Siirtyminen Saksan vanhimmasta panimosta Britannian vanhimpaan, Shepherd Neame tosin on tosijuniori tässä vertailussa, perustamisvuosi ehkä 1698. Kentin perinnepanimolla on jo pitempään tuntunut olleen pallo hukassa. Mutta nyt näyttää pallo karanneen pelikentältä kokonaan, kun kunniakkaan Spitfire-keksibitterin nimellä myydään viinalageria. Voihan tyyliä luonnehtia hienommin kalskahtaen vahvaksi bockiksi tai amerikkalaisten tapaan vähemmän mairittelevasti malt liquoriksi, mutta "super strong lager" vie mielikuvat pohjoismaisten alkoholimonopolien naapurimaiden satamakortteleiden halpahalleihin.
Mutta mielikuvat sikseen, maistellaan olutta, jossa siis 9%. Hyvin kirkas kaunis olut, pienikuplainen tiheä vaahto. Tuoksua piti hakea kauan, ehkä jotain irtokarkkihyllyn ohikävelyssä aistittua ohutta henkäystä, joka kääntyy oksennuksen aromiksi. Ei siis lupaavaa, mutta maistellaan rohkeasti. Makeaa pehmeää juomaa, nihkeää karamellisuutta, hedelmäpastilleja, jotka on poimittu kaupan lattialta. Alkoholin lämmittävyyttä en löydä, en myöskään jälkimakua. Maineikkaan amerikkalaisen laatupanimon imperial pilsnerinä tämä olut ehkä lähtisi suuremmilla odotuksilla liikkeelle, mutta tuskin tästä tykkäisi siltikään enempää. Varsin huonoa juomaa on siis Alko taas löytänyt suomalaisille. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti