Sori Öökull

Tamperelaisten Pyry Hurulan ja Heikki Uotilan Tallinnaan perustaman panimon saaga on nyt siirtynyt vaiheeseen, jossa Helsinkiin avattiin hanahuone kunnollisen ruokaravintolan yhteyteen. Paikka Kaisaniemessä Kaislan sisäänkäyntien välissä. Valoisa tila, ei kovin iso, muistuttaa hieman Tukholman Omnipollos Hattia, vaikka onkin väljempi. Baaritiskillä vain pari jakkaraa, se tuntuu liian vähältä. Henkilökunta vielä hieman opettelumoodissa, tilausvaiheessa tapahtui oheistoimintoja. Avaustarjonnassa 20 hanaa, kaikki Soria, kaksi kollaboraatiota. Yllättävän vähän aikaisemmin juomattomia oluita, koska Sorin oluita ollut hyvin tarjolla mm. festivaaleilla. Ensimmäisenä maistoon belgi-IPA, 5,8%, 48 IBU. Belgihiiva ei pinnalla, kevyttä hedelmää, liikaa hiilihappoa, ei peräkärryä. Hieman nihkeä, puhdas kyllä, mutta ei Sorin parhaita. Aiemmin kai tehty yhteistyössä hollantilaisen Uiltjen kanssa, mutta nyt ilmoitettiin Sorin soolosuoritukseksi. Sori, 7.2.2017.

Salopian Holly Bush, cask ale

Talvi tullut Helsinkiin helmikuussa, purevaa tuulta ja lähes kaksinumeroiset pakkaslukemat. Raitiovaunut silti kulkee ja Black Dooriin ilmaisille hotdogeille, joiden painikkeena Salopianin cask-bitteriä. 5,5%, tämä on siis ESB, hyvin pehmeää, mallasta, toffeeta, keksiä, lievä karamellisuus. Kevyt katkeruus, hyvin puhdas, erinomainen kunto. Ehkä makua saisi olla enemmän, mutta hyvin nautinnollinen näinkin. Black Door, 7.2.2017.

Malmgård Amarillo Tripel

Pernajan laatupanimon Emmer Tripel tuntui hieman kevyeltä ja panimo onkin ottanut vinkistä vaarin, uudessa tuotteessa tasaraha 9,0%. Belgipuristit tietysti jättävät tämän pölyttymään hyllyyn, kun jenkkihumala on päästetty aromatisoimaan olutta. Kohtuullisen kirkas keltainen väri, pientä sumua on seassa. Tuoksussa on belgiesterit ja pippuri pinnassa, Amarillon sitrus ei tunnu. Maku on täyteläisen hedelmäinen, belgihiiva maistuu edelleen, en vieläkään saa sitrusta irti, mausteisuus kantaa kokonaisuutta kohti kohtuullista jälkimakua. Sekin on enemmän pippurinen kuin katkera. Emmerin vehnä tästä tietysti puuttuu, ehkä makeutta on nyt enemmän. 35 EBUa, tämä on henkilökohtaisesti pettymys Amarillon hintelän vaikutuksen takia, mutta kokonaisuutena hyvin tyylikäs olut. Alkoholi peittyy, hedelmäiset esterit tuovat hienosti makua, mutta ehkä se viimeinen puristus silti uupuu. En näe, että tämäkään suomalainen olut lähtee valloittamaan maailmaa, ei ole tarpeeksi persoonallisuutta tai ylivoimaista laadukkuutta. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils

Uudenkaupungin laatupanimo säväytti alkutalvesta Talvibockilla, joten odotukset olivat koholla suodattamattoman tšekkipilsin suhteen. Peräti 5,7%, hyvin sameaa, tuoksussa ruohoista viljaa, myös karamellia. Matalahiilihappoinen maku, makean hedelmäpastillinen, varsin täyteläinen. Makea karamellisuus ikävä yllätys, melkein mieluummin olisin ottanut diasetyylin vastaan. Peräkärryä on, mutta säästeliäästi. Olut tasaantui jääkaapissa pari tuntia, ehkä liian vähän, mutta tuskin pastillisuus siitä olisi parantunut. Ei siis vastannut odotuksiin, mutta eihän tässä isompaa ongelmaa ole. Makeahkona, ehkä jopa hedelmäisenä, lagerina maistuu varmaan monille. Ja tärkeintä tietysti että makua on. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Thisted Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter

Alunperin Urban-panimon tekemällä Limfjordsporterilla ei ole Tanskassa aivan samanlaista asemaa kuin Carnegie Porterilla Ruotsissa tai Koffin Porterilla Suomessa. Varsin perinteinen tuote kuitenkin ja muistan juoneeni Thistedin versiota jo ensimmäisellä Kööpenhaminan reissulla 90-luvulla, jolloin kaupungista oli hyvin vaikea löytää muuta kuin Carlsbergia tai Tuborgia. Nyt sitten lakritsiporteriin on lisätty Mikkellerin kahvitkin. 7,7%, mallastamatonta paahto-ohraa, kauraa, sokeria. Tuoksu on maitoinen, kahvinen ja paahteinen. Aika pehmeä maku, makeahko lakritsisuus tuntuu, mutta ei överisti. Paahteisuus jää silti hieman valjuksi, ei kahvikaan kunnolla esillä. Jälkimaussa on odotettua enemmän katkeroa. Suhteellisen tasapainoinenhan tämä on, mutta en nyt oikein innostu kuitenkaan. Pitkästä aikaa ensimmäinen omarahoitteinen olut. Alko näyttää nimittävän Helsinginkadun myymäläänsä Kallion Alkoksi, vaikka se sijaitsee Harjun puolella. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Leicester - Manchester United 0-3

Leicesterin ilmiömäistä mestaruutta on seurannut ehkä odotetusti ilmiömäinen romahdus, ehkä Mestareiden liigaa lukuunottamatta. Leicesterillä pientä otetta alussa, mutta sitten ManU otti pelin haltuun. Enemmän rutiinimaista vääntöä kuin taitoa kummaltakaan osapuolelta. Maalitilanteita ei syntynyt, rumia otteita sitäkin enemmän. Rashfordilta ensin terävä laukaus, jonka Schmeichel torjui. Sitten jakson lopulla minuutin sisällä kaksi maalia, joihin ottelu saman tien ratkaisu. Ensin Huth päästi Henrikh Mkhitarjanin läpiajoon, taitava nopea viimeistely. Sitten Valencian tarkka matala keskitys luukulle ja Zlatan latoi Morganin längistä kaappiin. Leicester täysin aseeton tällaisessa asetelmassa. Armonlaukaus toisen jakson alussa, Mata ja Mkhitarjan rakensivat hienon kuvion, josta Mata viimeisteli. Loppupeli pakollisten kuvioiden läpikäyntiä. Leicesterillä varmaan ongelmia henkiselläkin puolella, niin aneeminen oli esitys.

David Lynch: Mulholland Dr.

Mulholland Drive iski lujaa ensinäkemällä, pidän sitä selvästi Lynchin parhaana työnä. Nyt sitten pitkästä aikaa tsekkaukseen, katselukerta on kolmas tai neljäs. Tämähän on hyvin tyypillinen Lynchin leffa, myös huonossa mielessä. Juonesta ei tahdo saada mitään selvää, on täysin mystisiäkin kohtauksia, vinksahtanut huumori on ajoittain rasittavaa. Tähän elokuvaan Lynch sai kuitenkin hyvän draivin, unenomainen tunnelma rullaa hienosti Badalamentin musiikin myötäilemänä. Lesboeroottista jännitettä viritellään hitaasti täyttymykseen asti. Sunset Boulevardin palmut tuntuvat huojuvan korkeammalla kuin missään muussa elokuvassa. Naomi Watts teki tässä läpimurron suureksi filmitähdeksi, mutta näyttää silti vaatimattomalta naapurintytöltä Laura Elena Harringin rinnalla. Aiempi Miss USA Harring ei ehkä ole syvällinen näyttelijä, mutta hänessä on harvinaista klassisen Hollywoodin glamouria, aivan sieltä kovimmalta Rita Hayworthin ja Ava Gardnerin tasolta asti. Ei tämä enää ensikokemuksen tasoiselta tunnu, mutta kiehtova elokuva jokatapauksessa. 

Takatalo & Tompuri Kaski Kylmäsavulager

Toinen Mikko Salmen Virolahti-näytteistä on samea rauchbier, 4,6%. Tuoksussa raikkaasti savua, tervaa, tervaleijonaa. Maku on hieman arveluttavampi, tervaleijonapastillinen, mutta myös hyvin ohut. Jokin lannan tapainen hyvin epämiellyttävä sivumaku myös aistittavissa. Jotain yrttimäistä kuivaa hedelmäisyyttäkin ehkä. Peräkontti on kokonaan täyttämättä. Tämä oli selvästi heikoin virolahtelainen, savuisuus on liian mietoa, olut muutenkin liian ohut ja ei siis ehkä täysin puhdas.

Hull - Liverpool 2-0

Ensikosketus Jürgen Kloppin Liverpooliin Hullin mutaisella kentällä. Hull yritteliäs, mutta Liverpool piti palloa varsin ylivoimaisesti. Yhtään kunnon maalitilannetta joukkue ei kuitenkaan onnistunut luomaan unettavalla ensijaksolla. Ennen taukoa Hullilla kulmapotku, uusi puolalainen laitamies Kamil Grosicki tarjoili, maalivahti Mignolet pudotti katastrofaalisesti ja senegalilainen debytantti Alfred N'Diaye lakaisi pallon maaliin.
 

Toinen jakso todella väkinäistä yrittämistä Liverpoolilta, paljon kulmapotkuja, mutta ei minkäänlaista terävyyttä boksissa. Hämmentävää miten sotkuun Klopp on saanut perinnejoukkueen pelin, mieshän on ollut kovassa maineessa. Hull kyttäsi vastahyökkäyksiä ja sai pari hyvää läpiajoa. Lopullinen ratkaisu sitten 84. minuutilla, kolmas debytantti Andrea Ranocchia vapautti toisen senegalilaisen Oumar Niassen hallittuun viimeistelyyn. Portugalilainen uusi valmentaja Marco Silva sai vaatimattomammasta materiaalista paljon enemmän irti kuin Klopp.

Takatalo & Tompuri Kaski Pils

Stadin Panimobaarissa eilen siidereitä testaamassa ollut Mikko Salmi tarjosi ystävällisesti mukaan pari näytettä Virolahdelta, Mikkohan on konsultoinut Takatalon ja Tompurin operaation käynnistysvaiheessa. Kauraporter oli lupaava ja nyt testiin lievästi utuinen pils, 4,6%. Tuoksussa perusviljaisuutta, maku on maltaisen kohtuutäyteläinen, hyvin puhdaspiirteinen saksalaistyyliin, loppuunsaattokin toimii, kevyt katkeruus puraisee kivasti. Tyylikästä tavaraa, vaikka hieman vahvempihan pils saisi olla. Ja paljon katkerampi, jos pohjoissaksalaista tyyliä tavoiteltaisiin.

Chelsea - Arsenal 3-1

Stamford Bridgen lehtereillä uransa lopettaneen Lampardin tifo ja kurinpitorangaistusta kärsivä Wenger. Arsenal aloiti terävästi, Iwobin laukaus vähän ohi. Chelsea otti sitten kuitenkin kontrollin ja verkko heilui 13. minuutilla Kohusentteri Diego Costan pusku poikkipuuhun, reboundin puski Marcos Alonso häkkiin, rikkoen tilanteessa pakki Belleriniä, joka loukkaantui pelistä pois. Arsenal tuli kuitenkin jakson lopulla mukaan, Bellerinin tilalle tulleella Gabrielilla tasoituspaikka, samoin Özilille rakennettiin näyttävästi tilaisuus. En ole ennen havainnut, että 70-luvun lopulla Hajdukissa ja Jugoslavian maajoukkueessa luutinut Boro Primorac on ollut pitkään Wengerin avustajana. 

Ratkaisu tuli 53. minuutilla, Hazard pujotteli Maradona-tyyliin keskiympyrästä päätyyn asti, hallittu soolomaali. Arsenal masentui, vaihdotkaan eivät auttaneet. Lopussa Cechin emämunaus, Fabregas nosti tyhjiin ja Giroud kavensi yliajalla. Chelsea johtaa ylivoimaisesti liigaa, näyttää kausi jo aika selvältä.

Laitila Savu India Pale Ale

Varsinais-Suomen suuri pienpanimo ei nyt varoittanut etukäteen, vaan näytelähetys tuli yllättäen (ja pyytämättä) keskelle talvista Helsinkiä. Pienillä säädöillä pääsin vastaanottamaankin lähetyksen, jossa oli neljä pulloa panimon uutta Savu-IPAa, joka on mukana Alkon tämäntalvisessa käsityöolutkampanjassa.

5,9%, 68 EBU, Pekko, Mosaic, Equinox. Hyvin vaalean keltainen voimakkaasti poreileva olut, hyvä vaahto. Tuoksussa vahvasti savuisuutta, ei juuri muuta. Maku on savuinen, hedelmä tulee mukaan taustalta, mutta savu hallitsee. Jälkimakukin on yllättävän voimakas, siitä ei oikein erota onko katkeruutta mukana, savuisuus hallitsee sielläkin. Pitempään nieleskellessä on selvää, että katkeroakin löytyy. Täytyy antaa tunnustusta Laitilalle, tämä on voimakkaasti maistuva olut, reippaan savuinen ja katkera, mutta konteksti on arveluttava. Neutraalin viljaiselta pohjalta savuolut toimii, mutta hedelmäisen alen tapauksessa lopputulos on omituinen. Silti, pieni epäilys jää kaivertamaan, ehkä olen liian ahdasmielinen. Tässä on nimittäin aika puhtaasti yhdistetty nämä kaksi aluetta ja en ehkä pysty arvostamaan suoritusta rajoittuneesta näkökulmastani. Mahdollisesti klassikko, joka tapauksessa paljon parempi kuin odotin.

Stadin Panimobaari, helmikuu 2017

Varsin kaoottinen sessio Suvilahden keskitalvisessa panimobaarissa. Ilkka Sysilän Kaljatehdas taistelee -elokuvan uusia kohtauksia oli tarkoitus purkittaa, mutta olosuhteet eivät olleet mahdollisimman suotuisia. Panimon head honcho Timo Konttisen piti näytellä otoksissa, mutta hän oli lopulta pari tuntia kiinni jonkinlaisessa siideritapahtumassa. Odotellessa tutustuimme tuotantolaitoksen uusimpiin tuotteisiin. American Double IPL, 8%. Pehmeää Tyynenmeren kypsää hedelmää. Makeutta, tuoreutta, kuohkeutta, mahtava aromaattisuus. Yllättävän hyvä juotavuus, mutta Stadin tapaan peräkärry varsin aneeminen. Seuraan liittynyt panimon tuotantovastaava Aki Uutela totesi pystyvänsä pistämään tämän vielä helposti paremmaksi. Hänen mukaansa liikaa alkoholisuutta tuoksussa ja kuivemmaksikin oluen voisi saattaa. Ehkä niin, mutta itse kyllä tykkäsin tästäkin versiosta.

Aki tarjoili sitten pöytään suoraan käymistankista hieman keskeneräistä South Pacific IPAa, 5,6%. Aromihumalana australialainen Vic Secret, kissanpissaa tuoksussa. Periaatteessa tuttu Stadin trooppinen hedelmä pääroolissa, mutta hieman erilainen twisti tällä kertaa kuitenkin, ehkä passion-hedelmää. Aki ja Ilkka mainitsivat papaijan, mutta sitä en itse tunne. Ei vielä parhaimmillaan, ei tässäkään (tietysti) katkeruutta erityisemmin.

Berliinin reissun tuomisina Aki heitti pöytään Stonen berliner weissea, ei varmaan ollut parhaassa kunnossaan, hiilihapot uuvahtaneet, ei paljoa happamuuttakaan. Sinänsä aika miellyttävää. Tässä vaiheessa virittelimme kuvauksia, mutta tilanne kehittyi vaikeaksi, kun baari täynnä asiakkaita. Äärimmäisen väkivaltaisen elokuvan raaimmat kohtaukset oli nyt jätettävä sivuun, ammuskelimme kyllä panimon puolella. Jonkinlaista footagea saatiin kasaan, mutta enemmänkin oli suunnitelmissa. Panimon puolella virvokkeina kevyttä black IPAa käymistankista, paahtoa, varsin voimakkaasti suolaa, hedelmää. Konttisen mukaan suolaisuus syntyy autolysoituneesta kuolleesta hiivasta. Modern German Pils oli varsin varhaisessa kehitysvaiheessa, 4,8%, raakaa settiä, hyvin sameaa. Viljaa vahvasti, mutta katkeruutta löytyy jo nyt, tämä oli hyvin lupaavaa. 

Tuli keskusteltua Konttisen, Sysilän ja Uutelan kanssa humaloinnista. Katkera totuus on, että runsas aromihumalointi heikentää katkeruutta. Eikä edes suhteellisesti, vaan absoluuttisesti. Aromihumalat estävät katkerohumalien toimintaa. Näin asiasta Konttisen vilauttaman tutkimuksenkin. Stadin Panimobaari, 3.2.2017.

Partizan Royal Ale

Tämän hankintaerän viimeiseksi olueksi valikoitui kovamaineisen Partizanin barley wine, jota maustettu Riesling-rypäleen mehulla. 8,5%. Korkki aukesi epäilyttävän kevyesti, vaahtoa ei muodostunut juuri yhtään, tuoksussa voimakasta happamuutta. Tietääkseni tämä ei ole sour ale, joten olut on mitä ilmeisimmin päässyt pilaantumaan. Maku on väljähtyneen hedelmäinen, happamuus ei niin esillä kuin tuoksussa, silti maistuu etikkaiselta. Taustalla tuntuu mausteista marjaisuutta, mutta ei olutta monimuotoiseksi voi luonnehtia. Jälkimaussa ei katkeruutta. Enempää tätä ei kannattane ruotia, koska en usko tämän olevan tarkoitetussa kunnossa. Kovin innostuneita arvioita oluesta ei kyllä näy netissäkään. Ostopaikka EU.

Marble Your Betrayal

Marblen Metal Seriesin toinen näyte on american pilsner, 5%, mukana vehnää. Equinox, Citra, Cascade ja yksi salainen humala. Kehittää reippaasti vaahtoa, lievästi utuinen kultainen väri. Sitruksinen tuoksu, kuinkas muutenkaan. Pehmeä etupurenta, hiilihappoa on, mutta ei ehkä pilsnerin keskitasolle asti. Ruoho ja vilja tulevat hyvin esille, sitrus ei tunge liikaa päälle. Takapurentaa osasin odottaa ja se on lähes riittävä. Tämä ei petä odotuksia, hyvin monipuolinen, tyylikäs jenkkipils, miksei myös IPL. Tribuutin kohtena on tällä kertaa walesilainen bändi Bullet for My Valentine, jonka biisi Your Betrayal on. Tässähän on siis itse asiassa täysin sama systeemi kuin Sysilän kauden Bruuverille ideoimissani oluissa, kuten esim. Green On Red -bändin Time Ain't Nothing -biisin mukaan nimetty olut. Tämäkin olut vahvistaa Marblen kivikovaa mainetta. Ostopaikka EU.

Ruhstaller Capt.

Kalifornialaista black IPAa Sacramentossa ja San Josessa toimivalta monialayritykseltä. Jos oikein ymmärsin tölkin tekstejä, niin Ruhstaller kasvattaa humalaa Kalifornian Dixonissa ja ehkä viljelee ohraakin. Head honcholla mielenkiintoinen nimi Jan-Erik Paino. Ruhstaller oli suuri panimo Sacramentossa ennen kieltolakia ja tämän operaation nimi on siis tribuutti sveitsiläistaustaisen Captain Frank Ruhstallerin suuntaan. 7,6%, 55 IBU, hyvin tummanruskea väri, aika voimakas sitrustuoksu. Maku on marjaisen hedelmäinen, luumua, persikkaa, yllättävän raikkaastikin. Paahteisuutta ei oikeastaan ollenkaan, mutta myös peräkärry on varsin niukka, vaikkakin havaittava. Hedelmäisenä tummana kuivana oluena ihan näppärä, lähempänä tuotantopaikkaa varmaan vieläkin vakuuttavampaa. Ostopaikka EU.

Magic Rock Dark Arts

Irlantilaisella Trouble-panimolla on Dark Arts Porter, mutta tämä samanniminen "surreal stout" tulee Magic Rockin tutulta laatupanimolta läntisen Yorkshiren Huddersfieldista. Tätä on kai tuotu Suomeenkin, mutta olen onnistunut missaamaan. 6,0%, lähes musta, pienikuplainen vaahto. Tuoksussa maitoa ja paahtoa, kahviakin. Maku on samanlainen, kuiva kahvisuus hallitsee pehmeää suutuntumaa mehuisen hedelmäisyyden kanssa. Ehkä yllättävän simppeli, mutta tyylikäs perusstout. Kevyt katkera ohut jälkimaku. Erinomainen juotavuus, mikään ei töki, tölkin lopulla on tunne, että tätä voisi juoda nautiskellen useita litroja putkeen. Ehkä käyttötilanne asunnon siivouksen jälkeen oli poikkeuksellisen ihanteellinen, mutta huippuolut tämä on kaikissa oloissa. Ostopaikka EU.