Matti Salo julkaisi 1982 Seinä vastassa -nimisen pikkukirjan, joka on film noirin ylittämätön aarreaitta tiiviissä informatiivisuudessaan. Kirjan pääosa keskittyy kuvaamaan niitä film noireja, joilla on julkaistu kirjallinen taustateos. Toisen puolen kirjasta täyttää hakemisto, jossa luetellaan ohjaajittain noir-leffoja. Jos Salo piti teosta merkittävänä, sen kohdalla luetellaan näyttelijätkin. John Sturgesin kohdalla Mystery Street vuodelta 1950 saa tällaisen huomionosoituksen. Jos elokuva on todella merkittävä, Salo liittää vielä kuvaavan luonnehdinnan teoksesta, yleensä sitaatin. Mystery Streetin kohdalla on sellainenkin, sitaatti Gavin Lambertin kritiikistä. Salo siis arvosti kovasti tätä elokuvaa, vaikkei sillä kaunokirjallista pohjaa olekaan. Niinpä olen yli 40 vuotta yrittänyt turhaan nähdä tätä leffaa. Nyt huomasin sen olevan kokonaisena netissä, vieläpä erinomaisena kopiona.
John Sturges oli tuottelias ja arvostettukin ohjaaja, jonka tunnetuimmat elokuvat ovat westerneja tai The Great Escapen kaltaisia trillereitä. Ei siis noirin suuria nimiä, vaikka Salo tunnistaa seitsemän Sturges-ohjausta noiriin kuuluviksi Mystery Streetin ohella. Mystery Street on harvemmin noireja väsänneen MGM:n tuotanto, jonka kuvaaja oli ehkä kaikkein legendaarisin noir-kameramies John Alton. Käsikirjoittajina Sydney Boehm ja myöhempi ohjaaja Richard Brooks. Boehm kirjoitti mm. noir-klassikot Side Street, High Wall, The Big Heat, Rogue Cop ja Violent Saturday. Brooksin CV:ssä on mahdollisesti vielä kovempaa kamaa kuten The Killers, Brute Force, Key Largo, Deadline USA ja äskettäin näkemäni $. Näyttelijät suhteellisen tuntemattomia, mutta tässä varsin jäykistelevää poliisia esittävä Ricardo Montalbán ja Janet Leigh -tyylisesti uhria pikaisesti näyttelevä Jan Sterling tekivät pitkän uran.
Kuvattu paikan päällä Bostonissa, Cambridgessa ja Cape Codissa. Harvardin yliopistoa puffataan lähes hilpeästi, sen Medical School on merkittävässä roolissa murhatutkimuksessa. Parasta noiria elokuvassa on alkujakso, joka johtaa Sterlingin baaritytön murhaan. Hitchcockin Psycho lainasi autonupotuskohtauksen näköjään suoraaan Mystery Streetistä. Altonin kuvaus pääsee oikeuksiinsa ankeissa boarding houseissa, savuisissa tavernoissa ja dyyneillä meren rannalla. Murhatutkimuksessa tyyli muuttuu semidocumentary-alalajin tapaiseksi poliisiproseduraaliksi. Oikein näppärää jälkeä sekin osa on, lopun takaa-ajo on Trinity Place Stationin ratapihalla. Ei aivan kirkas mestariteos, mutta laadukasta ja viihdyttävää työtä ilman muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti