Drew Goddard: The Cabin in the Woods

 En ole aktiivisemmin seurannut kauhuelokuvan kehitystä George A. Romeron ja brittiläisen Hammer-studion huippuaikojen jälkeen. Uudemmista ovat parhaiten ehkä mieleen jääneet Kubrickin Shiningin ohella David Cronenbergin omituisuudet, Sam Raimin Evil Dead, Stuart Gordonin Re-Animator, ehkä jokin muukin. 90-luvulta lähtien Hollywoodin peruskaava genressä on tainnut olla Carpenterin Halloweenin muunnelmat, joukko nuoria kauniita ihmisiä harrastavat seksiä arveluttavassa ympäristössä ja yliluonnolliset limanuljaskat alkavat silpomaan nuorisoa. Olli Soinion Kuutamosonaattikin kuului tähän lajiin. 10 vuotta sitten valmistunut Cabin in the Woods starttaa tämän tyylisuunnan puhdasoppisena edustajana, mutta kääntyykin sitten metasatiiriksi koko genrestä. Viittauksia tähän suuntaan tulee jo heti alussa, kun Berlin Station -vakoilusarjasta tuttu Richard Jenkins ja Bradley Whitford lähtevät valkopaitaisina keski-ikäisinä toimistorottina sorvin ääreen. Elokuva on taatusti täynnä homageja alan aiempiin tuotoksiin, mutta itse en niitä kovin hyvin tunnista. Varsin näppärästi elokuva etenee, dialogissa on rapeutta ja juoni ei tosiaan ole aivan tavanomaisimpia. Itse en tästä lajista jaksa innostua, mutta katsoin kyllä leffan sujuvasti loppuun.

Olari Mic Check!!! California IPA

 Juuri kun Ilkka Sysilän kanssa ennakoimme tylyä kävelyrupeamaa piikkilankakujaa myöten takaisin rautatien varteen, Ville Leino tarjosi autokyytiä Otaniemeen metrolinjan viereen. Sehän sopi erinomaisesti ja pääsimme ripeästi sivistyneemmille kulmille. Ville tarjosi vielä helatorstaina harmittavasti maistamatta jäänyttä California IPAa, joten ratkaisu oli kaikin puolin miellyttävä. Samalla tuli nähtyä auton ikkunasta itselleni eksoottisia Espoon maisemia. Kalifornia-IPAssa 7,2 %, Strata ja Idaho 7. Hieman samea, kissanpissaa ja herukkaa tuoksussa. Sitrusta on, hyvin kuiva olut, myös jälkimaun katkeruus kunnossa. Oikein hyvää kamaa jälleen Olarilta. Espoo, Olari, 15.5.2021.

Tired Uncle Prost! For Uncles

 Tired Uncle avasi taproominsa ja terassin condemned-tuomion saaneilla Keran halleilla Espoon syvässä lännessä. Päätimme Ilkka Sysilän kanssa hurauttaa paikalle paikallisjunalla. Itsehän olin käynyt panimon kaupassa jo talvella, joten tiesin karun kävelymatkan Keran asemalta pitkin Auschwitz-tyylistä piikkilankakujaa. Epävakaassa hieman hiostavassa kesäsäässä tallusteluun tuli vielä uusia sävyjä. Taproom olikin sitten hieman yllättäen eri hallissa kuin panimo. Ulkona karuhkosti sisustettua terassia ja sisäpuolella baari. Ilkka jäi varaamaan terassilta paikkaa ja itse menin tilaamaan. Melkoista jonoa avauspäivänä, paljon oli syöjiäkin ja hanoissa vaahtoavuushäikkää. 

Tilaaminen kesti siis melko kauan ja Sysilä oli päätynyt Pien-craftmoguli Erkki Hämeen pöytään. Neipaboi-Eki oli menossa padelia pelaamaan viereiselle areenalle. Itselleni ainoa uutuusolut hanassa tämä Prost!, joka melkoisen harvinaisesti Suomessa on asemoitu tyylillisesti dortmunder exportiksi. En muista aiemmin kotimaisen pienpanimon luokitelleen oluttaan dortmunderiksi, Ruotsissa kyllä viime aikoina useitakin tapauksia. 5,5 %, puhdasta ja kirkasta, maltainen täyteläinen lager. Ei juuri katkeroa, mutta toimi silti oikein hyvin kuivaa kurkkua kostuttamassa. Otimme Ilkan kanssa vielä tutut IPAt Kera ja Uncle Frank, mutta pitkä jonotusaika alkoi rasittamaan toistuessaan. Pöytään saapui kuitenkin Espoon olutmerkkihenkilöt Kari Ylänne ja Ville Leino keskustelua virittämään, joten viihtyvyys pysyi korkealla tasolla loppuun asti. Espoo, Tired Uncle, 15.5.2021. 

Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale

 Toinen kellariolut Fuller'sin taannoisesta Past Masters -sarjasta vuodelta 2019. Edellistä makeampi ja vähemmän täyteläinen, luonnollisestikin, koska vahvuutta vain 7,5 %. Hyvää oli tämäkin.

 

Loppukaneetiksi vielä muutama sana session lämmittelymysteerioluista, jotka Peter oli saanut Olarilta growler-pulloihin koodinimillä Tähti, Kahvipapu ja Sieni. Tähti oli kirkas ja keskiruskea. Tuoksussa trooppishedelmäisyyttä, maku on kuivemman hedelmäinen ja pihkainen. Tämä osoittautui tuoreimmaksi Hopz ’N The Hood -versioksi. Kahvipapu oli sameampi ja yrttisempi tuoksu. Sitrusta ja trooppistakin hedelmäisyyttä. Kuivahkoa NEIPAisuutta. Hieman yllättäen tämä oli mandariinipyreinen Tail Grab. Sienessä oli jotenkin tunkkaisempi tuoksu, mutta parempi kuiva maku. Appelsiinia maussa. Tämä oli hämäävästi uuden California IPAn ja Ostarin Rokkitähti -pilsin sekoitus. Hämmentävää. 

Fuller's Imperial IPA 2017

 Vintage Ale -session ekstrana Peter Tammenheimon varastoista vuoden 2017 imperial IPA, jonka cask-versiota join aikoinaan tuoreena. Ei tietenkään enää IPA-luonnetta vaan old alea. Mahonkia, mallasta, kuivaa hedelmiä, intensiivistä, massiivinen olut. 10,5 %, tämä on muuttunut barleywine-tyyliseksi ja ainakin tässä kontekstissa toimi hienosti.

Fuller's Vintage Ale 2015-2020, vertailutasting

 Kevään kolmas vertailumaistelusessio Fuller'sin klassisen alen uusimmista vuosikerroista. Peter Tammenheimolla oli varastossaan näistä viisi ja Kusti Ollikainen onnistui hankkimaan myös hankalammin saatavissa olevan 2017-version. Tämä tuntui etukäteen mahtavalta tilaisuudelta ja kyllähän se elämysmielessä sitä olikin. Itse vertailu oli kuitenkin todella haastavaa itselleni ainakin sosiaalisessa tilanteessa. Erot tuntuivat pieniltä ja oli vaikea saada otetta kunkin vuosikerran ominaisuuksista. Oluet sekoittuivat helposti toisiinsa. Jonkinlaisia eroja tietenkin oli ja jotain raportoitavaa syntyi. Vaikka maltaat ja humalat vaihtuvat vuosittain, Vintage Alella on vuodesta toiseen selvä oma makunsa, johon varmaan vaikuttaa eniten käytetty hiiva. 

Oluiden ulkonäössä ei eroja käytännössä ollenkaan. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, keksiä, marmeladia, toffeeta, pihkaa, siellä täällä sitruksisia ja trooppishedelmäisiä vivahteita, pehmeää katkeruutta. Näitä vivahteita löytyy hyvin, aromeissa on sherryn ja portviinin mieleen tuovia tuoksuja. Vuoden 2015 versio oli varsinkin ensimmäisellä maistelukierroksella selvästi joukon vaisuin. Vanhimpana siitä oli aromit haihtuneet eniten ja makukin tuntui paljon muita kepoisemmalta. Yllättävästi sitten vuoden 2016 olut oli huomattavan monimuotoinen ja Peter ja Kusti arvioivat sen koko joukon parhaaksi. Merkillistä siis yhdessä vuodessa tapahtunut heikkeneminen. Tykkäsin itsekin tästä, mutta vuoden 2018 ale oli ehkä sittenkin vielä nautinnollisempi pähkinäisessä luumuisuudessaan. 2017 sisälsi ehkä eniten trooppisia hedelmiä ja se jäi yksipuolisemmaksi parhaan kaksikon jälkeen. 2019 ja 2020 olivat erittäin hyviä, mutta ehkä niistä puuttui samettinen pehmeys vanhempien yksilöiden rinnalla. Tilannetta hämmensi vielä, kun vuotta 2015 saatiin syvemmältä pullosta. Sieltä tulikin mukaan täyteläisempiä vivahteita ja sekin nousi samalle viivalle muiden tasolle. Ei siis mitään kovin selvää johtopäätöstä, Epäilen, että toinen tasting saattaisi tuottaa täysin erilaisia arvioita. Mutta oikein mielenkiintoinen tapahtuma siis jälleen.

 

Pien Party Posse

 Viimevuotiseen tapaan päätimme avata Ilkka Sysilän kanssa koronakesän terassikauden Olarin Panimolla Otaniemessä. Upea sää, upea tunnelma, mutta tällä kertaa ei hanassa uutuuksia, joten nautimme täysin siemauksin ilman arviointipaineita Nosebonea, Ostarin Rokkitähteä, Märichelloa,  All Fogged Upia ja Tail Grabia. Tapasin terassilla pitkästä aikaa Oulun yliopiston aikaisen kurssikaverini ja saapuipa paikalle sitten craft-skenen merkkihenkilötkin Tammenheimo ja Häme. Harmittavasti siis uusi Mic Check!!! California IPA tarjolla vain growler-myynnissä. Ilman kuljetuskapasiteettia (kassia) en ottanut growleria mukaan, mutta metromatkan toisessa päässä otin lyhyemmälle matkalle litran lekan raahattavaksi kouraotteella Pien Brewpubin uutuutta.

Party Posse on NEIPA, 7,0 %, Citra, El Dorado ja Strata. Sameaa kaunista olutta, kunnon vaahtomuodostustakin. Tuoksu ei ole kaikkein intensiivisintä, ehkä vaahto leikkaa nyt aromeja. Vähän yrttisempää hedelmäisyyttä, bensaa, mutta sitruksiset tai trooppiset vivahteet lähes piilossa. Maku on pehmeän sitruksinen, hyvin kuiva, matala hiilihappotaso. Kuivuus jatkuu hyvin takamatkallekin kerryttäen mukavaa peräkärryä. Tupakkaa, ehkä marijuanaakin Stratan tyyliin, tässä on hienovireisiä vivahteita hedelmäisyyden sivussa. Tykkään edelleen Pienin IPA-tyylistä, tässä ei ole modernissa koulukunnassa paljoa parannettavaa. Ymmärrän, että humalien saatavuus vaihtelee koko ajan, mutta jonkinlaista vakiotuotetta voisi jo panimolta odottaa. Ostopaikka Helsinki, Pien Brewpub.

Kvarken Fisherman's Smoked

Viimeinen Kvarkenin näytepakkauksen maistamattomista oluista on rauchbier, 6,2 %, 38 EBU. Tummanruskea olut, paljon kuohkeaa vaahtoa. Tuoksussa ei juuri savuisuutta, hieman maitoista happamuutta. Maku on pehmeän hedelmäinen, ei todellakaan savuinen. Paneutuneesti maistellessa lievää mausteisuutta löytyy, lakritsan tapaista, mutta ei tosiaan savua. Jos unohdetaan savu, niin ihan miellyttävää tummasävyistä olutta tämä on, kypsää hedelmäisyyttä, hyvä maltaisuuden ote sivussa, ei liikaa makeutta. Jälkimaku on lyhyt ja varsin olematon. Kuivahko tumma vahva lager tai brown ale, miten vain.  Hämmentävästi nimetty olut siis, mutta muuten kunnon tavaraa.

Kvarken Mild Ale

Jatkoa Patrik Willförin näytepaketin tutustumisessa. Nyt vuoroon setin kevein olut, mildissa on 3,5 %. Taas Brewers Limited -sarjaa, näkyypä olevan Small Batch No. 1. Varsin tummaa, tumman ruskeaa, heikohko vaahto. Leipäinen, talkkunainen, maltainen tuoksu, mukana hieman paahteisuuttakin. Maku on varsin pehmeä, hillitty hiilihappotaso, maltaisuus esillä eniten, ruismaista leipäisyyttä tulee hivenen mukaan. Ohut runko tietysti, mutta makua on runsaasti. Ei käänny makeaksi, pysyy kuivana. Oikeaoppisesti jälkimakua ei ole yhtään, mild'han viittaa juuri siihen, ei katkeruutta. Onpa tyylipuhdas tuote, juuri sellainen, joksi mildin olen aina mieltänyt olevan. Caskaus vielä tähän pehmentäisi ja syventäisi sävyjä. Selvästi Kvarkenin vakuuttavin tuote tähän mennessä.

