torstai 18. helmikuuta 2010

Kim Ki-duk: Samaria

Kimin aiheena vaihteeksi koulutyttöprostituutio. Käynnistyy suhteellisen elegisissä tunnelmissa, mutta pian veri lentää tässäkin. Alakuloinen rytmi, paljon tyhjäkäyntiä. Näin on usein käynyt, kun Kim on myöhemmissä elokuvissaan jättänyt šokkikohtaukset vähemmäksi; mitään mielenkiintoista hän ei tahdo saada väkivallan tilalle. Tämä elokuva kääntyy yksinhuoltajaisän ja tyttären lukkiutuneen suhteen kelailuksi, josta ei katsojalle mitään irtoa. En täysin ymmärrä, miksi Yle esittelee näin perusteellisesti Kimin tuotantoa. Muutama parempi näyte olisi riittänyt ja tarjota sitten mielenkiintoisempaa kamaa joltain muulta tekijältä. Sitä taatusti riittäisi, käsittääkseni myös Etelä-Koreasta.

Ei kommentteja: