Perhesyistä välttelin pitkään Saksaa. Kun sitten lopulta maahan lähdin elokuussa 1999 täydellisen auringonpimennyksen aikana, kävin samantien Weihenstephanin luostaripanimossa Baijerin Freisingissa. Panimo mainostaa olevansa maailman vanhin, vuodesta 1040. Sitä sopii epäillä, voiko tällaisesta löytyä pitäviä todisteita. Mutta ilmeisesti väitettä ei ole pystytty myöskään kiistämään. Kiistatonta kuitenkin on, että arkistojeni perusteella en ole ennen juonut panimon perus-hellesiä. Hieman yllättävää, mutta sitä epäilin heti, kun pullon näin kainuulaiskaupan hyllyssä. Lukijaa pyydän tässä vaiheessa jatkamaan kirjoituksen loppuun ennen terävän vastineen kirjoittamista.
5,1%, kirkasta kultaista olutta, kevyt vaahto pils-lasiin, joka nyt Kajaanissa valikoitui maisteluun. Maltaisen rouhea ruohoinen tuoksu. Hyvin viljainen täyteläinen mallasmaku, hiilihappoa varsin runsaasti. Lievästi makeutta ennen kevyttä peräkärryä. Tasapainoa on, tässä on ainekset kohdallaan, niin kuin tietysti saattoi odottaakin. Tuskin erottuu erityisemmin edukseen muista baijerilaisista helles-oluista, mutta miksi pitäisikään, laatu on siellä jäljellä olevissa panimoissa kattavasti kohdallaan. Lämmetessä ruohoisuus alkaa hieman tökkimään, mutta hyvin pienistä nyansseista on kysymys. Tässä kohdassa tein oluesta nettihaun ja alkoi täsmentyä, että Original Helles on uusi nimi Original Bayrisch Mildille, jota tietysti olen jo juonut. Lievästi noloa, mutta ei se mitään, tehdään nyt uusi arvio uudella nimellä. Melkoisen samalta tuntui aiemminkin maistuneen. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti