Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Otto Preminger: Fallen Angel
Onnistuin nyt vasta näkemään Premingerin legendaarista Lauraa seuranneen Fallen Angelin. Samoja avaintekijöitä kuin Laurassa, kuvaaja LaShelle, säveltäjä Raksin ja pääosassa Dana Andrews, nyt ehkä kaikkein kyynisimmässä roolissaan. Käynnistyy upean noiristi, pimeä maantie, alkutekstit näkyvät liikennemerkeistä, Greyhound-bussi seisahtuu pienessä (kuvitteellisessa) merenrantakaupungissa Waltonissa (150 mailia San Franciscoon, 280 mailia Los Angelesiin; kuvattu Pismo Beachissä San Luis Obispon kupeessa). Bussista astuu ulos rahaton kulkumies, ollaan lähes James M. Cainin tunnelmissa. Suurin osa elokuvasta on kuitenkin ehkä enemmän melodraamaa kuin aitoa noiria. Tarinassa on vanhentunutta materiaalia spiritismihuijareineen ja estyneine naishahmoineen. Silti tunnelma on poikkeuksellisen vakuuttava illuusiottomuudessaan, pessimismissään, jopa kylmyydessään. Harvoin olen viime aikoina nähnyt näin epäromanttista elokuvaa. Linda Darnell on kuitenkin liian nukkemainen fatale-roolissa, Ava Gardner olisi ollut täydellinen. Tarinan kirjoittaja on arvoituksellinen Marty Holland, oikealta nimeltään Mary Holland, jonka tekstiin perustuu myös toinen voimakas noir, Robert Siodmakin The File on Thelma Jordon. Selvästi parempi kuin odotin.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti