Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Dennis Lehane: Coronado
Lehane verryttelee seitsemän järeän romaanin jälkeen. Coronado on kaksinäytöksinen näytelmä ja tässä niteessä on lisäksi viisi novellia, joista yksi pitkähkö, 70 sivua. Näytelmiä tulee harvemmin luettua, mutta yllättävän hyvin tarina kulkee pelkällä dialogilla. Yksi novelleista on näytelmän esiversio. Novellit muistuttavat hieman Raymond Carveria, etelään sijoittuvat ehkä jopa Flannery O'Connoriakin, mutta kyllä Lehanen lakoninen iskevä tyyli on hänen omaansa. Tapahtumat sijoittuvat osin 1970-luvulle, osin nykyaikaan. Vietnamin sota ponnahtelee taustalla. Henkilöt ovat enimmäkseen white trashia, rikoksia esiintyy, mutta ne eivät ole välttämättä keskiössä. Teemat ovat karuja, Lehanen näkemys elämänkaaresta on vailla harhakuvitelmia. Lehanen kuusi ensimmäistä romaania sijoittuivat tiukasti Bostoniin, ja siellä vielä tarkemmin Dorchesteriin. Nyt Dorchester nimetään vain yhdessä novellissa ja siinäkin siirrytään nopeasti New Hampshiren puolelle. Teksti on laadukasta, mutta väistämättä tässä on keräilyerän tuntua. Odotukset säilyvät korkeana Lehanen historialliseen uutuusjärkäleeseen The Given Day. Se täytynee ottaa luettavaksi pikapuoliin.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti