skip to main |
skip to sidebar
Pakko valita reissun ensimmäinen pullo-olut, kun bongasin Oliver Twistin jenkkikaapissa tämän kulttioluen Coloradon Durangosta. Ensitutustuminen SKA-panimoon, 6,8%, mukana hieman yllättäen kauraa ja vehnää. Kirkas kuparin väri, hedelmää nahkeasti, brittikeksiä, hienostuneesti hitaasti kohoava humalaisuus. Ehkä odotin silti voimakkaampaa katkeroa, tämä jää liian kevyeksi. Pullokin varmaan kohtuulisen tuore, säilyvyyttä elokuun loppuun. Jälkimaku on jotenkin englantilainen, samaa vienoa, mutta silti vahvaa katkerointia tapaa brittioluissa. Ehkä vehnä ja kaura pehmentävät ohran purevuutta siihen suuntaan. Tukholma, Oliver Twist, 13.3.2011.
Colorado-ESBiä hanassa Söderissä. Hienoinen pettymys, ei tarpeeksi tuoreutta, pähkinäisyys puuttuu. Kovin metallinen ja kolea kokonaisuus. Virhevalinta, ESBiinkin pitäisi saada kohtuullinen humalointi, se puuttuu tästä. Hieman mietityttää kannattaako astiaoluita raahata Eurooppaan ollenkaan, mutta onhan toisaalta hyviäkin esimerkkejä. Tukholma, Oliver Twist, 13.3.2011.
Kuparinväri, hyvin hedelmäinen, raikas ja kuohkea, 5%. Humalointi kevyttä, real-käsittely voisi parantaa monimuotoisuutta. Hiljaista sunnuntaipäivänä Gamla Stanin vilkkaimman kadun sinnikkäästi ruotsalaisia pienpanimoja tarjoavassa viskibaarissa. Tarjolla näkyy nyt tosin olevan myös Heinekenin ja Murphysin tapaisia "classic"-oluitakin. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 13.3.2011.
Ensi kertaa hanakokeilu tästä loistavasta oluesta, Glenfiddichin taululla nimi muodossa St. Eriks Pils. Lievästi samea. Hyvä vaahto, maltaisuus kääntyy nopeasti hedelmäksi ja sitten valtavaksi katkeroksi. Ruotsalaisen nykyolutkulttuurin huippusaavutuksia. St. Eriks Dubh Imperial Stout olisi ollut myös tarjolla, 250 kruunua, 0,33 lltraa. Ei aivan kohtuutonta, mutta jäi nyt kokeilematta. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 13.3.2011.
Varmaankin rautatieaseman vieressä kyhjöttävälle Bishops Arms -baarille nimetty olut. Hieman samea, hyvin hedelmäinen, tasapainoisesti humalaa. Mukava ESB-tyylinen olut, pähkinäisyyttä voisi olla enemmän mukana. Tuhholma, Bishops Arms Vasagatan, 12.3.2011.
Gamla Stanin ennen vierailemattomassa Järnet -ruokasali-baarissa 7,3 -prosenttista IPAa. Suhteellisen pilsmäinen tuntuma, ei erityisen hedelmäinen, enemmän mallasta ja viljaa. Hedelmäisyys tulee mukaan oluen lämmetessä, mutta ei tarpeeksi humalaa. Suhteellisen miellyttävä olut, mutta ei tavoita oleellista nautittavuutta. Tukholma, Järnet, 12.3.2011.
Hyvin kuohkeaa ja tuoretta mustaa olutta Göteborgista. Real-prosessointi tuntuu toimivan todella hyvin tässä. Täyteläinen mallas pääroolissa, paahteisuus heikosti taustalla ja lopulta miellyttävä katkeroinen liuku loppua kohti. Baarimestari tuntui ottavan säännöllisesti näytteitä riili-oluiden kunnosta, juuri näin tuleekin toimia. OT on ehkä hieman menettämässä otettaan uusien olutbaarien rinnalla. Tarjonnassa ei tällä kertaa wow-fiilistä ja hieman kulahtanutkin yleistunnelma. Asiakkaita toki näyttää riittävän. Tukholma, Oliver Twist, 12.3.2011.
Tämä örebrolainen porter on jo muutaman kerran valittu maailman parhaaksi olueksi Ratebeer.comissa. Syynä lienee lähinnä rajoitettu saatavuus. En ole tällaisten oluiden ystävä, mutta nyt oli tarjolla kohtuullisen edullinen (195 SEK) konjakkitynnyriversio oluesta. 9%, 10 kuukauden kypsytys, 5 kk konjakkitynnyrissä. Makeutta, varsin täyteläinen, omituisesti bourbon-tyyppistä vaniljaakin. Paahteisuus vähäistä, peittyy makeuteen. Jälkimakua ei juuri ole. Kovin vaatimaton suoritus maineikkaalta panimolta. Tukholma, Akkurat, 12.3.2011.
