Jalmari Helanderin Rare Exports oli positiivinen yllätys sitten, kun sen lopulta näin. Siitä huolimatta seuraava Big Game jäi tsekkaamatta. Sisu-uutuus kiinnosti jo Lapin sota -aiheeltaan, mutta enpä rynnännyt nytkään ensi-iltaan. Jotenkin omat leffamieltymykseni ovat kuitenkin lähempänä Kaurismäkeä kuin Helanderia. Mutta kun jenkeissä leffa veti kaupallisen läpimurron, niin vaikeahan tämä oli jättää katsomatta. Historia, maantiede ja uskottavuus puuttuu leffasta tyystin, mutta en toki niitä odottanutkaan. Yllättävän hidas, jopa leppoisa aloitus. Kun vauhtiin päästään, niin varsin hyvin rytmitys kulkee. Spagettiwesternien vaikutus ehkä selvintä. Kun moitin Rare Exportsin kohdalla naisten puutetta, niin tässä saadaan hyvin naispoweriakin. Jorma Tommilan kohdalla en voi unohtaa hänen menneisyyttään Jumalan teatterin paskanheittäjänä, mutta onhan suoritus vakuuttava. Erityisesti mieleen jäi rypyt silmien välissä alaotsassa. Humoristinen loppu Nätti-Jussin tyyliin on onnistunut, mutta rymistelyn päätteeksi ehkä kuitenkin jotain muuta olisi odottanut. Jos tässä on ensimmäinen suomalainen kaupallinen megamenestys, niin oikeaan osoitteeseen menee. Se jäi mietityttämään olisiko elokuvassa vahvasti esiintyvä Mimosa Willamo sukua Lapin sotaan keskeisesti liittyvälle eversti Oiva Willamolle. Googletus ei asiaa selvennä. Oivan veli Armas toimi kuitenkin elokuva-alalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No olihan tässä Tommilan vähän Kaurismäkeläinen loppulausahdus.
Lähetä kommentti