James Ellroy kuulemma kirjoittaa koko perheen romaaneja. Jos perheen nimi on Manson. Huonoa huumoria, mutta kyseessä on silti ehkä merkittävin elossa oleva rikos-genren alla operoiva kirjailija. Edellinen lukemani teos This Storm oli kakkososa uusimmassa kvartetissa, mutta ikämies Ellroyn ote rönsyilee. Tämä 2021 ilmestynyt romaani on erillisteos, jossa on fokuksessa libanonilaistaustainen Freddy Otash 1950-luvun Los Angelesissa. Kyseessä on todellinen henkilö, joka on vilahdellut aiemminkin Ellroyn tuotannossa. Otash oli korruptoitunut poliisi, yksityisetsivä, yleinen fikseri ja skandaalilehtien törkyaiheiden kaivelija.
Ellroyn koko ajan pelkistynyt tyyli on tavallaan hienoa ja tässä teoksessa se tuntuu taas äärimmilleen viriteltyltä. Pientä väliteoksen henkeä tässä silti on. Otash oli kuitenkin pikkupeluri, vaikka romaanissa sählää senaattorien ja Nicholas Rayn kaltaisten Hollywood-ohjaajien seassa. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Ellroy projisoi henkilökohtaiset fantasiansa Otashiin. Otash harrastaa seksiä sekä 21-vuotiaan Elizabeth Taylorin että Joi Lansingin kanssa, yhtäaikaa.
Vaikka tarina on kunnianhimoisempiin aiempiin romaaneihin verrattuna pienimuotoinen, niin juoni on varsin monimutkainen. McCarthyn kommunistivainot nousevat keskiöön. Seksi vähenee vähitellen, väkivalta lisääntyy. Jopa Stalinin 1940 kiduttama ja murhaama teatterihahmo Vsevolod Meyerhold pyörii tarinan kuvioissa taustavaikuttajana. Otash järjestää kulissivaimon homouttaan piilottelevalle Rock Hudsonille. Anekdootteja tai omalaatuisia sivujuonteita riittää. Muuan sivuhenkilö on lentoemäntä, joka menestyy naisten 10-ottelussa Helsingin olympialaisissa 1952. Hän sattuu olemaan trans-henkilö, joka ennen kisoja on käynyt leikkausoperaatiossa Malmössä. Otash ehtii panna häntäkin ja vajoaa sitten homofobisena masennukseen. Naisten 10-ottelua ei tietenkään ollut olympialaisten ohjelmassa silloinkaan. Yksi niljakkaimmista henkilöistä on pornovalokuvaaja Arvo Jandine. Nimi kuulostaa hieman suomalaiselta, syntymäpaikaksi mainitaan Bumfuck Nebraska, ei mainintaa etnisestä taustasta.
Lopussa romaani muuttuu varsin hilpeästi jopa whodunitiksi sarjakidnappaajaraiskaaja Caryl Chessmaniin liittyvän copycatin myötä. Myös Chessman oli tietysti todellinen henkilö. Monitoimimies Otash on myös Kennedyn sutenööri ja huumeiden välittäjä. Kyseessä on siis senaattori John F. Kennedy toukokuussa 1955. Samaa miestä presidenttinä arvostettiin sittemmin globaalisti, mutta Ellroy riisuu nilkiltä viimeisetkin kunnian rippeet. Kindlesta ottamassani sivun kuvassa kertoja Jack on samainen Kennedy, aiheena Kuuban diktaattori Fulgencio Batistan lemmikkihai Himmler. Tällaiset aivan hillittömät irralliset heitot ovat parasta Ellroyta. Ei Widespread Panic ole Ellroyn paras ja lukukokemus oli välillä hieman puuduttava, mutta tylsäksi tätä kirjailijaa ei voi moittia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti