keskiviikko 1. huhtikuuta 2026

Thornbridge Ouroboros





Kävimme iltapalalla Skaalin paikalle ilmaantuneessa brittityylisessä gastropubissa Old Mates. Jengiä oli paikalla pubivisassa, mutta oluttarjonnassa ei mitään uutta kokeiltavaa. Ennen junalle palaamista vielä pysähdys Alvarissa, josta löytyi Thornbridgen impeial IPAa. Ouroboros on antiikin symboleja, hännänsyöjä. Lyonin lähellä on samanniminen panimokin. Derbyshiren otuksessa on 7,4 %, humalina Galaxy, Mosaic, Amarillo, Simcoe. Varsin sameaa, perushedelmäinen tuoksu. Ei kovin pehmeää, yrttistä kirpeyttä. Ei paljoa jälkimakua, ei oikein kolahda. Turku, Alvar, 31.3.2026.

Buxton LupulusX Pink




Palasimme Ari Nyforsin kanssa bussilla Turkuun ja katsastimme hieman baaritarjontaa toisella puolen jokea. Aluksi Cosmiciin, jossa ei kovinkaan paljoa paikallista tarjontaa. Valinnaksi tuli Buxtonin humalasarjasta Pink, a.k.a. ID-158, Idaho 7:n jälkeläinen. 5,4 %, keskisamea. Melko karamellinen tuoksu, hieman karkeaa. Ohut runko, hedelmäisyyttäkin toki löytyy. Ei juuri katkeruutta. Edellispäivän Krushin tapaan tämä kyllä jäi pettymykseksi. Turku, Cosmic Comic Cafe, 31.3.2026.

Hagström XPA:n keittopäivä






















Päivätöiden lopettamisen jälkeinen funemployed-vuosi tuli täyteen Hagström-harrastustoiminnan merkeissä. Nyforsin Arin kanssa ponnahdimme junalla Turun Logomoon ja sieltä bussilla Naantalin Lieskalaan. Rik Poppius ei päässyt nyt mukaan työesteiden takia. Kyseessä oli kolmas panovierailu Mallassepille West Coast DIPAn ja Sticke Altin jälkeen. Tuttuun tapaan mäskäys oli jo menossa, kun saavuimme paikalle. Tällä kertaa tavoitteena oli kepeähkö loppukevään tai alkukesän terassijuoma. Tyyliä pähkäiltiin pitkään, mm. erilaisia vehnäoluita. Lopulta päädyttiin noin kuusiprosenttiseen extra pale aleen tai XPAan, saattoipa Juovan Sami Ylävaara itse asiassa jossain keskustelussa sitä ehdottaa. Kyseessä ei ole mikään tarkasti määritelty tyyli. XPA on viime vuosina ollut suosittu Australiassa. Adelaiden lähellä toimiva Prancing Pony onkin pohdiskellut ansiokkaasti XPA:n luonnetta. Hagströmin ja Mallasseppien tulkinta XPA:sta on lähellä pale alea tai APAa tai sessio-IPAa. Sinkkuohramaltaana on englantilainen Maris Otter, pieni määrä kauraa. Katkeruutta tavoitellaan Magnum-pohjaisesti noin 75 IBUn verran. Aromihumalina tasapuoliset määrät australialaista Vic Secretiä ja amerikkalaista Azaccaa. Olut myös kuivahumaloidaan samoilla lajikkeilla. Jaakko Hartemaa kasasi reseptin näistä elementeistä ja käytännön valmistuksen hoiti Slava Granlund Kalle Maljasen avustuksella. Osallistuimme taas perinteiseen tapaan humalointiin manuaalisilla ponnistuksilla. Ohessa nautimme Mallasseppien tuotteita Takomo Taproomissa, mm. uutta piispanmunkkia/berliininmunkkia jäljittelevää Piispis Souria, joka on ilmeisesti aiheuttanut lähes raivoisaa kysyntää. Odotin varsin makeaa juomaa, mutta kohtuullisen kuiva ja hapahko sour on kyseessä. Lounasta nautittiin läheisen thai-ruokarekan antimilla. Kaikki meni odotusten mukaan ja olut saatiin käymistankkiin. Toukokuussa sitten päästään maistamaan. Ryhmäkuva on Hanna Peltokankaan ottama. Naantali, Mallassepät, 31.3.2026.