Olof Enckell: Jääkärien tarina

Suomen uskomattomassa historiassa ehkä kaikkein fantasianomaisin osa on jääkäriliike. Sotaa käyvästä maasta värvättiin ja kuljetettiin 2000 miestä vihollismaahan sotilaskoulutukseen. Näin mittavaa ja onnistunutta valtiopetossalaliittoa ei heti tule muualta mieleen. Surrealistisesti jääkärit vielä palasivat Suomeen kolme vuotta myöhemmin täyttämään lähes alkuperäisen epämääräisen suunnitelman mukaista tehtävää.

Enckellin kirja on tehty keskellä jatkosotaa 1943, selviä toimitusmuutoksia myöhemmin, ensimmäinen suomennos on julkaistu 1956. Kirja käynnistyy hieman hapuillen, jääkäriliikkeen ja Venäjästä irtautumisajatusten kypsyminen on vaikeasti hahmotettavissa, mutta tämä varmaan heijastelee todellistakin tilannetta. Kirja jämäköityy, kun ensimmäiset 200 vapaaehtoista aloittavat neljän viikon Pfadfinder-partiolaiskurssiksi naamioidun koulutuksen Lockstedtissa Hampurin pohjoispuolella. Enckell keskittyy kuvaamaan itse jääkäreiden koulutusta ja sotatoimiin osallistumista Riianlahdella sekä varsinkin suomalaisen Fritz Wetterhoffin lobbausta Berliinissä. Suomen tapahtumat ja värväystoimintaan liittyvät väkivaltaisetkin episodit jäävät vähemmälle. Kieli on hieman vanhahtavaa, mutta Enckell kirjoittaa asiantuntevasti ja sulavalla otteella. Suorat lainaukset eri dokumenteista sulautuvat hienosti kokonaisuuteen. Itse en ole kovin hyvin perehtynyt jääkärien vaiheisiin, joten kirjaa tuli ahmittua lähes trillerinä. Varsinkin 200 etujoukon jälkeen värvätyt jääkärit olivat melko heterogeenistä joukkoa ja Enckell ei välttele ristiriitojen kuvaamista. Vaikea tietysti sanoa miten objektiivisia painotukset ovat, ehkä Enckell häivyttää poliittista vastakkainasettelua taustalle, selväksi ei tule esim. Vaasaan lähtijöiden karsiutuminen viime hetkellä Latviasta. Ei myöskään Mannerheimin ja muiden Venäjän armeijassa palvelleiden vaikea suhde jääkäreihin, se ei tosin ole kirjan rajauksessakaan. Ehkä pitäisi lukea Matti Lackmanin tuoreempi tutkimus aiheesta.