Stallhagen 24/7 Session IPA

Peter Tammenheimo oli vieraillut Ahvenanmaalla Stallhagenin panimolla ja toi pikkujäynänä tuliaisena näytteen panimon osaamisesta. Ympärivuorokautiseen käyttöön tarkoitettu sessio-IPA, vain 2,8 %, Cascade ja Rakau, EBU 25. Tuoksu on esanssisen makea, vähän tunkkainenkin, syksyn kuolleiden mätänevien lehtien aromia. Maku on polkupyörän sisärenkaan kumia lähenevä, kuivaa nihkeää vetoa, ohut maltaisuus hieman tuntuu taustalta. Kun Stallhagen ei saa normioluitaan toimimaan, niin oli odotettua ettei se onnistu minimaalisella sessiotasollakaan. Näin todellakin on. Perunakellarin maatunutta juuresmaisuutta juoma tarjoilee kauttaaltaan. Oluen nimeksi sopisi osuvammin 0/0.

CoolHead Infinite Haze V2

Samaan aikaan tarjolla jo kakkosversio Infinite Hazesta, samat 6,8 %, tässä humalina Australia-vetoisesti Vic Secret, Galaxy ja El Dorado. Ehkä aavistuksen tummempi. Mausteisempi tuoksu, jotain kirpeämpää ehkä. Maku on pehmeämpi ja täyteläisempi, aavistuksen makeampi. Silti jälkimaku katkera ja kuiva. Suhteellisen samanlaisia silti. Hyvä kaksikko nyt CoolHeadiltä, vaikka ei vielä Suomen huipputasolle näilläkään palata. Kuvassa oikealla.  

Edelleenkin suurin osa Paneman hanoista pelkkää CoolHeadiä ja siis käytännössä karkkisoureja. Käsittääkseni kyseessä ei ole kuitenkaan pysyvä degeneraatio vaan koronatilanteen sanelema käytännön ratkaisu. Baari ei ole muuttumassa pelkäksi CoolHeadin outletiksi, vierailijoita on tulossa jatkossa huomattavasti enemmän, toivottavasti palataan vanhaan malliin. Panema, 12.5.2021.

CoolHead Infinite Haze V1

Paneman terassilla vain aurinkopaikkoja hellepäivänä, ei pysty istumaan auringossa, joten sisätila oleskeluratkaisu. Yllättävän väljää baarissa, ilmeisesti muut paikat vetävät nyt ihmisiä, tai sitten minimaaliset aukioloajat eivät houkuttele ollenkaan. Ehdin kyllä havaita, että Vaasankadun baarien terassit pullistelivat täysinä. Tuusulasta uutta NEIPAa, 6,8 %, humalina tässä ykkösversiossa Citra, Mosaic ja Centennial. Ruman samea, mangon tuoksua.  Mehuisaa makua, kuivaa silti, katkeroakin kunnolla. Aika hyvää tuoretta kamaa, vaikka ehkä vähän hartsia seassa. Kuvassa vasemmalla. Panema, 12.5.2021.

Kvarken Czech Pils

Brewcats-kollabon jälkeen Kvarkenin soolona tekemä tšekkipils, 5,1 %. Tämäkin Brewers Limited -sarjaa. Samea on tämäkin olut, mutta ei niin samea kuin Zen Pils. Melko neutraali tuoksu, maltaisuutta hennosti. Maku on pyöreän pehmeä, hyvä hiilihappotaso, ruohoinen mallas hallitsee, lievästi myös hedelmäisyyttä. Onkohan Kvarkenin käyttämissä tšekkihumalissa jotain moderneja hedelmäisiä lajikkeita? Tämä on ehkä tasapainoisin session kolmesta pilsistä, mutta tästäkin puuttuu pilsin lähes keskeisin ainesosa, katkeruus. Se on harmi, kun IPAan Kvarken sai kunnon takapotkun. Hyvää tavaraa tamä kuitenkin on, vaikka ei ehkä nouse vielä valtakunnan kärkipilsien joukkoon.

Kvarken Brewcats Zen Pils

Enpä ole huomannutkaan, että Brewcats / Tytötkin panee ovat käyneet Kvarkenilla. Tuloksena pils, 5,3 %. Huomattavasti sameampi pils kuin aiempi Svallka, jopa kellerbier-tasoa. Heikompi vaahto, tuoksu on nyt viljainen ja lievästi hedelmäinenkin. Maku on hieman sitruksinen, raikas, maltaisuus tuntuu, mutta kokonaisuus on makeahkon hedelmäinen. Jälkimaku jää tyhjäksi, mutta IPL-mielessä tämä on puhdasta jälkeä, vaikka ilmeisesti käytössä ollut tšekkihumalia. Täyteläisyyttä saisi olla enemmän, mutta nyt hiilihappotaso on kohdallaan, tykkäsin enemmän kuin Svallkasta.

Kvarken The Blacksmith IPA

Myöskään tämä Kvarkenin IPA ei ole aivan tuntematon. Join sitä pikaisesti viime vuoden Lakeuden Panimojuhlilla, mutta nyt paneutuneempi testaus. Lupaavat numerot 6,7 % ja 70 IBU, parasta ennen 25/01/22, ei siis ehkä aivan tuoretta. Citra ja Mosaic. Panimon Brewers Limited -sarjaa, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Vierailijana kotipanija Kim Smeds. Hieman samea keltainen ulkomuoto, enemmän west coast -näköä kuin NEIPAa. Tuoksussa yrttejä ja pihkaa, vähemmän sitrusta. Maku on hedelmäisempi, kuivaa sorttia, mutta enemmän brittiläistä geneeristä hedelmäisyyttä kuin sitrusta tai trooppisempaa vivahdetta. Maltaisuus on myös hyvin esillä, riittävää täyteläisyyttä on, mutta ei kovin paljon raikkautta. Pihkalla jatketaan kohti jälkimakua, joka on ilahduttavan katkera, tässä on kunnon takapurentaa. Onneksi tuoksun yrttisyys ei kertaannu maussa, kyllä tämä on ihan kunnollista vanhan liiton IPAa.

Kvarken Svallka Modern Pils

Kvarken Breweryn Patrik Willför oli huomioinut Janne Keskisarjan ja Micael Näsen sissimarkkinointi-iskun vappua edeltäneeseen tastingsessioon. Tai ehkäpä koko operaatio oli mastermaindattu Merenkurkun rannoilta käsin. Joka tapauksessa tämän tulivalmistelun vanavedessä saapui sitten varsinainen rintamahyökkäys, näytepaketti bloggaajalle Kvarkenin tämänhetkisestä tuotepaletista. Olen arvioinut aiemmin blogiin kuusi Kvarkenin olutta ja merkillepantavasti mukana olivat myös nämä oluet. Päinvastoin kuin monet muut modernit panimot Kvarken ei siis näytä tekevän kertakeittoja. Kaikki tehdyt oluet pysyvät tuotannossa. Tai lähes kaikki, näkyy Ratebeerista ja Untappdista löytyvän muutama muukin olut kuin nyt saapuneet. En nyt aio näistä aiemmista (Smuggler Golden Ale, Lighthouse Watchman Pilsner. Tax Relief Session IPA, Home Port Porter, The Baker Rye Ale, Baywatch Witbier) kirjoittaa, jos makuarviot vastaavat aiempia. Mutta mukana oli uusiakin lanseerauksia. Ensimmäisenä kesäisessä illassa maistoon modern pils, 5,4 %, yhteistyö Moikipään ravintolan Strand-Möllen kanssa. Kovasti poreilevaa kirkasta kultaista olutta, hyvä vaahtokerros. Tuoksu on tuhdin maltainen. Maku on varsin hiilihappoinen, kuivan maltainen, keksinen, mutta ei yhtään hedelmäinen. Ei tietysti saakaan olla, tai ainakaan tarvitse. Hiilihappojakin saa olla pilsissä tuntuvasti, mutta tässä niitä on kyllä selvästi liikaa. Maltaan täyteläisyys ei pääse sen takia kunnolla esiin. Myöskään jälkimaku ei ole pilsmäisen katkera, joten aika vaisuksi kokonaisuus nyt sitten jää.

Maistila Mouru Belgian Strong Ale

 Vielä klo 17:n kohtalokkaan kellon kumahdusten ahdistamana ostin oululaista vahvaa belgialea pullosta, normioloissa tähän tuskin olisin tarttunut ainakaan näin aikaisessa vaiheessa. Taas esimerkki siitä, että rajoitettu päihdesaatavuus johtaa ylilyönteihin. Pystyin pyöräilemään takaisin ongelmitta, mutta onnettomuusriski oli varmaankin lisääntynyt. One Pintin pullokaapissa oli tätä runsaasti tarjolla, mutta pullossa hämmentävästi parasta ennen 02/2021. 35 IBU, 10,0 %, joten tuskin tuoreus tässä tyylissä olennaisinta. Kypsää hedelmäisyyttä tuoksussa, kuivattujakin hedelmiä, vähän mausteita. Maussa makeaa hedelmäää, mutta vähän tunkkaisuuttakin. En oikein tykkää, ei monimuotoisuutta. Ehkä tämä oli jo tosiaan ohittanut parhaat päivänsä. One Pint, 10.5.2021.