Kari Väänänen: Havukka-ahon ajattelija

Pidän itseäni varsin kainuulaisena. Vanhempani ovat kotoisin Keski-Kainuun vaara-alueelta Puolangalta ja Ristijärveltä. Olen syntynyt Kajaanissa ja asunut sen jälkeen Paltamossa, Puolangalla, Kajaanin maalaiskunnassa, Vaalassa, Ristijärvellä, Kuhmossa, Hyrynsalmella ja Vuolijoella. Varsinaisena kotiseutuna pidän Oulujärven ranta-alueita. Juntusten suku on asunut Kainuussa 1500-luvun lopulta asti, vahvimmin Suomussalmella, jossa olen mm. suorittanut ajokortin. Kainuun kunnista siis konkreettisia siteitä puuttuu vain Sotkamoon. Veikko Huovinen oli Sotkamosta. En tiedä, onko tämä katkos syynä siihen, että suhde Huoviseen on pysynyt hyvin etäisenä. Ehkä enemmän on kyse amerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista. Minun sukupolven kainuulaisilla amerikkalaisen kulttuurin tuomat elämykset ovat kuitenkin ylivertaisesti voimakkaampia kuin Kainuusta itsestään kumpuavat vaikutteet. Yritin lukea nuorempana joitakin Huovisen teoksia, mutta eivät ne innostaneet. Muistan 70-luvulta tv-sarjan Havukka-ahon ajattelijasta, ei se kummoiselta vaikuttanut.


Väänäsen elokuva sijoittuu 50-luvulle, hyvin alkeelliseen kainuulaiseen miljööseen. Maisemakuvaus on hienoa ja perussanoma positiivinen, suvaitsevaisuus olisi hyve. Elokuvan helsinkiläiset tutkijat ovat positiivisia koomisia hahmoja, samoin päähenkilö. Päähenkilön myönteisyys perustellaan kuitenkin sillä, että hänen isänsä on ollut etelästä tullut taidemaalari, jolta hän on perinyt fiksuja ominaisuuksia. Kainuulaiset alkuasukkaat kuvataan ahdasmielisinä kateellisina juoruilevina ali-ihmisinä. Tämä vaikuttaa lähes rasismilta. Näkökulma saattaa olla uskollinen Huovisen näkemykselle, mutta ei se kovin avarakatseiselta vaikuta. Elokuvan huumori on itselleni kovin vierasta, en samaistunut mitenkään tunnelmaan. Elokuvan juoni on löysä, hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta kokonaisuus jää hyvin hajanaiseksi. Väänänen onnistui hyvin Kemijärven kuvauksessa taannoisessa tv-sarjassaan, mutta tässä tulos on harmittavan heikko.