Kevyt (4,1%) ruotsalainen riili Akkuratissa. Hedelmäinen olut golden alen ja bitterin välimaastosta, maltaisuutta löytyy ja nautinnollinen humalan puraisu jälkimaussa. Makeus ja katkeroisuus lomittuvat hienosti kokonaisuudessa. Näppärää tasapainoa Norrtäljesta. Tukholma, Akkurat, 12.3.2011.
5,6%, punainen olut, tämäkin liian kylmää. Yleensä tämä panimo on tehnyt pelkästään loistavia oluita. Tällä kertaa kevyesti hedelmäinen, kevyesti humalainen, kohtuullisen täyteläinen. Tämäkään ei ehkä erityisen tuoreessa iskussa. Kohtuullisen mukava olut, mutta liian vaisu kaikissa suhteissa ja selvä pettymys. Tukholma, Monks Porter House, 12.3.2011.
Monks-imperiumin uusin toimipiste Gamla Stanissa. Kellaribaari, panimo katutasossa, hyvin hiljaista lauantai-iltapäivänä. Kaduilla vellovat turistilaumat eivät ole paikkaa löytäneet. Paikan oma porter 5,6%. Mustaa, liian kylmää, hyvin paahteinen, kahvimainen, todella täyteläinen. Jälkimaku sitten selvästi ohuempi, mutta kyllä keitossa on humalaakin. Ei tunnu erityisen tuoreelta, kovaa metallisuutta. Voi johtua kylmyydestäkin. Tukholma, Monks Porter House, 12.3.2011.
Ruotsalaisten panimoiden tupla-IPA-innostus vain jatkuu. Nyt Gotlannista punaruskeaa olutta, ilmeisesti aivan uusi tuote, 8,4%. Nahkeaa hedelmää, humalaa kovin säästeliäästi. Tämä on enemmän barleywine-osastoa ja liian yksiulotteinen. Glenfiddichin varastobaarissa omituisia paksuja tuopinalusia, joiden ydintoiminnallisuudessa ongelmia, eivät ime kosteutta. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 12.3.2011.
Reipas 16 km aamukävely Djurgårdenin ympäri ja göteborgilais-IPA maistuu aika hyvin. Hirvittävässä janossa Gamla Stanissa raivostuttavan hidas valutus tuoppiin, vaahtoaa runsaasti. Samea, hedelmäisen makea, 7,5%. Humalointi kohtuullisen hillittyä, mutta toimi loistavasti tässä tilanteessa. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 12.3.2011.
Samea, vaalea, amerikkalaisen humalainen, todella intensiivistä sitrusmaisuutta. Hyvin lähellä amerikkalaisia esikuviaan, en keksi mitään valittamisen aihetta. Aivan tälle tasolle suomalaisilla panimoilla on vielä hieman matkaa. Tosin ei tämäkään taida olla aivan puhtaasti tukholmalaista valmistetta, tässä mahdollisesti taustalla belgialainen Struise. Tukholma, Monks Cafe Sveavägen, 11.3.2011.
Kirkas, viljainen, tyylipuhdas, todella tanakasti humalainen. Nimestä huolimatta muistuttaa hieman pohjoissaksalaisia pilsejä. Katkeroinen humalaisuus jatkuu todella pitkään. Tämä toimii paremmin kuin muutamat viime kuussa Baijerissa kokeilemani pilsit. Hieman yllättäen nettiselauksella tämä olut paljastuukin baijerilaiseksi, tehty Augsburgin Riegelessä. Monksillä on ilmeisen läheiset suhteet tähän baijerilaispanimoon. Suhteeellisen hiljaista Monksissa Wallingatanilla, suurin perjantairuuhka varmaan jo ohitettu. Tukholma, Monks Cafe Wallingatan, 11.3.2011.
Jo kolmas ruotsalainen DIPA lähes samaan hengenvetoon, molemmat baarit ovat tarjoilleet näitä kookkaasta aromilasista. Kuparinen höyrypanimotuote tuntuu aluksi täyteläisemmän maltaisemmalta, mutta humalointikin voimakasta. Alkoholi ehkä hieman häilähtelee taustalla, mutta ei hallitsevasti. Henkilökohtaisesti toivoisi enemmän tavallisia IPOja, mutta ehkä ne ovat menneet muodista oltuani poissa pari vuotta Tukholman olutskenestä. Kohtuullisen keskitien olueksi tämä loppupeleissä kuitenkin jää, Oppigårds oli vakuuttavampi. Tukholma, The Queens Head, 11.3.2011.
Ilmeisen uudehko brittityylinen suuri gastropub Norrmalmin pohjoisosassa lähellä kahta Monks Cafe'ta, kova tungos perjantai-iltana. Valtava oluttarjonta, real alejakin, tosin vain suurilta brittipanimoilta. Tupla-IPAt selvästi nyt ruotsalaisten pienpanimoiden suosiossa. Taalainmaalainen tulkinta hyvin kuohkea, hyvin humalainen, hyvin hedelmäinen, 8,5%. Loistava olut, pehmeää ja nautinnollista jenkkihumalaa. Tukholma, The Queens Head, 11.3.2011.
