Pitkästä aikaa Viskin Ystävien Seuran maistelutapahtumassa. Paikkana uusi tila Lönnrotinkadulla lähellä Hietalahden toria. Filatelistien käytössä yleensä, melko tilava, mutta karuhko sali. Itse viskikeisari Jarkko Nikkanen veti show'n taattuun tyyliinsä. Tynnyrivahvuisia Laphroaigeja siis, odotin valtavaa savu/terva/merilevä/jodi -vyöryä, mutta toisin kävi.
Verryttelyviskinä Elements 1.0, ikämerkitsemätön tapaus. Tuoksussa odotetusti savua ja levää, mutta maku yllättävän hedelmäinen. Ei tervaisuutta, alkoholiakin tietysti. Yllättävän kallista kamaa, ilmeisesti noin 150€. Sitten oli vuorossa käytännössä samaa viskiä viitenä eri-ikäisenä pullotteena. 10 vuotta siis tynnyrissä ja sitten 5-12 vuotta pullossa. Alkoholipitoisuus vaihteli 56,3 - 58,6 %.
Vuoden 2019 pullote maistui ehkä eniten peruslapparilta, vaisuhko tuoksu kyllä, mutta maussa suolaa ja jodia. 2017-viskissä oli sitten sherryisempää hedelmää. 2015-versio maistui toffeiselle, makeampaa kinuskia. Vuoden 2013 variaatio oli ehkä monimuotoisin, nyt kuivempaa levämäisyyttä, savukin miellyttävästi seassa. Vanhin pullo vuodelta 2012 tarjoili kirpeämpää hedelmäisyyttä, marjaisuuttakin.
Kokonaisuutena hämmästytti miten vähän savu tuntui olevan esillä. Ilmeisesti suuri etanolipitoisuus leikkaa sitä pois ja tuottaa mm. hedelmäisyyttä huomattavia määriä. Tietysti tämä oli varsinaista hifistelymaistelua, erot eri viskien välillä niin hienavaraisia. Vaikka tietysti helposti havaittavissa. Rentoa fiilistä koko ajan tuttuun VYS-tyyliin, kyllä kannatti taas lähteä liikkeelle.
7 kommenttia:
Savu ja turve ovat yksiä niitä ensimmäisiä viskin ominaisuuksia, jotka kärsivät, jos pullot ovat olleet auki erittäin pitkään puoli tyhjänä. Tässä voi olla yksi selitys savun vähäisyydelle, mutta kuitenkin vain spekulointia kun ei tiedä miten pulloja on säilytetty.
Mielenkiintoista. Mihinkä perustuvat esitetyt väittämät? Omakohtaiseen, pitkäaikaiseen kokemukseenko ja/vai/tai kirjallisuudessa julkaistuun? Entä kuinka pitkään on tuo "erittäin pitkään"? Mikä tai mitkä ovat nuo pullojen relevantit säilytysmuutujat, ja missä rajoissa ne tässä tapauksessa voisivat, todennäköisesti, vaihdella? Puoli_tyhjyys kai katsannossa reunaehto...
Käsittääkseni pullot oli juuri avattu. Osallistujien määrä oli rajoitettu 35:een, jokaiselle 2 cl. Eli 70 cl pullot tyhjennettiin kerralla. En nähnyt paikalla useampia pulloja samasta viskistä.
Kommentti perustui vain omakohtaiseen kokemukseen, aiheesta varmasti akateemista tutkimusta löytyy, mutta siihen kommentti ei ei perustunut. Erittäin pitkään on hyvin subjektiivinen ilmaus, mutta tässä yhteydessä tarkoitin +2 vuotta, jos pullo on 1/2 täysi. Itse 70cl pullon ollessa 1/3 täynnä kaadan sen pienempään pulloon. Tämä perustuu täysin omaan kokemukseen ja jotkut suosivat, että heidän viskinsä hapettuvat, se muuttaa viskin makumaailmaa, mutta ei tee siitä huonompaa, vain erilaisen. Tässäkin yhteydessä kukin toimii omalla tyylillään.
Ja koska pullot olivat juuri avattu kommenttini nostamat seikat voidaan ohittaa savun/turpeen vähäisyyteen liittyen.
Joka tapauksessa tämä aihe on erittäin mielenkiintoinen. Oluen/oluiden makuprofiilin kehittymisestä erilaisten kemiallisten tai biokemiallisten reaktioden vaikutuksesta heti pakkaamisen jälkeen on jo päästy jyvälle, niitä on tutkittu, jonkinlainen orastava ymmärrys ja konsensus lienee olemassa, mitä tulee mikrobiologisesti eläviin/pastöroituihin tuotteisiin.
Lienee niin, että viskeissä ikääntymistä on syytä tarkastella, myös, pullon korkkaamisen jälkeisenä, mahdollisesti pitkänäkin vajoitusaikana, hapenkin tultua mukaan kemiallisiin reaktioihin nesteessä...
Hapettumisen kemiallista prosessia en osaa avata, mutta prosessina se on varmasti sama kuin viineissä, mikä on yleisesti tunnistettu. Happi reagoi viinin ja myös viskin kanssa tuoden muutoksia makuihin tai pahimmassa tapauksessa pilaten kyseessä olevan tuotteen.
Lähetä kommentti