Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Leif GW Persson: Grisfesten
Perssonin esikoisromaani vuodelta 1978. Tyyli periaatteessa samantapaista kuin comebackin jälkeisissä teoksissa, mutta pientä hapuilua on havaittavissa. Tarina lähtee liikkeelle todella hajanaisesti, eri luvut esittelevät aina vain uusia ihmisiä ja lukija ehtii pitkästyä ennen kuin tarinan useat haarat alkavat yhtyä. Myöhemmissä teoksissa esiintyvät Bo Jarnebring ja Lars Martin Johansson päärooleissa heti tässä. Dokumenttitekstipätkät lukujen välissä ovat ehtaa 70-lukua. Mukana myös metatekstiä, lukijalle tarkoitettuja kommentteja kirjan rakenteesta ja tarinasta. Tämä on pelkästään häiritsevää temppuilua ja Perssonin myöhemmässä lukemassani tuotannossa ei tällaista olekaan. Realismi ja katu-uskottavuus on todella vakuuttavaa ja 30 vuoden jälkeenkin todella tuoreelta vaikuttavaa. Tukholman rikollisuus oli silloin suhteellisen kotikutoista, Malmskillnadsgatanin prostituoidutkin vaikuttavat ruotsalaisilta. Kuitenkin muutama suomalaisnimi vilahtaa rikollisten seassa ja yksi sivuhahmo on kreikkalainen, jopa jugomafiaan on kevyitä viittauksia. Billy Bremner ja Thomas Magnuson mainitaan urheilupuolelta. Perssonin näkemys on jo tässä täysin illuusioton, jopa kyyninen.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti