Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Goose Island Pere Jacques 2009
Punaista belgikamaa Illinois'sta. Happamuus kevyttä, ei ole tuoretta eikä raikasta. Varsin täyteläinen runko kuitenkin, mallasta on keitoksessa kunnolla. Jää kuitenkin vähän pahviseksi, humalaa ei ole mainittavasti. Ei tämä erityisen belgityyliseltä vaikuta, mutta ehkä havaintokykykin jo heikkenee tiukkatahtisessa sessiossa. Muutaman illan Helsingin baareja haravoineena täytyy kyllä taas kerran hämmästellä oluttarjontaa. Tukholma ja Kööpenhamina saattavat olla vielä kovempia, mutta onhan helsinkiläinen monipuolisuus ihailtavaa. Oluttuotannon intensiivisimmillä alueilla päästään syvemmälle, mutta Helsingin valikoiman laajuus on upea osoitus olutkulttuurin voimasta. Täällä on kaikki merkittävät suuntaukset kattavasti edustettuna, puuttuu vain vielä vahvempi kotimainen läsnäolo, lisää paikallisia kansainvälisen tason laatupanimoja pitäisi saada. Ja juuri tätä miettiessäni vielä yksi uusi helsinkiläinen laatubaari avasi ovensa Alppilassa, Maltainen Riekko. En sitä silloin vielä tiennyt, mutta seuraavana päivänä pääsin paikalle. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 3.9.2009.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti