Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Tuorlan Paronitar
Piikkiön ns. tumma olut on meripihkan värinen, hieman maltaisemman makuinen kuin vaalea, mutta ei suurta eroa ole. Poreilee kuin kasvisuutejuoma. Vetinen on päällimmäisin adjektiivi. Hyvin vaisu tuote. Omituisesti nimessä ei ole kahta o-kirjainta, vaikka vaalean version nimi on Parooni. Tämä on esimerkki pienpanimosta, joka tuo mieleen 1990-luvun surulliset suomalaiset panimoyritykset. Toki silloin laatuakin tehtiin. Mutta Tuorlan tapaista en kaipaa, laadukkaampaa ja monipuolisempaa olutta pitäisi syntyä. Ostopaikka Helsinki, Eat & Joy Maatilatori (hieno kauppa, mutta onpa puistattava englannin ja suomen kielen yhdistelmä nimessä).
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti