Mogwaï Tu Parles Charles!

Strasbourgin panimolta tuplabrittiwestcoast-IPA. 8,4 %. Ilmeisesti brittihumalilla mennään. Jos oikein tulkitsen, niin Admiral, Olicana, Jester, Mystic. Kuulostaa hieman samalta kuin Fuller'sin Vintage Alen joidenkin vuosikertojen satsaukset. Ja vahvuuskin about sama, mielenkiintoista. Ruskeaa olut on, suhteellisen kirkasta. Maltainen suutuntuma, pähkinää hyvin kuivasti. Täyteläisyyttä löytyy. Suhteellisen pehmeääkin, ei paljoa katkeruutta. Ryhdikästä kamaa, jos ei nyt aivan brittien tasolle nousekaan. West coast -viittaus jäi epämääräiseksi, en mitään kalifornialaista tästä löytänyt. Nantes, Le chemin de traverse, 16.9.2024.

Jukebox Ce Soir On Sort

Cognacista DDH-heiziä, 6,2 %, Centennial, Ekuanot, Rakau ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja erittäin hyvännäköistä. Ananastuoksua intensiivisesti. Bensaa ja herukkaa maussa, hyvin kuivaa, oikein näppärää. Ei jälkimakua, mutta vakuuttavaa kyllä. Erittäin lupaava panimo. Ranskassa tapahtuu kaikenlaista. Nantes, Le chemin de traverse, 16.9.2024.

Jukebox O Wimboé

Cognacin alueelta tuntematon panimo, west coast IPA, 6,5 %. Chinook, Columbus, Warrior, Azacca, Centennial. Vain lievästi utuista, miellyttävän vaaleaa, toivottavasti karamellit unohdettu. Sitrusta mukavasti maussa, ehkä Chinookin pihka tunkee diskreetisti mukaan, mutta se on ok. Peräkärrykin on. Kuiva ja miellyttävä kokonaisuus. Reissun kärkikamaa ilman muuta. Tarkkaan ottaen Jukeboxin panimo näyttää olevan aivan Cognacin kaupungin ytimessä, haha. Nantes, Le chemin de traverse, 16.9.2024.

Jonte Citrus

Löytyi sentään listalta hyväkin baari. Perrok'-nimisestä käännyin tiskillä pois, koska täsmälleen samat oluet kuin Live Barissa. Täällä 18 hanaa, viikonlopun festivaalin jäämistöä selvästi, mm. neljä Mogwaïta. Jonte tai virallisemmin Les Brasseurs de la Jonte on etelässä, hieman Montpellieristä pohjoiseen. Tässä sitrus-IPAssa 6,0 %, sameaa, hieman mausteista. Saattaapa ikävä kyllä olla lisättyjäkin hedelmiä, hieman sellaista happamuutta hieman esillä. Joko on tai ei, niin ei kovin hyvältä maistu. Baarin nimi tarkoittanee syrjäpolkua. Nantes, Le chemin de traverse, 16.9.2024.

Castelain La Cadette Super Nova

Tarkoitus oli jatkaa iltaa Nantesin toisessa Le Sur Mesure Graslinissa, mutta kiskoin ovea turhaan. Facebook-päivitystä google-kääntäjässä pyörittäen selvisi, että poikkeuksellisesti tänään kiinni, palataan huomenna asiaan. Pasmat meni taas sekaisin, ei heti valmista B-suunnitelmaa. Ajauduin musiikkibaarin terassille, jossa heiziä perinteiseltä pohjoisen bière de garde -valmistajalta. 5,5 %, sameaa, klementiiniä ja ananasta, on hedelmäisyyttä. Hyvä juotavuus, ei kovin täyteläinen. Ei katkeruutta. Tylsähköä, mutta tällä mennään. Nantes, Live Bar, 16.9.2024.

La Bestiole La Bonne Pâte

Angersistä vahvempaa heiziä, 8,0 %. Ei ihan läpitunkemattoman sameaa. Makeahkoa, karamellia, hedelmääkin, mutta ehkä enemmän pastillimuodossa. Aika tylyä tässä vahvuudessa, mutta polttavaa alkoholia esiintyy. Liian vähän humalaa taaskin, toki mallaspohjassakin mietittävää. Harmittava tapaus, kun edellinen perusheizi oli lupaava. Nantes, L'Atomic's Café, 16.9.2024.

La Bestiole La Patoune

Nantesin saarella toinenkin baaripanimo, Bubar nimeltään, mutta se auki vasta klo 17. Sen takia se on vaarassa jäädä reissulta kokonaan syrjään ja ihan omaa syytään. Palasin mantereelle Loiren pohjoisen haaran yli ja Symbiote-panimon jakelupisteeseen L'Atomic's Café. Luulin ensin tätä samaksi panimoksi kuin eilisen hienon Syndrome tripelin tekijää, mutta eri panimo kyseessä. Onhan kirjoitusasussakin "pientä" eroa. Nyt tarjolla vain yhtä omaa olutta. "Yllättäen" juuri se lopussa ja tarjolla vasta "huomenna". Jepjep, paatunut olutmatkailija on kuullut näitä jo liian monta kertaa. Mutta miellyttävä baari, jossa paljon muutakin tarjolla. Naapurikaupunki Angersista ennestään tuntemattoman Bestiolen oluita tarjolla, sehän sopi hyvin. La Patoune sameaa, keltaista, 6,0 %, El Dorado ja Idaho 7. Trooppishedelmäinen, hieman mausteisuutta, bensiiniä, herukkaa. Makuja on, vaikka jää vähän ohueksi. Miellyttävää kamaa ilman muuta. Nantes, L'Atomic's Cafe, 16.9.2024.

90 BPM Potion Magique

Ranskan toiselta laidalta Dijonista NEIPAa, 7,5 %, 30 IBU, Citra, Simcoe, Mosaic. Ei vaahtoa, hyvin sameaa. Liian kylmää, pehmeää sitrusta, appelsiinia. Runsaasti on hedelmää, tuntuu kylmyydestä huolimatta hyvin täyteläiseltä. Jälkimaku toki täysin tyhjä. Laatujuomaa kyllä, ei tässä mitään ongelmaa ole. Nantes, Mashup, 16.9.2024.

Horla Hoppy Saison

Tästä bretagnelaisesta saisonista on ainakin kaksi versiota. Aramis-humalalla säestetty ja Hallertau Blanc -versio. En tiedä kumpi kyseessä ja varsinkin Aramis niin harvinainen, etten lähde arvailemaan. Ensi kerran reissulla tuli kieliongelmia, toinen asiakaspalvelija ei tuntunut tietävän ranskankielistäkään olutsanastoa. 5,5 %, keltainen, hieman samea. Esterisyyttä ja pippuria on reippaasti. Kuivaa, oikein kuivaa. Ehkä se pippuri, mutta jopa jälkimaku tuntuu katkeralta. Tykkään kyllä, enemmän kuin edellisestä pihkapommista. Nantes, Mashup, 16.9.2024.

Tête Haute Scalp Old School IPA

Viikon olutmatkan ongelma on se, että jossain on oltava maanantai ja tiistai. Silloin monet kohteet ovat kiinni. Tällä reissulla päätin sijaita Nantesissa nämä päivät. Alku näyttikin lupaavalta. Loiren eteläpuolella oleva Nautilen panimopubi näytti Googlen mukaan aukeavan jo klo 10. Epäillä sopii, mutta kävelin paikalle 4 km mukavassa viileässä säässä. Kävi ilmi, että panimolla on Cold Crash -niminen taproom, joka aukeaa vasta keskiviikkona. Panimo kyllä "auki", mutta ei mitään tarjoilua. Ei mikään yllätys, tämähän on olutmatkailijan peruskauraa. Tulipahan nähtyä Loiren haarat, suuremman ylitin korkeasti aidattua rautatiesillan pielessä kulkevaa pyörätietä pitkin.

Palasin pohjoiseen Nantesin saarelle lännempää siltaa pitkin. Rannoilla massiiviset rakennustyöt, satamatoimintojen siirryttyä rannikolle Saint-Nazaireen tilalle rakennetaan uutta. Lähistöllä moderni Mashup-panimoravintola, jonka piti aueta klo 12. Odotteluksi meni, mutta pahempaakin on koettu. Itse asiassa paikka oli auennut jo klo 11, joten norkoilin turhaan lähipuistossa. Panimolaitteistoa on, mutta "omat" oluet tehdään Tête Hauten panimolla yläjuoksulla Le Cellierissä. Muidenkin panimojen oluita 11 hanassa. Vanhan koulun IPAssa 6,5 %, 75 IBU. Tummanruskeaa, kirkasta, hyvin maltaista. Katkeruutta, pihkaa ja vähän karamellisuuttakin. Hedelmäisyydestä ei mitään havaintoa. Nantes, Mashup, 16.9.2024. 

Syndrome La Triple

Paikallinen panimo, hieman Loiren rantaa kohti Atlanttia. Tripel siis, 8,5 %. Väri on kultainen, hieman samea. Tuoksu melko neutraali. Maussa fenolia ja mausteita, pippurisuutta rivakasti. Aika mausteinen tripeliksi, hedelmäisyys himmeämpää, mutta jopa katkeruutta tuntuu kerääntyvän takamatkalla. Tämä oli todella miellyttävä illan päätösolut edellisen Mururoa-pettymyksen päälle. Hieman harmittavasti ehdin nyt vain kolmeen baariin, mutta tarjonta ollut ylitsevuotavaa. Kaksi päivää vielä jäljellä. Sen voi jo nyt sanoa, että Nantesin oluttarjonta kovempaa kuin Rennes'ssä. Nantes, Le Sur Mesure, 15.9.2024.

Ouroboros Sabotage Mururoa

Lyonin lähellä sijaitsevan Ouroborosin india stoutia join vuosi sitten. Nyt tarjolla tupla-IPA, 8,5 %, ilmeisesti chardonnay-hiivaa. Kollaboraattorina Sabotage Toulousen läheltä. Hieman utuista, ruskeaa. Omalaatuisen makuista, johtuu tietysti hiivasta. Ei hedelmäisyyttä, ei oikein mallastakaan, jäätee tulee ensimmäisenä mieleen. Mausteisuutta hieman, tunkkainen, epämiellyttävä. Tyypillinen ranskalainen kokeilu, jonka arvostaminen varmaan vaatii syntyperäisen Ranskan kansalaisuuden. Arvostan kyllä Mururoa-nimeä, siihen kiteytyvät Ranskan kunnian päivät. Ehkä oli rumasti sanottu, kyllähän nyt Natossa Ranskan ydinaseetkin suojaavat meitä idän örkkien päällekarkaukselta. Nantes, Le Sur Mesure, 15.9.2024.

Effet Papillon Il Était Une Fois

Tonnikalapizzaa jossain random-paikassa, oikein hyvää. Nantesissa on yllättävän paljon kapeita kävelykujia, tyypillisiä turistirysiä. Yhdellä kujalla kuitenkin tämä vakuuttava craft-baari. West coast IPAa Mérignacista, Bordeauxin kupeesta.  6,0 %, Nugget, Simcoe, Idaho 7. Melko sameaa ja ruskeaa. Hyvin maltainen maku, ei hedelmäisyyttä ollenkaan. Pihkaa kyllä on, myös katkeruutta. Hyvin kuivaa. Ehkä jonkin koulukunnan mukaan kuranttia, mutta itse jäin sitrusta kaipaamaan. Nantes, Le Sur Mesure, 15.9.2024.

Fauve D'Espace et de Lumière

Kolmas Fauve Rabelaisissa. Tripla-IPA, 10,0 %, DDH, Idaho 7, Citra, Simcoe, Mosaic. Sameaa on tämäkin. Tuoksussa on taas tiheästi viidakon hedelmäisiä aromeja. Maku on persikkainen, aprikoosia, limeä, passionia. Ei kuiva, mutta ei makeakaan. Aika näppärä. Kovia lukuja näköjään Fauveista Untappdissakin. Tässä olisi varmaan hyvä saalis suomalaisellekin maahantuojalle. Ei toki mitään omaperäistä, mutta trendityylissä hyvä suorituskyky. Clapton-mies tilasi toisen kahvin. Olemme edelleen kahdestaan baarissa. Nantes, Le Rabelais, 15.9.2024.

Fauve Messorem Comme Un Nouveau Soleil

Fauvelta niin kiinnostavaa kamaa, että pakko jämähtää nyt Rabelaisiin. Ei muita asiakkaita kuin terassilla kitaraansa näppäilevä Clapton-wannabe, joka on juonut yhden kahvin. Skriinillä tulee Tottenham-Arsenal, mutta ei sekään kiinnosta ketään. Baariemäntä puhelias, mutta puhuu vain ranskaa, vastailen yksitavuisemmin. Tupla-heizillä jatko, 8,2 %, Krush, Citra, Motueka. Yhteistyössä Montrealin Messoremin kanssa. Erittäin sameaa. Trooppishedelmäinen tuoksu, erittäin raikasta ananas-mango-papaija -sekoitusta puskee. Intensiivistä mehuisuutta, hyvää tavaraa. Mutta ei peräkärryä. Tykkään silti. Viidellä eurolla irtoaa 25 cl. Puoli litraa olisi 9,50€. Nantes, Le Rabelais, 15.9.2024.

Fauve Tripping Animals Les Yeux du Crocodile

Satuin huomaamaan, että Nantesissa olisi menossa olutfestivaali Nantes Sous Pression. Vielä neljä tuntia kolmen kilometrin päässä. Mielenkiintoinen yhteensattuma, en tiennyt etukäteen. Olen kuitenkin enemmän baari-ihminen kuin festivaalihörhö, joten en vakavasti harkinnut sinne hyppäämistä. Mutta festivaaliin liittyen Rabelais-craftbaarissa Fauve tap takeover. Kahdeksan panimon olutta hanassa, sehän sopii. Fauve tulee siis etelästä Montpellieristä ja tässä krokotiilin silmissä  kollaboraattorina Floridan Tripping Animals. 7,0 %, Citra, Amarillo, Mosaic, Simcoe. Hyvin sameaa, kuivaa, hedelmäistä, pehmeää. Ehkä ei niin raikasta kuin AERoFaBin heizi, mutta ok. Tässä on hieman katkeruuttakin. Ilman muuta reissun kärkipäätä. Pienehkö perusbaarisisustus, mutta hanoja noin 25 kävelykadun varrella. Nantes, Le Rabelais, 15.9.2024.