Duke Robillard @Savoy

Duke Robillardin nimen olen tietänyt "aina", joten ostopäätös konserttiin oli helppo. Hänen levyjään en ole kuitenkaan hankkinut, poikkeuksena Fabulous Thunderbirdsin Walk That Walk Talk That Talk, jolla hän korvasi Jimmie Vaughanin. Robillard keikkaili takavuosina usein Suomessa, mutta en ole niihinkään osunut. Viimeksi kävin Savoyssa katsomassa The Paladinsia kahdeksan vuotta sitten. Istumapaikkateatteri ei ole paras mahdollinen areena rytmimusiikin esittämiseen, mutta tähän oli tyytyminen. Yllättävän paljon yleisöä, varsinkin naisia. En uskonut, että kitarablues kiinnostaa näin paljon. Ikäjakauma oli tosin kallistunut kokeneempaan päähän. 

Tiesin, että Robillard on 77-vuotias, mutta hätkähdin silti, kun mies saapui lavalle kävelykepin avulla. Rumpali, basisti, kosketinsoittaja ja kaksi saksofonistia. Ilmeisesti eurooppalaisia, bändi oli harjoitellut edellisenä päivänä. Ilmeisesti koottu vain Helsingin ja seuraavan päivän Belgian keikkaa varten, ei pitempää Euroopan rundia nyt. Kaksi tunnin mittaista settiä, välissä puolen tunnin tauko. Robillardilla tuntui olevan vaikeuksia virittää kitaraansa, alussa muutamassa kappaleessa se kuulosti suorastaan huonolta. Viritystaukoja oli loppuun asti, mutta onneksi kitara pysyi paremmin kuosissa.

Robillard soitti puoleksi istuen pitkältä uraltaan omia biisejä ja blues-klassikkoja. Lähes puolet lauloi komeaääninen kosketinsoittaja Damien. Yllättävän verevästi irtosi Robillardin omakin laulu. Toki mies on ensisijaisesti kitaristi, aikoi tulla haudatuksikin sen kanssa. Hyviä biisejä, mutta harmikseni en tunnistanut oikeastaan yhtään. En edes Tom Waitsin Make It Rainia, vaikka se on omistamallani Real Gone -levyllä. Robillard on siis ehtinyt olla kaiken ohella myös Waitsin kiertuekepittäjänä 2006. Oikein hyvää perinnemusiikkia, vaikka tähden hauraus olikin jo selvästi havaittavissa. Alan suuret nimet vanhenevat väistämättä, nyt on viimeisiä aikoja nähdä heitä.