu. Makeaa makua, aika hillitty. Tämä oli puhdasta, mutta myös melkoisen tylsää, liian matalaprofiilista. 

Aika kapeahan suomalaisen viskin kärki vielä on, tislaamoja ei ole perustettu niin paljon kuin ehkä voisi odottaa. Verrattuna Pohjois-Amerikkaan ja muihin Euroopan maihinkin. Uusia yrittäjiä on kyllä tulossa ja varmaan näiltäkin esillä olleilta laatua on luvassa. Globaalia läpimurtoa ei vielä ole näkyvissä, vaikka Olvi, Teerenpeli ja Kyrö kertoivatkin vievänsä tuotteitaan noin 25 maahan.