Chan Ho-kei: Lainattu kaupunki

Matti Saarinen suositteli äskettäin tätä romaania. Sittemmin luin myös pari myönteistä kritiikkiä samasta teoksesta. Kyseessä on suoraan kantoninkiinasta Rauno Sainion kääntämä Hongkongiin sijoittuva massiivinen rikosromaani vuodelta 2014. Alkuteoksen nimi on 13-67, nimi on viittaus vuosilukuihin 2013 ja 1967. Suomennoksen nimi viittaa tietysti Britannian 99 vuotta kestäneeseen vuokra-aikaan. Tarkkaan ottaen Kiina kyllä menetti oopiumisodissa "pysyvästi" Hongkongin saaren ja Kowloonin niemen. Vuoden 1898 vuokrasopimus koski vain ns. Uusia territorioita. 1997 britit palauttivat kuitenkin koko alueen Kiinalle, eipä tainnut juuri muita käytännön vaihtoehtoja olla. Chanin romaanissa on kuusi eri episodia eri vuosilta, kukin noin 100 sivua, lähdetään liikkeelle vuodesta 2013 ja edetään taaksepäin. 

Ensimmäisessä osassa romaanin keskushenkilö, ansioitunut rikospoliisi Kwan Chun-dok makaa koomassa maksasyövän takia, mutta pystyy silti avustamaan vielä yhden murhan ratkaisussa. Suljetun huoneen arvoitusdekkarifiilistä, ei oikein paikallisotetta vielä tässä vaiheessa. Seuraava jakso siirtyy 10 vuotta taaksepäin vuoteen 2003. Kwan on eläkkeellä, mutta toimii poliisin neuvonantajana. Nyt yritetään eliminoida Kowloonia terrorisoivien rikollistriadien vaikutusvaltaa. Tämä osa on ehkä lähempänä tavanomaista poliisiproseduraalia ja ja katuotetta tulee enemmän esiin. Seuraa siirtymä vuoteen 1997, jolloin Britannia palautti Hongkongin Kiinalle. Nyt on Kwanin viimeinen työpäivä ennen eläköitymistä. Klassisesti juuri silloin iskee kinkkinen tapaus, kun Kwanin aiemmin vangitsema vaarallinen vanki karkaa. Tämä osa tuntuu vähiten realistiselta. Pako on liian monimutkainen tuhopolttoja ja happoiskuja myöten ja Kwan silti yliluonnollisesti pystyy päättelemään miten kaikki käy. Siihen eivät pystyisi Sherlock Holmes ja Hercule Poirot'kaan. Vallanvaihto on hyvin viitteellisesti taustalla. 

Vuoden 1989 episodi keskittyy toimintatrillerin tyylillä rikollisjoukkion pieleen menevän kiinniotto-operaation kuvaukseen ja sitä seuraavaan poliisin sisäiseen tutkintaan. Tässäkin tapahtumien kulku on hyvin monimutkaista ja epäuskottavaa. Ensi kertaa yhtenä sivuhenkilönä esiintyy britti, tarkemmin sanottuna skotti Charles Lawson, josta käytetään nimeä Lou Son. Hongkongin poliisin korruptio korostuu tässä vaiheessa, se onkin  teoksen keskeisiä teemoja. Vuonna 1977 fokuksessa on sitten brittivirkamies perheineen. Tarina kiertyy poliisikorruption ja kidnappauksen ympärille. Kwan ratkaisee nerokkaasti tämänkin tapauksen. Viimeisessä jaksossa nuori passipoliisi Kwan on toinen päähenkilöistä, aiemminhan hän on ollutkin melkein sivurooleissa. Ollaan 1967 Maon Kiinan lietsomissa Hongkongin mellakoissa ja tarinassa on minä-kertoja, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta lopussa. Paksu romaani, mutta erittäin sujuvaa tekstiä. Ansiota on varmaan niin Chanissa kuin Sainiossakin. Teksti keskittyy enemmän tarinoihin ja rikosten ratkaisuun kuin kaupunkimiljööseen tai yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tämä oli lievä pettymys, odotin sakeampaa paikallisväriä. En ole koskaan Hongkongissa käynyt, vaikka paikka kiinnostava onkin. Tämä romaani ei nostanut matkakuumetta, vaikka mukava lukukokemus olikin.