tiistai 19. tammikuuta 2010

Tom Kakonis: Criss Cross


Tämä romaani tarttui mukaan joskus 90-luvun alkuvuosina Helsingin Akateemisen alennuslaarista kahdella markalla. Aika oli nyt kypsä teoksen lukemiseen. Kakonis näyttää nauttineen kohtuullista mainetta parikymmentä vuotta sitten amerikkalaisissa rikoskirjallisuuspiireissä, erityisesti Hammett-ekspertti Don Herron tuntuu tykänneen skribentistä. Julkaissut neljä romaania 1988 alkaen ja vielä kaksi lisää pseudonyymillä. Sitten vaikeneminen, vaikka miestä on verrattu tiheään Elmore Leonardiin.

Criss Cross on Kakonisin erillinen kakkosteos vuodelta 1990, kolme muuta kuuluvat sarjaan Waverley-nimisestä uhkapelurista. Kirjan nimi on tietysti kunnianosoitus samannimiselle noir-klassikolle ja yhtenevyyksiä siihen löytyy tarinastakin. Koomiset rikollishahmot ovat selvästikin velkaa Leonardille ja tapahtumapaikkakin on Elmore-sedän tapaan Michigan, ei tosin Detroit vaan Länsi-Michiganin "overgrown cow town" Grand Rapids. Näistä samankaltaisuuksista huolimatta Kakonis kirjoittaa jokseenkin eri lailla kuin Leonard. Teksti on kuvailevampaa eikä dialogikaan yhtä iskevää kuin Leonardilla. Metaforat lähestyvät ajoittain jopa Chandleria. Grand Rapidsin lähiöbaarin vessassa varoitetaan heittämästä hammastikkuja pisoaariin, koska paikalliset satiaiset pystyvät seiväshyppäämään huomattavan korkealle. Grand Rapids on Michiganin toiseksi suurin kaupunki, asukkaita noin 200 000, mutta Suomen mittakaavaan suhteutettuna kyse on suunnilleen Seinäjoesta. Varsin räväkkää menoa Kakonis saa kuitenkin aikaan käpykylässä, joskin paikallisväri on suhteellisen valjuhkoa. Eniten Leonard-tyylistä huumoria irtoaa kaljuuntumiseen apua tarjoavan runollisen puoskarin kautta. Harmittavasti Kakonis ei saa tarinaa kunnolla kulkemaan, asetelmaa laitellaan kuntoon liian hartaasti ilman eteenpäin menoa. Groteski huumori tunkee jatkossa entistä enemmän pinnalle ja tarinan jännite löystyy entisestään. Keskilännen femme fatale -hahmo ei ole tarpeeksi kohtalokas eikä muutenkaan kovin kiehtova. Loppuratkaisussa langat solmitaan yhteen kohtuullisen kaavamaisesti, mutta ei romaani silti kokonaisuutena huono ole, ei vain tarpeeksi omaperäinen.

Ei kommentteja: