Texas - Oklahoma - Kansas - Missouri - Arkansas 2025, yhteenveto

Keskilännen eteläosat eivät varmaan ole USA:n muodikkaimpia matkakohteita. Eipä koko USA ole kovin muodikas kohde tällä hetkellä. Itse olen kuitenkin jo pitkään halunnut käydä tällä alueella. Reitti noudatti karkeasti noin 15 vuotta vanhaa matkasuunnitelmaani, mutta ei kokonaan. Vanhassa suunnitelmassa olisin ollut pitemmän aikaa Dallas/Fort Worth -alueella ja roadtrip olisi ulottunut enemmän itään, olisin yöpynyt Missourin Springfieldissä ja Arkansasin pääkaupungissa Little Rockissa. Reitti muuttui, kun tajusin Cadillac Ranchin olevan suhteellisen lähellä Amarillossa. Kiersin siis lännempää Lubbockin ja Amarillon kautta. Mukaan tuli vielä pohjoisesta Kansasin Wichita, joka vaikutti mielenkiintoiselta olutkaupungilta. Dallasin ja Fort Worthin päivistä täytyi sitten nipistää pois. Kaksi viikkoa on mielestäni sopiva kesto mannertenvälisessä matkailussa. Kerran olen tehnyt kolmen viikon Kalliovuorten rundin, mutta oli jo vähän liikaa. Matkapäätökseen juuri nyt vaikutti pari tekijää. Päivätöiden loppumisen takia aikaa tosiaan on, ei tarvitse laskea lomapäiviä. Kolme vuotta sitten olin Buenos Airesissa ja Montevideossa Ville Leinon ja kolmannen henkilön kanssa. Ville joutui palaamaan Suomeen etuajassa ja hänen paluumatkallaan oli pitkä välilasku Dallasissa. Ville ehti lyhyessä ajassa tsekata Kennedyn murhamuseon ja useampia olutkohteita ja suositteli vierailua. Mielenkiinto virisi uudelleen ja kaivoin vanhat suunnitelmat esiin. Lisäksi aloin epäillä, että Finnair saattaa lopettaa suorat lennot Dallasiin. Oli syytä toimia nyt. 

Mitään ihmeempiä luonnonnähtävyyksiä ei tällä seudulla ole. Tosin Amarillon lähellä on Palo Duro Canyon, mutta siitä kuulin vasta jälkeenpäin. Saatoin jopa ajaa sen hännän yli. Texas, Oklahoma ja Kansas olivat hyvin tasaista aukeaa, vasta Arkansasissa oli mäkiä ja puita. Näyttävin osuus oli Ozark National Forest vähän ennen Fayettevilleä. Alueella on intiaanisotiin ja suuriin karjanajoihin liittyviä nähtävyyksiä, mutta niitä en tutkinut. Mielenkiintoisin ehkä liittyy Washita-joen verilöylyyn, jota kuvataan Arthur Pennin elokuvassa Little Big Man. Kulttuurihistoriallisesti matkan kohokohtia olivat ilman muuta Kennedyn murhapaikka ja Cadillac Ranch. Lubbock ja Tulsa ovat tunnettuja musiikkikaupunkeja, mutta Tulsan konsertti ei ollut kummoinen. 

Kaupungit olivat varsin suuria, mutta keskustoissa näkyi ihmisiä hyvin vähän, jopa Dallasissa. Autoja kyllä oli sitten tiet täynnä, moottoriteillä valtavasti rekkoja. Kaupungit myös hyvin samantyylisiä, muistikuvissa sekoittuvat toisiinsa. Yöpymiskaupungeista vain Fayettevillessä oli jotain persoonallisempaa. Oluttarjontaa oli runsaasti, enemmän kuin ehdin tsekata. Laatu ei ehkä ollut yhtä korkea kuin viimevuotisella Bostonin alueen kierroksella. Join taaskin pääosin IPAa, ehkä tämän alueen vahvuudet voisivat olla muissa tyyleissä. Ihan kehnoa olutta ei tainnut kuitenkaan tulla vastaan yhtään. Laskuni mukaan 127 olutta tuli juotua kahdessa viikossa, se on yllättävänkin paljon. Sain hoidettua monta siirtymää jo aamupäivän aikana, joten oluenjuonnille jäi yhdenkin yön paikoissa hyvin aikaa. Panimovierailuja tasan 50, sekin on todella paljon, kolme ja puoli päivässä keskimäärin. Parhaita olivat ehkä Manhattan Project, Celestial, Skydance, False Idol, Mad Rooster ja viimeisen illan Equal Parts. False Idolissa ja Equal Partsissa en siis käynyt, mutta niiden oluet olivat parhaita. Ja kuten aiemmin jo kerroin, maileja tuli ajettua 1669, eli 2687 km.