Toinen vierailu Kotka Steam Breweryyn

 Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten kävimme Ilkka Sysilän kanssa tutustumassa Kotka Steam Breweryyn. Uusintavierailu viime kesänä kariutui koronakurimukseen, mutta nyt päätimme täysin rokotettuina palata paikalle. Hieman yllätyin, kun huomasin Kotkaan pääsevän junallakin. Onnikkakin oli mukava, mutta onhan juna yleisesti miellyttävämpi etenemisväline. Ehdimme lähteä Helsingistä juuri ennen ilmestyskirjamaisen sadekaaoksen alkua. Kouvolassa vaihdoimme Helsingin lähiliikenteen vanhaa kalustoa muistuttavaan kulkuneuvoon. Inkeroisissa bongasimme junan ikkunasta Ilkan lapsuuden kotitalon. Ennusteista huolimatta sää parani huomattavasti ja Kotkassa ei satanut vierailun aikana ollenkaan. Hieman hämmästyttävästi Kotkan varsinainen rautatieasema ei olekaan kaupungin keskeisin vaan pääteasema Kotkan satama on lähempänä kauppatoria. Siirryimme Kairon vierestä torille, jossa kohtasimme melkoisen järkytyksen. For You -baari oli jyrätty maan tasalle. Siinä ravintolassahan otimme kaksi vuotta sitten tuntumaa Kotkan baarielämään. Tai siis niin luulimme. Karttaa nyt katsoen For You näyttääkin sijaitsevan Kotkan keskustorilla osoitteessa Kotkankatu 8 eikä kauppatorilla. Se on ilmeisesti edelleen hengissä. No, seuraavalla kerralla sitten. 

Edellisen vierailun tapaan otimme possokahvit torikahvilassa, hyvää oli nytkin. Kotkan olutkeisari Kärsä Koivistoinen saapui paikalle ja siirryimme viereiseen Pasaati-kauppakeskukseen, jossa sijaitsee Kotka Steam Breweryn Pienpanimomyymälä & Oluthuone. Tämäkin oli itselleni yllätys, koska en ollut kauppabaarista aiemmin kuullutkaan. Kompakti, mutta valoisa ja tyylikäs tila keskeisellä paikalla. Tykkäsin tästä enemmän kuin esimerkiksi Ruosniemen vastaavasta konseptista Helsingin keskustassa. Seinällä oli jopa Kärsän Arto Tolsa -paita, mutta se ei ollut myynnissä. Loviisalaista artesaanijäätelöäkin tarjolla. Otin tässä vaiheessa Kotka Steamin Waxwing Pilsiä, joka uusi tuttavuus. Waxwing tarkoittaa tilheä. Tilhethän päihtyvät syksyisin käyneitä pihlajanmarjoja syödessään, siitä tarina tölkin kyljessä. 5,0 %, 50 EBU. Maltainen ja täyteläinen runko, vähän keksisyyttäkin. Huomattavasta katkerolukemasta jälkimaun katkeruus olisi saanut olla voimallisempaa. Myöhemmin joimme samaa olutta hanasta panimolla ja raikkautta oli silloin enemmän. Puhdasta kamaa oli tämä tölkkiversiokin.

Tämän miellyttävän yllätyskohteen jälkeen siirryimme Metsolan kaupunginosaan. Uskomatonta, mutta Kärsän kotitalon pihalla olivat samat Kärsän muusikkokaverit kuin kaksi vuotta sittenkin. Waxwingistä tuttuja pihlajanmarjoja pursusi sama piha joka puolella. Lyhyen kävelyn jälkeen sitten itse pääkohteeseen Kotkan Höyrypanimon vanhaan tiililinnaan. Déjà-vu -fiilikset jatkuivat, Keisarinsatama-ravintolassa oli taas menossa häät edelliskerran tapaan. Maistelimme rennolla otteella panimon tuotteita, joista osa ennestään tuttuja. Muistiinpanot pysyivät odotetusti lakonisina sosiaalisessa tilanteessa. Jututimme kahta paikallista huumorimiestä, jotka olivat ongella panimon vieressä. Ahvenia nousi Kymijoen estuaarista, yksi lahnakin. 

Captain Marshall on uusi lager, jossa ruotsalaista ja venäläistä humalaa. Oluen nimi viittaa Ruotsinsalmen taistelussa 1790 menehtyneeseen brittiupseeriin. 5,0 % tämäkin, täyteläinen peruslager, ehkä vähän makeampi kuin Waxwing. Kiroileva Siili Pihlajanmarja Sour sitten nimenmukaisesti hapanolut, jossa marjoja ja maitohappoa mukana, 3,8 %. Kotka Steamin yhteistyökumppani Milla Paloniemen hahmon nimikko-olut siis. Happamuus varsin kevyttä sekä tuoksussa että maussa. Raikas, hedelmäinen ja kuiva, tyylissään näppärä. 

Edellisvierailun tapaan seuraavaksi ohjelmassa oli ateriointi saman rakennuksen tyylikkäässä Keisarinsatama-ravintolassa. Tällä kertaa sisätiloissa, koska loppukesän tuuli alkoi tuntua Kymijoen rannassa jo viileältä. Kotka Steamin oluita täälläkin tarjolla ja Aleksanterin ahvenet -annos oli oikein maistuva. Digestiivinä vielä panimon puolella pari Kotka Steamin uuden oluentekijän Marko Hirven koe-erää. Mielenkiintoista, mutta niistä ei tässä sen enempää. Tässä vaiheessa oli sitten aika kiittää Kärsää mahtavasta päivästä. Edelliskerralla ajoimme taksilla Kotkan keskustaan, mutta uskaliaasti päätimme nyt kävellä parin kilometrin matka Paimenportti-seisakkeelle. Sää jatkui hyvänä, mukava kävelyretki idyllisessä miljöössä aluksi, mutta lopussa meinasi usko loppua. Massiivinen tienrakennustyömaa tuntui estävän etenemisen, mutta lopulta luovimme radan varteen. Paimenportti ei ollut mikään Gare de Lyon. Niinköhän juna tässä pysähtyisi? Näin kuitenkin tapahtui ja kotimatka sujui sutjakkaasti.