skip to main |
skip to sidebar
Pitkä valutus, vahva vaahto, musta runko. Todella savuinen, tavoittelee Strömsholmsin Ardbeg-oluen sauhua. Tässä örebrolaisessa enemmän tervaa, tervaleijonapastillin maku selvänä. Kuohkeaa, pehmeää ja tuoretta. Paahteisuuttakin, mutta terva peittää sen, samoon humalan. Jälkimaku on suhteellisen lyhyt ja hieman makeuttakin mukana. Täyteläisempi kuin Strömsholmsin olut, mutta ei yhtä vaikuttava. Tukholma, Bishops Arms Folkungagatan, 10.10.2012.
Tämä norjalais-IPA oli pullossa niin lupaava, että päätin kokeilla sitä nyt hanasta. Hedelmäisyys on kohdallaan, ei tosin erityisen sitruksinen, mutta ei yrttinenkään. Katkeroisuus voisi olla parempaa ja raikkauskin hieman hakusessa, joten pettymyksen puolelle kääntyy. Folkungagatanin Bishops Söderin itäosassa on ehkä suosikkini ketjun baareista. Pullokaapista pisti silmään floridalainen Cigar Cityn Kalevipoeg Baltic Porter. 9%, iso pullo, ei mahdollisuutta kokeiluun. Riilinä ennennäkemättömästi Innis & Gunnia ja Skebon Blondie. Tukholma, Bishops Arms Folkungagatan, 10.10.2012.
Coloradosta kauraisen leipäistä stoutia. Humalaa kevyesti, mutta paahtomallas täyteläistää juoman tanakasti. Kuivempi voisi olla, mutta ei suurempaa valittamista. Kauratuntumasta huolimatta ei oatmeal stout vaan milk stout. Tukholma, Oliver Twist, 9.10.2012.
American pale ale Göteborgista, 6,5%. Hidas tuopillisen rakentaminen, hiilihappoa rajoitetusti. Hedelmän hallitsemassa kokonaisuudessa katkeroisuutta nautinnollisesti. Yllätyksetön, mutta laatukamaa. Tukholma, Ardbeg Embassy, 9.10.2012.
Siirtyminen Wallingatania itään Monks-konsernin toiseen baariin. Rouger IPA ehti juuri loppua, vain vajaa lasillinen nousi tynnyristä. Jotenkin tällaiset tapaukset tuntuvat omituisen yleisiltä. Päätin boikotoida firman omia oluita, tarjolla olisi ollut mm. hopfenweizen. Myynnissä myös kolme Westvletereniä, kaikkien hinta 498 SEK pullolta. Päädyin kuitenkin 9,7-prosenttiseen itävaltalaiseen trappistiolueen, löytyi Monksin Österrike Ölfest -listalta. Etiketin mukaan myös hunajaa mukana. Tummanruskea olut, odotukset tietysti varsin alhaalla. Melko makea, lakritsisen mausteinen. Esikuvana ehkä Rochefortin monimuotoisuus, mutta kauas jäädään. Nautintoa heikentävät mausteet peittävät maltaan pahasti. Humalaa en juuri huomannut. Tukholma, Monks Sveavägen, 8.10.2012.
Pehmeä, mutta vihanneksinen. Nahkeaksi valitettavasti jää. Maltaan puolelta täyteläinen olut, mutta humalointi (Nelson Sauvin?) liian varovaista. Raikkauden puutteesta huolimatta hedelmäisyyttäkin kukkakaalin takaa kurkkii. Paha pettymys kuitenkin Black Svean jälkeen. Tukholma, Monks Wallingatan, 8.10.2012.
Hyvin pehmeää ja täyteläistä, hieman savua ja lakritsaa. Maitohappoa ja jotain vaikeasti kuvattavaa mausteisuutta. Muistuttaa ehkä enemmän vahvaa stoutia kuin cascadian darkia. Erinomaista silti, todella monimuotoinen, luumuista hedelmäisyyttä. Lopussa kunnon katkerovetokin. Paljon aineksia, mutta pysyy hyvin kasassa. Ehkä paras maistamani Monks-olut. Käsittääkseni pelkkä sekoitus Svea IPAa ja kokeilematonta Black Jackia. Tukholma, Monks Wallingatan, 8.10.2012.
Ardbeg Embassy on sentään tyhjentynyt sunnuntai-illaksi. Uusi panimotuttavuus Malmö Brygghus. 8%, hyvin vaniljainen, makeaa, suklaata. Liian makean minulle, mutta periaatteessa onnistuneelta vaikuttava tapaus. Tukholma, Ardbeg Embassy, 7.10.2012.
Oliver Twistissä oli sunnuntai-iltana suhteellisen väljää, mutta Akkurat taas täpötäynnä. Soittimista päätellen luvassa elävää musiikkia. Huddersfieldin oluessa 4,8%, alaotsikolta red hop ale. Mäntyinen, hieman mausteinen olut, katkeroa todella reippaasti. Riiliksi hieman liian kylmä. Tukholma, Akkurat, 7.10.2012.
Triple IPA Pennsylvanian ruostevyöhykkeeltä Bethlehemistä. En ole ennen valmistajan oluisiin törmännyt. Peräti 11%, hedelmäinen ja selvästi alkoholinen. Katkerot vähemmässä roolissa, tämä on tyylisuunnaltaan selvästi barley wine. Oliver Twistin kaikki riilit vaihtuneet yön aikana, nyt tarjolla Magic Rockin keveämpiä oluita. Tukholma, Oliver Twist, 7.10.2012.
Kuulin Råsundan jalkapallostadionista ensi kerran joskus 1970-luvun alussa, kun luin ruotsalaistaustaisen Buster-sarjakuvalehden oheistarinaa ruotsalaisen jalkapallon kunniakkaasta historiasta. Samoihin aikoihin luin Pelen elämäkerran, jossa Råsunda on keskeisessä asemassa, juuri täällähän Pele ja Brasilia voittivat ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1958. Råsunda on valmistunut 1937, eli suunnilleen Helsingin Olympiastadionin ikäluokkaa. Selvästi toimivammalta kuitenkin vaikuttaa ja tietenkään jonninjoutavia juoksuratoja ei ole futistunnelmaa pilaamassa. Jotenkin stadion ja ympäröivä Solnan alue henkii tunnelmaa, jonka yhdistän 1950-luvun Ruotsiin. Råsunda puretaan lähiaikoina, joten oli viimeisiä hetkiä päästä kokemaan tämä hieno paikka.
Itse Allsvenskanin peli ei erityisemmin minua kiinnostanut, tuntemattomia pelaajia Daniel Majstorovicia lukuunottamatta, AIK:lla vielä sauma voittaa mestaruus. AIK:n fanikulttuuri on kuitenkin ennennäkemätöntä näillä leveysasteilla ja ostin tietysti lipun Råsundan pohjoispäätyyn mustan armeijan keskelle. Lipussa ei ollut istumapaikan numeroa ja kaikki seisoivatkin istuimilla päädyssä koko ottelun ajan. Tunnelmaa riitti, tifoja, savupommeja, lippuja, rumpuja, jatkuvaa laulantaa. Ei merkkiäkään väkivallasta, vaikka järjestyksen valvojilla oli kaasunaamarit päällä soihtujen ja savupommien palaessa. Yhtä lasta huomasin kannettavan sivummalle hurjimmassa kaaoksessa. AIK hallitsi hienoisesti, mutta ei pystynyt luomaan kunnon paikkoja. Yleisö menetti hermonsa totaalisti aivan lopussa AIK:n tekemän maalin tultua jostain syystä hylätyksi. Tilanne oli toisessa päädyssä, en saanut selvää syystä. Dramaattisesti Gefle teki sitten yliajalla kauniin maalin vastahyökkäyksestä, vaikka oli pelannut aikaa viimeisen vartin. Tarkka keskitys luukulle ja Orlovin pusku sisään. Råsunda hiljeni totaalisti ja suuri osa poistui masentuneena heti. Tappio taisi merkitä AIK:n mestaruushaaveiden kaikkoamista.
8% ja 180 SEK. Hyvin mausteinen, inkiväärinen, alkoholikin paistaa läpi. Ei juuri muita ulottuvuuksia, joten ei todellakaan hinnan arvoista. Paha pettymys mielenkiintoiselta panimolta. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 7.10.2012.
Vasagatanin Bishops Armsissa ei kovin kiinnostavaa tarjontaa, verrattuna moniin eilisiin baareihin. Suomalaisia juntteja liikkeellä, näin vaivaannuttaviin maanmiehiin harvemmin törmää Suomessa. Punainen olut, hyvin humaloitu, raikas, pähkinää, siis altbier. Toimii mukavasti. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 7.10.2012.
Monks-konserni on avannut Gamla Staniin uuden baarin samaan rakennukseen kuin Porter House. Ehkä parempi kuvaus olisi uusi huone samassa ravintolassa. Eksyin aluksi väärään huoneeseen, jossa ei luvattu St. Eriks -oluita ollutkaan. Ovelta olisi pitänyt kääntyä jyrkästi vasempaan. Siellä ei muita asiakkaita näkynyt, mutta todellakin vain St. Eriks -tavaraa. Cascadian Dark Ale on uutta tuotantoa, paahtoa ja humalaa, kyllä!. Ei erityisen halpaa, lähes sata kruunua vastikkeeksi pienestä lasista. Hieman makeuttakin on, mutta kokonaisuus miellyttävää. Tulholma, Monks Sthlm Bar, 6.10.2012.
Örebron ihmepanimon porter 6%, hyvin kuiva, hyvin paahteinen. Maitohappoisuutta, humalaa vähemmän, mutta kuivana stoutina toimii loistavasti. Kova ryysis Akkuratissakin, kuinkas muutenkaan. Mielenkiintoista näiden kahden Söderin baari-instituution kestävä suosio, se näyttää perustuvan pelkästään oluen laatuun. Tukholma, Akkurat, 6.10.2012.
West Coast pale alea Yorkshiren Huddersfieldistä. 5,5%, pihkainen ja sitruksinen. Katkero hallitsee, erittäin miellyttävä. Ehkä tältäkin voisi toivoa lisää dramatiikkaa, aavistus vihannestakin on päässyt mukaan. OT:n riilimyynti näyttää vilkkaalta, yli puolet tilauksista kolmeen käsipumppuun. Tukholma, Oliver Twist, 6.10.2012.
Päivän toinen Skebo-olut, nyt tungoksisessa Oliver Twistissä illan tummuttua Söderissä. 4,8%, täyteläistä ja humalaista, hyvässä kunnossa. Ei valittamaista, mutta panimon tyyli tuntuu väistämättä tylsältä. Tukholma, Oliver Twist, 6.10.2012.
