Avajaistilaisuudessa tuttuja alan hahmoja paikalla. Pienihän baari on, mutta kyllä asetelma nyt lupaavammalta vaikuttaa kuin Mikkellerin aikana. Join aluksi Factoryn Let Me Out -DIPAa, 8,2 %. Strata whirlpoolissa, kuivahumaloinnissa El Dorado, Simcoe ja Citra. Samea, kirpeää, trooppista hedelmää. Kuivaa, mutta myös jotenkin pistävää. Ehkä hopburniä, mutta jokin muukin tässä tökkii. Epäilin ensin Sabron kaltaisen humalan terroria, mutta siis jotain muuta häikkää tässä on. Prototype oli parempi monessa mielessä.
Seuraavaksi sosiaalisessa tilanteessa Stigbergetsin ja Omnipollon kollabo Uno 2, 8,0 %, 65 IBU. Sameaa, edellistä tummempaa. Herukkaa, täyteläistä. Paksua, makeahkoa, ei katkeroa. En innostunut, mutta periaatteessa ok.
Bileiden melskeissä satuin kuulemaan, että Etko ei olekaan siirtämässä tuotantoaan Herttoniemestä Vallilan Konepajalle. Jälleen kerran panimon tarvitsemaa lattiaa olisi pitänyt vahvistaa niin kalliisti, että tämäkin hanke hyytyi siihen. Henkilökohtaisesti musertava pettymys. Ehdin jo haaveilla huurteisista eläkepäivistä, kun Vallilassa piipahtaisin aina hakemassa Etkon growlerin viereiseltä Konepajalta. Bart, 16.5.2023.
2 kommenttia:
Kelpo kekkeri kertakaikkiaan sydäntä lämmittävässä seurassa ynnä atmosfäärissä; riemastuttavinta kuitenkin Montevideon kreivein pikakokous täydessä muonavahvuudessa, saatana!
Mitä tulee TK-yliluutnantin huurteisiin eläkepäiviin, tämän komjentin kirjoittaja ounastelee, jotta ei syytä huoleen; pulputtamoita tullee ynnä mennee mennen-tullen ennen noita päiviä, saatana!
Lähetä kommentti