Kun alkuviikosta lähdin ostamaan Vallilan Ihan Vitun IPAa, niin panimomyymälän palvelutiskillä tuli samanlainen hämmentynyt olo kuin aikoinaan esihistoriassa Alkon myyntitiskillä. Myyjän painostavan katseen alla hamusin tiskillä olevaa olutlistaa. Eihän siinä ollut sitä vitun IPAa ollenkaan. En viitsinyt lähteä tyhjin käsin pois, joten valitsin nopeasti muutaman tuntemattomalta vaikuttavan tuotteen. Maksoin ne, myyjä häipyi takavasemmalle ja sitten katse osui tiskin takana kylmäkaapissa Vitun IPA -pulloihin. Ei muuta kuin huhuilemaan uudelleen myyjää paikalle. Sitten huomasin tiskillä ison erillisen mainoksenkin Vitun IPAsta. Siinä vakiolistassa sitä ei siis kuitenkaan ollut. Mutta nyt on sitten muitakin Vallilan oluita maisteltavana. Tämä olut on "sitruunaverbena sour". Itse nimi on etiketissä kirjoitettu niin taiteellisella fraktuuralla, että jouduin netissä käymään läpi panimon oluita, joka mätsäisi tuntomerkkeihin. Sieltä sitten Velho-nimi löytyi. 4,5 %. Seuraava googletus paljasti, että sitruunaverbena ei ole mikään sitruunalajike vaan yrttikasvi, joka maistuu sitruunalle.
Omalaatuisen näköinen olut. Syvänkeltainen tai vaaleanruskea kirkas juoma, ei vaahtoa käytännössä. Tuoksussa ei happamuutta, ehkä vappusiman sitruunaisuutta jonkin verran. Maussa kevyttä hedelmäisyyttä, suhteellisen kuivaa, tuttua mehusourien nahkeutta. Mutta happamuus puuttuu käytännössä kokonaan. Ei tämäkään juomana ihan mahdoton ole, mutta oluena todellakin marginaalinen kuriositeetti. Ostopaikka Helsinki, Vallilan Panimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti