sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Elias Kalmisto: Pihtari

Tämä uutuusromaani saavuttaa menestystä jo röyhkeällä Linna-provokaatiolla kansikuvassaan. Itse teksti ei yllä samaan ytimekkyyteen, mutta liukkaasti kokonaisuuskin solahtaa tajunnan vessanpönttöön. Nimihenkilö on kolmikymppinen löysävatsainen lyhytmunainen kirjastovirkailija, joka on ronkeli naisten suhteen. Vain kaunottaret kelpaavat. Asetelma on herkullinen ja Kalmisto luistelee visvaisella vauhdilla nöyryyttävästä kohtauksesta toiseen. Suorasukaisen tyylin takia Bukowski käy alussa mielessä, mutta armottoman itseironinen huumori vie tunnelmaa eri suuntaan. Kalmiston runkkausfrekvenssi tuo mieleen alan klassikon, Philip Rothin Portnoy's Complaintin. Kipeä äitisuhdekin on mukana, joten amerikanjuutalaisen huumorin kaikuja tekstissä on. Paska-osastoa en erityisemmin tunne, ehkä sillä suunnalla Kalmisto saavuttaa jonkinlaisen benchmarkin.  Tampereella liikutaan, paikallistunnelmaa on mukavasti. Kirjan iskevästä nimestä tulee Tampere-kytköksen kautta mieleen vielä ladatumpi sana, lahtari. Poliittiset ulottuvuudet jäävät kuitenkin ohuiksi. Netistä selviää helposti, että Kalmisto on nimimerkki, jonka taakse kätkeytyy oululainen Risto Nyman, joka on myös musiikintekijä. Teksti onkin hyvin rytmitettyä ja helppolukuista. Tampereen murteen puheilmaisuista en ole aivan vakuuttunut, mutta en pysty virheitäkään osoittamaan. Kovin helposti en huvitu, mutta Pihtaria lukiessa hörähdin muutaman kerran ääneen. Paljon on toki kuluneitakin vitsejä, kuten jehovalaisten säikyttely ja teinipoikavoimistelu auto-oraaliaktia tavoitellen. Hauskuus vähenee jälkipuoliskolla, intensiteetti ei kanna, unifantasiat lisääntyvät ja sadunomainen, lähes romanttinen, lopetus ei minua koskettanut.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos arviosta! T. Risto Nyman

Anonyymi kirjoitti...

Onko suositella muita samantyylisiä kirjoja, jos pidin tästä hyvin paljon?

Ari Juntunen kirjoitti...

En osaa oikein muita suositella kuin jo tuolla aiemmin mainitut. Charles Bukowskin romaaneissa naidaan ja ryypätään, Philip Rothin Portnoyn taudissa keskitytään käden käyttöön. Perusvisvaa löytyy Henry Millerin kirjoista, mutta niistä en enää paljoa muista. Ulosteosastoa en tunne, varmaan sellaistakin löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Lainaan kyseisten kirjoittajien teoksia.

Anonyymi kirjoitti...

Kysyjällle vaan että jos lainaat Bukowskia, niin Pystyssä kaiken aikaa-kirjalla aloitin itse visvakirjallisuuden lukemisen ja pidän kirjasta edelleen kovasti, suosittelen.