Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 26. syyskuuta 2009
AleSmith IPA
Uuh, saattoi tulla uusi henkilökohtainen ennätys oluen kalleudessa. Sandiegolaisen IPAn pullo maksoi 22 euroa. Pullo ei ihan pieni, yksi pintti ja kuusi unssia, mutta pahasti kirpaisee. Oluen olisi hyvä olla juontiystävällistä ja sitä tämä on. Alkoholia IPAlle ihanteelliset 7,25%, hyvin hedelmäinen ja riipaisevan kuiva katkeroinen jälkimaku. Mutta ei ole parhaita juomiani IPOja, tuoreus puuttuu. Toisaalta raaka-aineissa ei ole säästelty, roteva mallasrunko tasapainottaa humalaiskua. Pullossakäyvä olut, mutta paljon hallitummin kuin skandinaavi-IPOissa, hiivaa ei suuria määriä mukana. Silti varsin samea, ideaalitilanteen IPA olisi kirkkaampi. Hyvin tasapainoinen, jos tätä olisi tuoreena tarjolla kohtuuhintaan, niin tästä olisi helppo ottaa toistuva olutnautinto. Näin kaukana, näissä olosuhteissa saattaa jäädä helposti kertakokeiluksi ja se on sääli. San Diego on nykyään yksi hienoimmista olutkohteista maailmassa, siellä olisi näppärä viettää vuosittain Suomen tylyimmät kuukaudet. Helsinki, Pikkulintu, 25.9.2009.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti