Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 14. syyskuuta 2009
James Ellroy: Suicide Hill
Viimeinen osa Ellroyn Lloyd Hopkins -trilogiasta ei juuri nouse edeltävän Because the Night -teoksen pohjanoteerausta korkeammalle. Alkupuolella on yllättävästi kepeää caper-romantiikkaa pankkiryöstöissä, varmaankin Ellroyn tuotannon humoristisinta osaa. Pian neuroottisuus ja painajaismainen väkivalta peittää kuitenkin harha-askeleen ja Ellroyn tuttu kuumeinen kerronta jyrää kaiken alleen. Väkinäisesti juttu kuitenkin rullaa ja Ellroy teki taatusti viisaasti, kun alkoi pian tämän jälkeen ottamaan etäisyyttä sijoittamalla tarinansa menneisyyteen. Los Angelesin paikallisväri on jälleen kerran tiheää, tällä kertaa keskiössä ovat mm. luksusprostituutio, rock, huumeet (Hopkins itsekin napsii amfetamiinia) ja uskonnolliset hörhöt.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti